Herran antama varjelus!
Lähetetty: 10.08.2025 09:45Ps. 121:
1 Matkalaulu. Minä nostan silmäni vuoria kohti: mistä tulee minulle apu?
2 Apu minulle tulee Herralta, joka on tehnyt taivaan ja maan.
3 Hän ei salli sinun jalkasi horjua, sinun varjelijasi ei torku.
4 Katso, hän, joka Israelia varjelee, ei torku eikä nuku.
5 Herra on sinun varjelijasi, Herra on suojaava varjosi sinun oikealla puolellasi.
6 Ei polta sinua aurinko päivällä, eikä kuu yöllä.
7 Herra varjelee sinut kaikesta pahasta, hän varjelee sinun sielusi.
8 Herra varjelee sinun lähtemisesi ja tulemisesi, nyt ja iankaikkisesti.
Tämä ihana ja siunaava psalmi nousi mieleeni kun ajattelen eilistä tilannettamme tuolla liikenteessä. Herra totisesti varjelee sekä seuraa elämäämme, niin että voi meitä omiaan auttaa, sekä varjellakin. Kiitos siitä Herrallemme!
Niin olimme mieheni kanssa tulossa kotia kohti kauppareissultamme ja nyt ei mentykään normaalia reittiä suoraan kotiin, vaan jatkettiinkin matkaa tankille. Kun aivan yllättäen, niin kuin sanotaan; "Se tuli puskista!" Niin sieltä alhaalta, toiselta tieltä tulikin pienen mutkan takaa eteemme kovalla vauhdilla pakettiauto. Noh eihän siinä vielä mitään, kun senhän pitää pysähtyä odottamaan vasemmalta tulevia autoja..Niin ois pitänytkin pysähtyä, mutta mitäs hulluja, eihän se mitään pysähtynytkään, vaan jatkoi vain matkaansa kovalla vauhdilla (kiireellä?)
Vaan tuuppas suoraan meidän eteemme juuri kun olimme jo sillä kohdalla. Noh kukin, joka varsinkin ajaa autoa, niin ymmärtää, että; saattaa tulla paniikki; "Nyt me jäädään sen alle, tai ajetaan vauhdilla sen perään ja kolari on väistämätön!" 
Mieheni, joka ajoi autoa on toki joutunut rekkakuskina moniinkin eri vaikeisiinkin tilanteisiin liikenteessä, siksi vain ihmettelin hänen rauhallisuuttaan ja kykyään hallita autoamme siinä tilanteessa. Mutta siltikin, paku oli aivan automme nokan edessä, ja törmäys olisi ollut ainoa ratkaisu, pakollinen, koska auto tuli vastaan ja ei voinut edes mennä toiselle kaistalle, ohittakseen pakun..
Mutta juuri silloin näin miten autoomme tuli paras Auttaja, Herramme Jeesus Kristus, ja en edes tiedä mitä Hän teki, tapahtui, mutta kuin sen, että Hän kuin ehkä jarrutti autoamme, tai jotain aivan käsittämätöntä, ja yh't äkkiä olimmekin turvallisesti tiellä jälleen ja paku edessämme, kyllä, mutta nyt oli jo välimatkaa pikkasen enemmän, ja en tiedä, mutta tuntui kuin meidät olisi sekunneiksi nostettu ilmaan kauemmaksi siitä pakusta?! 
Se oli erikoinen tunne, näky.
Näin auttaa Herra, hallleluja, Amen! 
