USKO
Lähetetty: 26.01.2025 17:52Tulin uskoon 34-vuotiaana, ja armosta olen saanut olla tässä tiellä 16 vuotta. Kuluneina vuosina olen kuullut seuraavanlaista opetusta parantumisesta. Ihmisen sairastaessa tai vammautuessa hän voi parantua, jos vain riittävästi uskoo ja vastaan ottaa terveyden. Opetetaan myös, että jos rukoilijalla tai rukoiltavalla, edes toisella heistä, on riittävästi uskoa, silloinkin sairas paranee.
Usko ja parantuminen
Kaikki eivät ole kuitenkaan parantuneet. Seurauksena on uskovia, jotka kokevat huonommuuden tunnetta, masennusta ja muuta sellaista. Eräs henkilö kysyi, kun hänen syöpää sairastava puolisonsa kuoli eikä parantunutkaan:" Emmekö osanneet uskoa oikein?" Hän oli surullinen ja katkera.
Mitä uskoa nämä julistajat peräänkuuluttavat uskovaisilta ihmisiltä? Olen asiaa pohtinut Sanan äärellä. Sieltä kyllä löydämme kohtia, joissa Jeesus sanoi ihmisille:" Uskosi on sinut pelastanut (Luuk. 8:48 ), älä pelkää; usko ainoastaan, niin hän paranee" (Luuk. 8:50) Sadanpäämiehelle hän sanoi, ettei ole löytänyt niin suurta uskoa Israelista (Luuk. 7:9). Kanaanilaiselle vaimolle Jeesus sanoi:"Suuri on sinun uskosi, tapahtukoon sinulle niin kuin sinä uskot (Matt. 15:28 )
Jeesukseen turvautuminen on uskoa
Samoin Jeesus moitti kirjanoppineita kovin sanoin epäuskosta, jopa opetuslapsiakin. Mitä oli tämä usko, mihin Jeesus viittasi, ja mitä epäusko, josta nuhdeltiin? On muistettava, että Jeesus oli juutalainen ja vaikutti juutalaisten keskuudessa. Juutalaisille oli taas opetettu Kirjoituksia pienestä pitäen, etenkin kirjanoppineille.
Sokea Bartimeus huusi: "Jeesus, Daavidin poika, armahda minua." (Mark. 10:47) Jeesus sanoi hänelle: "Uskosi on sinut pelastanut." Ja sokea myös parani. Huudahdus "Daavidin poika" paljastaa meille Bartimeuksen uskon. Hän uskoi ja ymmärsi Jeesuksen olevan Messias. Miksi sitten Jeesus sanoi sadanpäämiehen ja kanaanilaisen vaimon uskoa suureksi? Sadanpäämieshän oli roomalainen. Hänestä kerrotaan, että hän oli rakentanut juutalaisille synagoogan, joten hän oli todennäköisesti juutalaisten kautta saanut tietoa heidän Kirjoituksistaan. Kohdatessaan Jeesuksen hän kutsuu häntä Herraksi ja uskoo ja turvaa Messiaaseen.
Myös kanaanilaisen vaimon ja Jeesuksen välillä käytiin hengellinen keskustelu. Vaimo pyysi Jeesusta parantamaan hänen tyttärensä. Jeesus kuitenkin vastasi, että ei ole soveliasta ottaa lasten leipää ja heittää penikoille. Vaimo vastasi hänelle:"Syöväthän penikatkin niitä muruja, jotka hänen herrainsa pöydältä putoavat." Jeesus sanoi siloin hänen uskoaan suureksi.
Murunen riittää
Jeesus on elämän leipä, ja Kirjoitukset ovat elämän leipä. Tämä nainen uskoi niihin murusiin, joita hän oli Kirjoituksista kuullut. Hän lähestyi Jeesusta huutaen: "Daavidin poika!" (Matt. 1:22) Huomatkaamme, että Jeesus sanoi sellaisten henkilöiden uskoa suureksi, jotka eivät olleet juutalaisia. Sadanpäämiehelle ja kanaanilaiselle vaimolle ei ollut opetettu Kirjoituksia, mutta he uskoivat murusiin, joita olivat kuulleet.
