ilosanoma.munfoorumi.com

Vuosia sitten menin Lapinlahdelle myllyyn. Vaimoni pyysi minua tuomaan tullessani harjan navettaan. Vein myllylle säkin jyviä. Joskus saa odottaa monta tuntia ennen kuin ne ovat jauhoina. Niinpä menin Olgan ja Kallen luo kylään, ja siellä aika vierähti nopeasti jutellessa ja kahvia juodessa.

Olin jo lähdössä pois, kun Kalle kysyi:"Veisitkö minunkin rukiit myllyyn?" Vanha Aatamini ehti ensin vastata:"Kukas ne tuo pois?" Siihen Kalle vastasi: "Tuothan sinä omasikin." Silloin heräsin ja sanoin: "Kyllä tuon."

Myllyllä asioidaan samoin kuin pankissa tai lääkärissä, siellä ei etuilla. Meni tunti, ehkä parikin, ennen kuin sain Kallen jauhot. Otin omani ja Kallen säkit autoon. Sitten lähdin Kallen luo. Olga kysyi: "Söisitkö jotakin?" "En, en, juotiinhan aamulla kahvit monen leivän kanssa". vastasin.

Kalle kysyi:"Mitäs olen velkaa?" Kun en suostunut ottamaan mitään, Kalle jatkoi:"Mutta menihän sinulla aikaa monta tuntia. Ota edes tuo harja. Tein sen sillä aikaa, kun olit myllyllä" Silloin muistin navettaharjan ja sanoin:"Niinhän se Maire muistutti, että toisin harjan." Olga tuumasi:"On se ihmeellistä: Jumala pani Kallen töihin."

Harja kainalossani hyvästelin Olgan ja Kallen ja kiitin saamastani lahjasta. Oli syksyinen pakkaspäivä, ja ajelin vesisateessa kotiin poskipäät märkinä. Jos olisin kuunnellut Aatun neuvoja, olisi ollut kumma kolotus rinnassani pitkään.

Joskus Aatulla on kova kiire, ja toisinaan se mielellään istuu kiikussa tai lojuu sohvalla. Siksiköhän siunaukset menevät ohi? Sitten valitamme, että on kuivaa. Jumala varmaan haluaisi rikastuttaa arkipäiväämme näiden pienten palvelujen kautta!

Tauno Lappalainen
Iisalmi