TOSITAPAUS

[rita4]

Aune Rimpeläinen

Meidän mökkimme oli ihan tien laidassa. Lapsia on varoiteltu kovasti, että ei saa mennä tielle, ettei jää auton alle. Heillä oli kuitenkin kova kiusaus mennä tielle laskemaan mäkeä, koska oma piha oli niin pieni.

Eräänä päivänä huomasin kauhukseni, että kolme lasta oli potkukelkan kanssa keskellä autotietä, ja tukkilastissa oleva rekka tuli rinnettä alas. Yritin juosta apuun, mutta jalat eivät totelleet. Huusin vain hädissäni: "Jumala, auta ja pysäytä auto!"

Kuinka ollakaan; auto pysähtyi kuin seinään ennen lapsia. Säikähtänyt kuljettaja hyppäsi alas auton kopista ja huusi: "Mikä tämän auton pysäytti?" Minä vastasin heti, että Jumala.

Kuljettaja oli yhtä shokissa kuin minäkin, mutta sydämessäni oli valtava kiitos ihmeellisestä varjeluksesta. Kuljettaja jatkoi huutamistaan:" Kuule akka, auto ei pysähdy tällaisessa rinteessä näin suuri tukkilasti päällä ja näin liukkaalla kelillä!" Sain sanotuksi, että pysähtyihän tuo.

Jonkin aikaa hän vielä hyppeli ja huuteli tiellä ja sanoi lopuksi:" Minä luulin, että nyt tuli vainaita!" Vielä autoon mennessään hän huusi:" Tiedä se, akka, että nuo pennut eivät ole tämän jälkeen enää tässä tiellä!"

Tämäkin ihmeellinen varjelus on ollut koko perheemme kiitosaihe jo 49 vuoden ajan. Nuorin tiellä olleista oli silloin vain 2-vuotias. Olen hartaasti toivonut näkeväni tuon kuljettajan vielä uudestaan, mutta en ole nähnyt. Hän oli todella niin shokissa jatkaessaan matkaansa, että pelkäsin, miten hän selviää kuormansa kanssa päämääräänsä.

Mieheni leirimuisto

Edesmenneen mieheni arkistosta löytyi seuraava hänen muistelonsa:

"Leirille oli lupautunut puhujaksi Yrjö Lätti Kuopiosta. Ennen leirin alkua saimme viestin, että hän on sairastunut eikä voikaan tulla. Nämä leirit opettivat meille kuitenkin, että Jumalan siunaus ei ole kiinni ihmisistä. Jo ensimmäisen leiripäivän aamuna sanoi Timo: "Minä näin Jeesuksen!" Kaikki saimme tuntea leirin aikana, että Timon näky oli totta. Lapset menivät kokousten välillä navetan vintille rukoilemaan eivätkä edes pyytäneet päästä järvelle uimaan. Sillä leirillä muiden muassa Kati-tyttäremme täyttyi Pyhällä Hengellä ja meni monien muiden kanssa kasteelle viimeisenä leiripäivänä. Nimimerkki; Turha Toivo"