Jos Herrra ei ois auttanut, niin takuulla en ois nyt tässä kirjoittelemassa enää. Mutta Hän, Isämme on luvannut miehelleni kerran kauan, kauan aikaa sitten, kun tapahtui myöskin ihmisjärjen ymmärryksen ylittävä tapahtuma talvisella tiellä, jossain päin suomea, kun hän nokattomalla rekalla oli liikenteessä ja edessä oli mennyt tiekarhu, ja hän oli vain kiitellyt Herraa, kun oli hyvä mieli, sitten yht' äkkiä mutkan takana se tiekarhu olikin ollut edessään ja vastaan oli tullut pikkuauto. Ja hän oli tajunnut, että sillä vauhdilla, millä hän oli ajanut, ei voinut tehdä mitään, oli kyllä koittanut jarruttaa, mutta rekanperä oli alkanut liukua, tyhjä kun oli, ojaa kohden. Joten hän oli painanut vain kaasua ja silloin hän oli nähnyt miten Herra heitti sen pikuauton kovalla vauhdilla ilmassa, niin että nyt syntyikin pieni rako mennä tiekarhun ohitse eteenpäin. Ja tiekarhun kuski oli katsonut miestäni järkyttyneenä, kun muutenhan ois tullut ruumiita, jos Herra Jumala ei ois tehnyt sitä ihmettä, heittäen sen pikkuauton turvaan ja jos mieheni olisi törmännyt tiekarhuun nokattomalla rekalla, kovalla vauhdilla, niin henki ois lähtenyt siinä tilanteessa. Mutta kuinka Mahtava ja ihana Isä meillä rakkaat onkaan,joka auttaa ja varjelee meitä kaikessa. Eikös olekin aihetta kiitokseen ja kunnioittaa Häntä, Jumalaamme, jonka kädessä on jokaisen ihmisen elämä, tai kuolemakin..Niin kuin minun kahden siskoni elämäkin, koska heidän aikansa täällä alhaalla oli jo heidän kohdallaan täyttynyt.
Niin ja kun sitten tuon mieheni ihmepelastumisen siitä tilanteesta, niin hän oli vielä kuulemma hetken aikaa ajanut siitä eteenpäin, vain kiitellen Herraa, kun sitten olikin tullut pelko ja pysäyttänyt rekan ja sanonut Isälle,että: "Minä en uskalla ajaa enää yhtään joten lopetan ajamisen!" Niin Herra oli sanonut silloin hänelle, että; "Minä varjelen sinut liikenteessä!" Ja niin Hän on varjellut kaikki vuosikymmenet ja eilenkin varjeli. Kiitos siitä Herralle!!
Lopuksi vielä tämä totuudellinen laulu siskoltamme; Eija Merilä - Apu tulee ylhäältä
Pysy Herran omana, lähellään. Hän pitää sinusta hyvää huolta!
1 Matkalaulu. Minä nostan silmäni vuoria kohti: mistä tulee minulle apu?
2 Apu minulle tulee Herralta, joka on tehnyt taivaan ja maan.
3 Hän ei salli sinun jalkasi horjua, sinun varjelijasi ei torku.
4 Katso, hän, joka Israelia varjelee, ei torku eikä nuku.
5 Herra on sinun varjelijasi, Herra on suojaava varjosi sinun oikealla puolellasi.
6 Ei polta sinua aurinko päivällä, eikä kuu yöllä.
7 Herra varjelee sinut kaikesta pahasta, hän varjelee sinun sielusi.
8 Herra varjelee sinun lähtemisesi ja tulemisesi, nyt ja iankaikkisesti.
Tämä ihana ja siunaava psalmi nousi mieleeni kun ajattelen eilistä tilannettamme tuolla liikenteessä. Herra totisesti varjelee sekä seuraa elämäämme, niin että voi meitä omiaan auttaa, sekä varjellakin. Kiitos siitä Herrallemme!
Niin olimme mieheni kanssa tulossa kotia kohti kauppareissultamme ja nyt ei mentykään normaalia reittiä suoraan kotiin, vaan jatkettiinkin matkaa tankille. Kun aivan yllättäen, niin kuin sanotaan; "Se tuli puskista!" Niin sieltä alhaalta, toiselta tieltä tulikin pienen mutkan takaa eteemme kovalla vauhdilla pakettiauto. Noh eihän siinä vielä mitään, kun senhän pitää pysähtyä odottamaan vasemmalta tulevia autoja..Niin ois pitänytkin pysähtyä, mutta mitäs hulluja, eihän se mitään pysähtynytkään, vaan jatkoi vain matkaansa kovalla vauhdilla (kiireellä?)
