ilosanoma.munfoorumi.com

Terttu Vehniäinen

"Aika on täyttynyt, ja Jumalan valtakunta on tullut lähelle; tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi". Edellä mainitut Jeesuksen lausumat sanat saarnataan yleensä ihmisille, jotka eivät tunne Jeesusta Pelastajana. Mutta nyt olemme ajassa, jossa nuo sanat tulee lausua meidän uskoviksi itseämme kutsuvien joukossa ! Me emme ota Jumalan Sanaa niin vakavasti, kuin se vakavaksi on tarkoitettu! Liian kevyesti ja liian helposti ohitamme itsessämme asioita, jotka Jumala katsoo suorastaan synniksi elämässämme! Se, että sanon tällaisia asioita, ei tee minusta itsestäni sen puhtaampaa ja parempaa, mutta rohkenen tuoda näitä julki, koska itsekin haluan asettua Sanan alle, ja koska uskon, että minullakin on Jumalan Henki. Ja kaikkia katuvia Jumala armahtaa ja antaa kaikki synnit anteeksi, näin Raamattuni ilmoittaa.

Kun me olemme tulleet Jumalan lapsiksi, sen tulisi myös näkyä meistä. On tiettyjä asioita, joita Jumalan lapset eivät tee. Ensinnäkin, meidät havaitaan Jumalan lapsiksi keskinäisestä rakkaudesta, eli meillähän on siis rakkaus toinen toisiimme, eikö niin? Jokainen tekee tässä itse tiliä Herran edessä, toinen ei voi toisen puolesta osoittaa rakkautta toista kohtaan? Toiseksi, Jumalan lapsi ei satuta toista Herran omaa tietoisesti? Isä armahtakoon meitä, jos tällaista havaitaan keskuudessamme. Vihollinen hyökkää uskoviin eniten tunteiden kautta, ja jos niitä ei ole alistettu Jumalan Sanan ja Pyhän Hengen auktoriteettiin, niin voi sitä hävityksen kauhistusta, mikä syntyy sellaisen hyökkäyksen kautta! Nyt niiden, jotka haluavat tuntea toisen kristityn Kristuksen mukaan, on aika nousta barrikadeille julistamaan ja tekemään täyttä totta Jumalan asioissa, ja pyytää itselleen, että Pyhä Henki saisi kerta kaikkiaan polttaa poroksi kaikki omat halut ja himot (minun tahtoni, minun oikeuteni, minun menestykseni, minun toimeentuloni, minun..., minun..., minun...!).

Jumalan tuomiot tulevat. Emme pääse niitä pakoon, ja uskova, joka luulee, että pään pensaaseen pistämällä pysyy piilossa, joutuu erehtymään. Me selittelemme omia syntejämme parhain päin, ja ajattelemme, että ei Herra tätä ja tätä niin vakavasti ota, ymmärtäähän Hän, millaista tekoa olen. Niin ymmärtää, kiitos siitä Hänelle! Mutta Herra näkee. Jokainen väärinteko, jota ei ole tuotu valoon ja pesty verellä, tulee eteemme jossakin elämämme vaiheessa jotenkin. Psalmi 94:7-9 "Ei Herra sitä näe, ei Jaakobin Jumala sitä huomaa. Ymmärtäkää, te kansan järjettömät, ja te tomppelit - milloin te tulette järkiinne? Joka on korvan istuttanut, hänkö ei kuulisi? Joka on silmän luonut, hänkö ei näkisi?"

Meidän tulee rukoilla palavasti itsellemme arkaa tuntoa Jumalan Sanan edessä, ettemme antaisi tunteiden viedä meitä vikaraiteille, ja vieläpä siinä samalla vetää toisiakin väärään suuntaan. Meidän tulee vahvistua henkilökohtaisessa uskossamme Jeesukseen, jotta Hän voi olla johtotähtemme, sillä "Täydellinen Rakkaus karkottaa pelon". Pelko on se elementti, joka tuo epävarmuutta uskonelämään. Ja jos tunteet (pelkokin on tunne) saavat meitä ohjata, etsiydymme sinne, missä olosuhteet vakuuttavat meidät vain meidän tunteidemme tasolla. Silloin ei itsenäistä Jumala-suhdetta pääse syntymään ja uskonelämämme jää ihmisvaraan. Syntyy erilaisia ryhmittymiä, joissa tietyntyyppisistä ihmisistä pitäviä ihmisiä on yhdessä, ja uskovien yhteys ei perustu Kristuksen rakkauteen, vaan ihmiskiintymykseen, tiettyyn tunne-ilmastoon, tiettyyn musiikkityyliin, tiettyyn kaavaan, jne.