Muistakaamme myös, että Jeesus eli tuolloin ihmisenä ihmisten joukossa ja Joosefin poikana. Edellä olevat henkilöt puhuttelivat kuitenkin häntä Daavidin pojaksi paljastaen uskonsa Kirjoituksiin. He uskoivat, että Messias oli heidän keskellään niin kuin oli ilmoitettu. Kirjanoppineet, joiden piti tuntea ja ymmärtää Kirjoitukset, eivät uskoneet. Siksi Jeesus sanoi heille:" Näkemällä nähkää mutta älkää nähkö, ja kuulemalla kuulkaa mutta älkää kuulko." (Matt. 13:14)
Kristus riittää
Kuten Raamatusta tiedämme, Jeesuksen elämä, kaikki, mitä hänelle tapahtui ja se, miten hän toimi, tapahtui siksi, että Kirjoitukset kävisivät toteen. Ihmisten tuli ymmärtää ja uskoa hänen olevan Kristus (Room. 1:1-3). Sana itse ilmoittaa tämän monissa kohdissa toistuvasti. Edellä kuvatut ihmiset kohtasivat Jeesuksen, uskoivat häneen ja pyysivät häneltä apua.
Tänäkin päivänä ihminen kohtaa Jeesuksen ja tulee uskoon. Hän uskoo Kirjoitusten Vapahtajan todeksi. Mekin saamme tuoda kaikki murheemme hänelle ja pyytää apua. Mainitsemani henkilöt eivät turvanneet omaan uskoonsa vaan lähestyivät Messiasta ja turvasivat yksin häneen. Ei silloin eikä tänäänkään uskovaisen ihmisen tarvitse puristaa itsestään uskoa ja turvata siihen. Turvatkaamme Jeesukseen, johon me jo uskomme ja luotamme. Viekäämme asiat hänelle. Tapahtukoon hänen tahtonsa.
Jeesus vaikuttaa uskon
Jos luotamme omaan uskoomme, emme luota Jeesukseen vaan itseemme. Milloin ylitämme epäjumalanpalveluksen rajan? Sanan mukaan Jumala ei katso hyvällä sitä, joka turvaa ihmiseen. Sana opettaa: "Sillä sen armon kautta, mikä minulle on annettu, minä sanon teille jokaiselle, ettei tule ajatella itsestänsä enempää kuin ajatella sopii, vaan ajatella kohtuullisesti, sen uskonmäärän mukaan, minkä Jumala on kullekin suonut." (Room. 12:3)
Sanan mukaan Jumala itse vaikuttaa meissä uskon (Kol. 2:8-15). Voimme aina turvata Jumalaan kaikissa olosuhteissa. Uskovina tiedämme, että hän on Kaikkivaltias ja voi halutessaan parantaa meidät. Hänen suuruutensa on mittaamaton. Hän yksin tietää, onko meille hyväksi sairastaa vai parantua. Tapahtukoon hänen tahtonsa.
Anne Lähteenmäki
(kursivointi kopioijan)
Usko ja parantuminen
Kaikki eivät ole kuitenkaan parantuneet. Seurauksena on uskovia, jotka kokevat huonommuuden tunnetta, masennusta ja muuta sellaista. Eräs henkilö kysyi, kun hänen syöpää sairastava puolisonsa kuoli eikä parantunutkaan:" Emmekö osanneet uskoa oikein?" Hän oli surullinen ja katkera.
Mitä uskoa nämä julistajat peräänkuuluttavat uskovaisilta ihmisiltä? Olen asiaa pohtinut Sanan äärellä. Sieltä kyllä löydämme kohtia, joissa Jeesus sanoi ihmisille:" Uskosi on sinut pelastanut (Luuk. 8:48 ), älä pelkää; usko ainoastaan, niin hän paranee" (Luuk. 8:50) Sadanpäämiehelle hän sanoi, ettei ole löytänyt niin suurta uskoa Israelista (Luuk. 7:9). Kanaanilaiselle vaimolle Jeesus sanoi:"Suuri on sinun uskosi, tapahtukoon sinulle niin kuin sinä uskot (Matt. 15:28 )
Jeesukseen turvautuminen on uskoa
Samoin Jeesus moitti kirjanoppineita kovin sanoin epäuskosta, jopa opetuslapsiakin. Mitä oli tämä usko, mihin Jeesus viittasi, ja mitä epäusko, josta nuhdeltiin? On muistettava, että Jeesus oli juutalainen ja vaikutti juutalaisten keskuudessa. Juutalaisille oli taas opetettu Kirjoituksia pienestä pitäen, etenkin kirjanoppineille.