Vaan tuuppas suoraan meidän eteemme juuri kun olimme jo sillä kohdalla. Noh kukin, joka varsinkin ajaa autoa, niin ymmärtää, että; saattaa tulla paniikki; "Nyt me jäädään sen alle, tai ajetaan vauhdilla sen perään ja kolari on väistämätön!" Mieheni, joka ajoi autoa on toki joutunut rekkakuskina moniinkin eri vaikeisiinkin tilanteisiin liikenteessä, siksi vain ihmettelin hänen rauhallisuuttaan ja kykyään hallita autoamme siinä tilanteessa. Mutta siltikin, paku oli aivan automme nokan edessä, ja törmäys olisi ollut ainoa ratkaisu, pakollinen, koska auto tuli vastaan ja ei voinut edes mennä toiselle kaistalle, ohittakseen pakun..
Mutta juuri silloin näin miten autoomme tuli paras Auttaja, Herramme Jeesus Kristus, ja en edes tiedä mitä Hän teki, tapahtui, mutta kuin sen, että Hän kuin ehkä jarrutti autoamme, tai jotain aivan käsittämätöntä, ja yh't äkkiä olimmekin turvallisesti tiellä jälleen ja paku edessämme, kyllä, mutta nyt oli jo välimatkaa pikkasen enemmän, ja en tiedä, mutta tuntui kuin meidät olisi sekunneiksi nostettu ilmaan kauemmaksi siitä pakusta?! Se oli erikoinen tunne, näky. Näin auttaa Herra, hallleluja, Amen!
Jos Herrra ei ois auttanut, niin takuulla en ois nyt tässä kirjoittelemassa enää. Mutta Hän, Isämme on luvannut miehelleni kerran kauan, kauan aikaa sitten, kun tapahtui myöskin ihmisjärjen ymmärryksen ylittävä tapahtuma talvisella tiellä, jossain päin suomea, kun hän nokattomalla rekalla oli liikenteessä ja edessä oli mennyt tiekarhu, ja hän oli vain kiitellyt Herraa, kun oli hyvä mieli, sitten yht' äkkiä mutkan takana se tiekarhu olikin ollut edessään ja vastaan oli tullut pikkuauto. Ja hän oli tajunnut, että sillä vauhdilla, millä hän oli ajanut, ei voinut tehdä mitään, oli kyllä koittanut jarruttaa, mutta rekanperä oli alkanut liukua, tyhjä kun oli, ojaa kohden. Joten hän oli painanut vain kaasua ja silloin hän oli nähnyt miten Herra heitti sen pikuauton kovalla vauhdilla ilmassa, niin että nyt syntyikin pieni rako mennä tiekarhun ohitse eteenpäin. Ja tiekarhun kuski oli katsonut miestäni järkyttyneenä, kun muutenhan ois tullut ruumiita, jos Herra Jumala ei ois tehnyt sitä ihmettä, heittäen sen pikkuauton turvaan ja jos mieheni olisi törmännyt tiekarhuun nokattomalla rekalla, kovalla vauhdilla, niin henki ois lähtenyt siinä tilanteessa. Mutta kuinka Mahtava ja ihana Isä meillä rakkaat onkaan,joka auttaa ja varjelee meitä kaikessa. Eikös olekin aihetta kiitokseen ja kunnioittaa Häntä, Jumalaamme, jonka kädessä on jokaisen ihmisen elämä, tai kuolemakin..Niin kuin minun kahden siskoni elämäkin, koska heidän aikansa täällä alhaalla oli jo heidän kohdallaan täyttynyt.
Niin ja kun sitten tuon mieheni ihmepelastumisen siitä tilanteesta, niin hän oli vielä kuulemma hetken aikaa ajanut siitä eteenpäin, vain kiitellen Herraa, kun sitten olikin tullut pelko ja pysäyttänyt rekan ja sanonut Isälle,että: "Minä en uskalla ajaa enää yhtään joten lopetan ajamisen!" Niin Herra oli sanonut silloin hänelle, että; "Minä varjelen sinut liikenteessä!" Ja niin Hän on varjellut kaikki vuosikymmenet ja eilenkin varjeli. Kiitos siitä Herralle!!
Lopuksi vielä tämä totuudellinen laulu siskoltamme; Eija Merilä - Apu tulee ylhäältäPysy Herran omana, lähellään. Hän pitää sinusta hyvää huolta!