"Ihmispelko panee paulan, mutta Herraan luottavainen on turvattu." Tämäkin jae sanotaan usein uskosta osattomalle, mutta tässä yhteydessä se on vakava sana meille kristityille. On ihmisiä, jotka ovat niin manipuloivia, että heikommalla itsetunnolla olevat ihmiset eivät uskalla vastustaa heitä. Tällaiset ihmiset Herran seurakunnassa vahingoittavat suuresti Jumalan lasten joukkoa. Jos asiat eivät suju heidän omien päätelmiensä mukaan, he alkavat vainota sellaisia henkilöitä, jotka eivät alistu heidän mielestään oikeiden päämäärien toteuttamiseen. Kun tähän vainoamiseen liittyy pahan puhuminen ja mustamaalaaminen, ei ole ihme, että monet kristityt eivät uskalla asettua vastustamaan tällaista pahan leviämistä oman maineensa kustannuksella ja näin ihmispelko panee paulan.. mutta Herraan luottavainen on turvattu! On kyse sinun ja minun Jumala-suhteesta, Herraan luottavainen on turvattu! Olisikohan nyt aika nousta ja olla kirkas? Olla rohkea. Laittaa kaikki uskallus ja toivo Jumalaan. Hän ei petä, Hän on oikeudenmukainen Jumala. Jos olet vainottu, jos olet vainooja, jos olet pelkuri, jos olet tunteidesi heiteltävä, mitä ikinä oletkaan ja olenkaan, saamme tulla juuri nyt Jeesuksen eteen ja pyytää: "Ole minulle syntiselle armollinen." Jokainen katuva saa armon. Aamen.

rita4 kirjoitti:"Aika on täyttynyt, ja Jumalan valtakunta on tullut lähelle; tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi". Edellä mainitut Jeesuksen lausumat sanat saarnataan yleensä ihmisille, jotka eivät tunne Jeesusta Pelastajana. Mutta nyt olemme ajassa, jossa nuo sanat tulee lausua meidän uskoviksi itseämme kutsuvien joukossa ! Me emme ota Jumalan Sanaa niin vakavasti, kuin se vakavaksi on tarkoitettu! Liian kevyesti ja liian helposti ohitamme itsessämme asioita, jotka Jumala katsoo suorastaan synniksi elämässämme! Se, että sanon tällaisia asioita, ei tee minusta itsestäni sen puhtaampaa ja parempaa, mutta rohkenen tuoda näitä julki, koska itsekin haluan asettua Sanan alle, ja koska uskon, että minullakin on Jumalan Henki. Ja kaikkia katuvia Jumala armahtaa ja antaa kaikki synnit anteeksi, näin Raamattuni ilmoittaa.

Otampa tästä pikkasen, vaikka toki koko kirjoitus onkin tosi hyvä siskollamme. Niin ennen varmasti ajateltiin ja varmanakin ajatellaan yhä, että: parannuksenteko kuuluu vain uskosta osattomille, jotta he tulisivat uskoon. Mutta olen samaa mieltä Terttu siskomme kanssa, että: Nyt on saarnattava parannusta uskoville ja tietenkin myöskin uskosta vielä osattomillekin. Mutta emme voi jättää uskovia siitä paitsi, koska ei haluta elää Jumalan Sanan totuden ja auktorititeetin mukaan, vaan mieluimmin eletään itsellemme ja maailman tapoja noudattaen, kuin ei oltaiskaan uskossa.

Liian monet hoksaa uskoviksi, vain kun he käyvät kokouksissa, mutta oikein mistään muusta ei monia enään erotakaan taivaan kansalaisiksi. Ja käyväthän monet ihmiset pyhäsin kirkoissakin jumalanpalveluksessa, silti vielä olematta uudestisyntyneitä Jumalan lapsia.

Vähänkin hereillä uskossaan oleva tiedostaa meidän elävän ns lopun aikoja ja Jeesuksen tulo noutamaan omiaan taivaan kotiin on lähellä. Mutta.. Miksi se ei saa meitä uskovina palaamaan ensirakkauteen ja ristinsä juurelle tekemään parannusta? Ja laitan siihen joukkoon yhtälailla itseni sen enempää nyt kuin vain muita syyttäen ja arvostellen.. Koska me kaikki olemme jo niin tottuneet elämään täsäs ajassa, josa on kaikkea tarjolla jas oisko jo hiukka liiankin paljon saatavissa ja tarjolla, kun kyllästymme ja haluamme alkaa ruokkimaan lihaamme ja saada tuntemuksia/fiiliksiä, nähdä jotain erilaista, tms..?