Sokea Bartimeus huusi: "Jeesus, Daavidin poika, armahda minua." (Mark. 10:47) Jeesus sanoi hänelle: "Uskosi on sinut pelastanut." Ja sokea myös parani. Huudahdus "Daavidin poika" paljastaa meille Bartimeuksen uskon. Hän uskoi ja ymmärsi Jeesuksen olevan Messias. Miksi sitten Jeesus sanoi sadanpäämiehen ja kanaanilaisen vaimon uskoa suureksi? Sadanpäämieshän oli roomalainen. Hänestä kerrotaan, että hän oli rakentanut juutalaisille synagoogan, joten hän oli todennäköisesti juutalaisten kautta saanut tietoa heidän Kirjoituksistaan. Kohdatessaan Jeesuksen hän kutsuu häntä Herraksi ja uskoo ja turvaa Messiaaseen.
Myös kanaanilaisen vaimon ja Jeesuksen välillä käytiin hengellinen keskustelu. Vaimo pyysi Jeesusta parantamaan hänen tyttärensä. Jeesus kuitenkin vastasi, että ei ole soveliasta ottaa lasten leipää ja heittää penikoille. Vaimo vastasi hänelle:"Syöväthän penikatkin niitä muruja, jotka hänen herrainsa pöydältä putoavat." Jeesus sanoi siloin hänen uskoaan suureksi.
Murunen riittää
Jeesus on elämän leipä, ja Kirjoitukset ovat elämän leipä. Tämä nainen uskoi niihin murusiin, joita hän oli Kirjoituksista kuullut. Hän lähestyi Jeesusta huutaen: "Daavidin poika!" (Matt. 1:22) Huomatkaamme, että Jeesus sanoi sellaisten henkilöiden uskoa suureksi, jotka eivät olleet juutalaisia. Sadanpäämiehelle ja kanaanilaiselle vaimolle ei ollut opetettu Kirjoituksia, mutta he uskoivat murusiin, joita olivat kuulleet.
Muistakaamme myös, että Jeesus eli tuolloin ihmisenä ihmisten joukossa ja Joosefin poikana. Edellä olevat henkilöt puhuttelivat kuitenkin häntä Daavidin pojaksi paljastaen uskonsa Kirjoituksiin. He uskoivat, että Messias oli heidän keskellään niin kuin oli ilmoitettu. Kirjanoppineet, joiden piti tuntea ja ymmärtää Kirjoitukset, eivät uskoneet. Siksi Jeesus sanoi heille:" Näkemällä nähkää mutta älkää nähkö, ja kuulemalla kuulkaa mutta älkää kuulko." (Matt. 13:14)
Kristus riittää
Kuten Raamatusta tiedämme, Jeesuksen elämä, kaikki, mitä hänelle tapahtui ja se, miten hän toimi, tapahtui siksi, että Kirjoitukset kävisivät toteen. Ihmisten tuli ymmärtää ja uskoa hänen olevan Kristus (Room. 1:1-3). Sana itse ilmoittaa tämän monissa kohdissa toistuvasti. Edellä kuvatut ihmiset kohtasivat Jeesuksen, uskoivat häneen ja pyysivät häneltä apua.
Tänäkin päivänä ihminen kohtaa Jeesuksen ja tulee uskoon. Hän uskoo Kirjoitusten Vapahtajan todeksi. Mekin saamme tuoda kaikki murheemme hänelle ja pyytää apua. Mainitsemani henkilöt eivät turvanneet omaan uskoonsa vaan lähestyivät Messiasta ja turvasivat yksin häneen. Ei silloin eikä tänäänkään uskovaisen ihmisen tarvitse puristaa itsestään uskoa ja turvata siihen. Turvatkaamme Jeesukseen, johon me jo uskomme ja luotamme. Viekäämme asiat hänelle. Tapahtukoon hänen tahtonsa.
Jeesus vaikuttaa uskon
Jos luotamme omaan uskoomme, emme luota Jeesukseen vaan itseemme. Milloin ylitämme epäjumalanpalveluksen rajan? Sanan mukaan Jumala ei katso hyvällä sitä, joka turvaa ihmiseen. Sana opettaa: "Sillä sen armon kautta, mikä minulle on annettu, minä sanon teille jokaiselle, ettei tule ajatella itsestänsä enempää kuin ajatella sopii, vaan ajatella kohtuullisesti, sen uskonmäärän mukaan, minkä Jumala on kullekin suonut." (Room. 12:3)
Sanan mukaan Jumala itse vaikuttaa meissä uskon (Kol. 2:8-15). Voimme aina turvata Jumalaan kaikissa olosuhteissa. Uskovina tiedämme, että hän on Kaikkivaltias ja voi halutessaan parantaa meidät. Hänen suuruutensa on mittaamaton. Hän yksin tietää, onko meille hyväksi sairastaa vai parantua. Tapahtukoon hänen tahtonsa.
Anne Lähteenmäki
(kursivointi kopioijan)