Ja tämän takia varmastikin niin monet lähtevät mukaan noiden eksyneiden opetukseen ja toimintaan, jota tarjoillaan hopeavadilta ja jossa on kuin jotain "parempaa ja ihmeellisempää tarjolla".. Uskotaan sen kaiken tulevan Jumalalta, vaikka.. hm.. uskallanko heittää, että jo melkein 90% on kaikkea muuta kuin Jumalasta tullutta ja se pitäisi, siis PITÄISI hoksata, kun se ei pysy Sanassa ja totuudessa.

Niin, miksi sitä ei sitten huomioida ja peräännytä, olla varuillaan, vaan juostaan pää kolmantena jalkana kaiken mukaan ja jokainen julistaja joka vain, kuin haiskahtaakin hengelliseltä, tai on sitä ainakin aikaisemmin ollut, niin ei tarkisteta lähdettä, opetustaan: juuri nyt, Ei! Vaan, ei kun mukaan vain ja juopumaan siitä hengestä, joka onkin mahdollisesti väärä ja petollinen henki, joka tahtookin eksyttää, eikä juurruttaa Sanaan ja ristin juurella elämiseen jatkuvassa parannuksenteossa. Rakkautta rakkautta ja kaiken suvaitsemsita he saarnaa, ei totuutta ja parannuksentekoa, syntiensä tunnustamista ja hylkäämistä, maailman houkutusten hylkäämistä, haluten elää vaatimattomuudessa, jotta selviää, kun tulee vaikeammat ajat..

Siksi rohkenen suositella miettiin asioista syvällisemminkin ja palaamaan tekemään parannusta, jotta voisi olla Herran käytössä, kun hän antaa tehtävän olla se ihana Kristus tuoksu kadotukseen joutuvienkin joukossa.. Haluatko nöyrtyä, kuolla lihasi tahdolle, ristiinnaulita se ristille, sekä seurata vain Jeesusta Kristusta, eikä enään omia halujasi ja tunteitasi seuraten, niille eläen, vaan elää 100%;sesti vain Raamatun Sanan totuudessa ja Jumalalle, ei enään itsellesi, tai tälle maailmalle..

Tuo otsikko: Herraan luottavainen on turvattu alkoi puhua sydämelleni. Ja näinhän se juuri onkin, että, se, joka luottaa ja turvaa Herraan on turvassa, sekä saa avun ja voimankin Herraltaan jokaiseen asiaansa, sekä jokaiseen päiväänsäkin.

Minulla on eräs hyvinkin kipeä asia nyt ollut sanoisinko 16v ajan. Ja olen paljon rukoillut asian puolesta, vuodattanut tuskaani, sekä kyyneleitäni asian takia ristinsä juurella ollen todella usein... En halua sanoa muuta, kuin että se koskee vanhimpia lapsiani, miniääni ja vävyäni, mutta erikoisesti lapsiani.. Ja on tuntunut usein, että tilanne on aivan mahdoton, toivoton ja ettei siihen koskaan edes tule muutosta. Ja olenkin ajatellut, sekä kuin kokenut vuosien saatossa, miten Jumala on puhunut henkeeni riisumisesta ja että Jeesus täytyy tulla tärkeimmäksi kaikessa ja sen jälkeen vasta lapset ja muut asiat, ihmiset. Koska olen aina ollut kuin naarastiikeri lasteni puolesta ja ne olivat minulle se voima jonka avulla jaksoin elää silloisessa avioliitossanikin.

Luuk. 14:26 "Jos joku tulee minun tyköni eikä vihaa isäänsä ja äitiänsä ja vaimoaan ja lapsiaan ja veljiään ja sisariaan, vieläpä omaa elämäänsäkin, hän ei voi olla minun opetuslapseni.

Olen pyrkinyt jättämään kaiken sinne verisen ristin juurelle päivittäin ja antautumaan vain yksin turvautuen Herraan kuin pieni lapsi ainakin. Ja olenkin alkanut oppia jättämään lapseni ja muut ihmiset ja asiat Herran hoitoon, niin että voisin panostaa yhä vain enemmän Herran läheisyydessä viipymiseen, häneen uskomiseen, turvautumiseen, luottamaan lupauksiinsa, sekä kuin oppia tuntemaan Herrani ja Vapahtajani Jeesus Kristus yhä läheisemmin, sekä syvemmin.. Päästä yhä vain lähemmäksi Herraani ja Vapahtajaani!

Siis, itseäni mitenkään koroittamatta, koska minussa ei ole mitään hyvää mitä edes koroittaa, niin uskallan sanoa, että; Herran avulla olen siihen alkanut oppiakin, siis: luovuttamaan lapseni, asiani, kaiken: Herran hoitoon ja paneutua itse tutkimaan Sanaa, rukoilemaan sekä tietenkin kuin opetella tuntemaan Herra yhä paremmin ja saada olla käytössään, johdatuksessaan, omanaan ja jos mahdollista, niin sanoittakin voittaa sieluja Herralleni! Pyhä Henki on saanut ohjata minua Isän tahtoon ja askeleissaan kulkemaan. Enkä enää välitä, mitä minusta ajatellaan, puhutaan, ollaan mieltä, kun olin 7v7kk poissa srk yhteydestäkin; Erämaassa oppimassa Isän Jumalan tahtoa ja.. kuin ainakin Mooseskin oli aikoinaan erämaassa oppimassa Jumalan mieheksi, niin jospa minäkin saisin vielä olla Herran käytössä tällaisenani ja kaikessa Herran neuvoa kysyen, sekä ollen johdatuksessaan, vaikka se ei aina niin kivalta itsestäni välttämättä tuntuisikaan. Koska arvaan, koen hengessäni; veljien ja siskojen mielipiteet minusta, mutta se ei minua häiritse, enää. Kukin saa ajatella minusta ihan mitä haluttaa, tärkeintä minulle on saada kulkea Herran valmistamissa askeleissa edelleenkin. Ja nyt kun Hän avasi minulle mahdollisuuden palata srk yhteyteen, niin iloitsen siitä, että Herra haluaa koota laumansa ja opettaa heitä, johdattaa heitä.. Ja minä saan olla esirukoilijana.

Ja jos joku ajattelee minun loukkaantuneen srk, veljiin, tai luopuneen uskostanikin, niin kuin eräskin minulle kuin vihjaisi, niin kukin ajatelkoon mitä haluaa, lystää, se ei minua enää häiritse. Olen ollut kovassa koulussa, kuin erämaassa nämä kaikki vuodet ja se ei aina ole ollut helppoa, kun ei ole ollut ketään livenä uskovaa lähellämme, mutta olen oppinut ettei srk rakennus ketään pelasta, eikä siellä kasva uskonsakaan, jos käydään vain velvollisuudesta siellä. Kyllä sitä pitää suostua nöyrtymään, tulemaan pieneksi ja verisen ristinsä juurelle tekemään todellista parannusta päivittäin, sekä pyytää voimaa ja johdatustaan, apuaan joka päiväisiin asioihimme, sekä ihmissuhteisiinkin, aivan kaikkeen. Se on ristin ja kuoleman tie sille, joka haluaa lähteä seuraamaan Jeesustaan ja suostua tahtoonsa, jopa elämään erämaassa yksin, ilman muita uskovia; hylättynä, mutta Herra ei ole hylännyt minua, eikä Hän hylkää sinuakaan joka tahdot kuulla ääntään sekä totella Sanaansa, tahtoaan.

Ja tänään sain olla kokouksessa seurakunnassa, jossa oli vierailevia puhujia. Oli hyvä kokous. Ja sisko sieltä puhui asian, joka on ollut kipeänä sydämelläni lasteni suhteen.. Ja hän sanoi sen niin, ettei kukaan ole sitä hänelle voinut kertoa, ja siksi tunsin ja tiesin; "Nyt puhuu Herra minulle!" Se kertoi siitä, mitä olen tehnyt vielä uskosta osattomana lasteni syntymän aikoihin, siis lupauksen Herralleni. Voi miten se lohdutti, se rohkaisi, ja antoi uutta voimaa jaksaa odottaa Herran aikaa, kun Hän alkaa oikein kunnolla toimimaan lastenikin sydämissä. Kiitos Herralle sanasta, jonka toi särjetylle sydämelleni siskon kautta niin väkevästi: avun ja voiman! Halleluja, Amen!