ilosanoma.munfoorumi.com

ARMO TULLA TAKAISIN, TUHLAAJATYTÖN PALUU
12.8.2008

Jeesus on lähtenyt liikkeelle etsimään sitä mikä kadonnut on. HÄN etsii yhäti kadonneita lampaita että hän saisi kantaa pelastuksen ovesta sisään omistamaan ikuiset vihreät laitumet. Hän sanoo "Minä olen tie Isän luo, Minä olen tie, totuus ja elämä", eikä kukaan voi käydä Isän luo muutoin kun Hänen kauttaan! Itsekin olen saanut kokea mitä on palata Isän syliin! Tulin uskoon 15-vuotiaana, silloin kylvettiin siemen sydämeeni, hairahduin kuitenkin pois Jumalan kutsusta ja tieltä taivaan. Olin kuin tuhlaajapoika, minulla oli kaikkea mitä ihmisellä voi olla, ajauduin "kaukaiseen maahan", kauas Hyvästä maasta, pois Isän Jumalan yhteydestä. Eläessäni irstaasti maailman menojen mukaan, tuhlasin kaiken mitä minulla oli, sain niittää sitä mitä olin valinnut. Jumala kun ei synnin seurauksia ole vieläkään poistanut.

Mutta kaiken tuhlanneena, yksinäisenä ihmisten keskellä, hyljättynä kärsin maan kuivuudesta(niskoittelijat ja tottelemattomat asuvat kuivassa maassa). Kärsin puutetta ja nälkää! Niin minä menin itseeni ja sanoin; Isäni palkkalaisilla on kyllin leipää, mutta minä kuolen nälkään ja janoon, tämä maa ei vuoda maitoa ja mettä. täällä on vain kurjuutta ja puutetta. Ja kun Isä Jumala minua muistutti että on mahdollisuus pelastua, saada syntinsä anteeksi ja tulla armahdetuksi, että voin palata Isän syliin, Isäni kotiin, vihreille laitumille, HYVÄÄN MAAHAN! Minä päätin, Minä nousen ja menen Isäni tykö ja sanon hänelle; ISÄ, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinun edessäsi, enkä enää ansaitse että minua sinun tyttäreksesi kutsutaan, jos voit armahtaa ja ottaa edes palkkalaiseksesi????

Minä sain puhelun tädiltäni Ritvalta ja hän kertoi tulleensa uskoon, silloin minä ymmärsin, se tuli kuin salama sisälleni, TUOTA MINÄ TARVITSEN, MINUN TÄYTYY TULLA USKOON! MINÄ HALUAN TULLA! Jumala kutsui minua armossaan takaisin. Se oli kuin tuli sisälläni! ja niin minä kysyin; Miten tullaan uskoon? ja siitä paikasta soitin siskolle pohjoiseen joka sitten johdatti minut Jeesuksen syliin, tielle takaisin Isän luo.

Sain syntini anteeksi, sain valkeat vaatteet. Olin kuollut, mutta nyt olin vironnut eloon! minusta tuli taivaan kansalainen, kuninkaan tytär! En minä kokenut mitään halleluja, suuria tunteita, se oli vakava sydämen luja päätös käydä nöyrästi isän kasvojen eteen ja tunnustaa OLEN syntinen Herra, Armahda minua! sana sanoo että taivaassa on suurempi ilo yhdestä syntisestä joka tekee parannuksen kuin 99;stä vanhurskaasta, jotka eivät parannusta tarvitse". Luuk15;7 Niin minä sain syntyä uudesti ylhäältä, Tulla Jumalan lapseksi ja taivaan kansalaiseksi. Ja tiedätkö, Jumala sanoo että hän ei enää minun syntejäni muista, eikä minullakaan ole lupa niitä enää muistella. Hän on siirtänyt rikkomukseni minusta niin kauas kuin itä on lännestä ja Hän ei niistä enää muistuttele. IHANA JEESUS! Hän on uskollinen! Jeesus maksoi täyden veren hinnan minun ja sinun puolesta kun hän kuoli vapaaehtoisesti ristillä ja kantoi vapaaehtoisesti minun ja sinun synnit. Hän repi sen syytöskirjelmän joka oli minua vastaan, se mitätöitiin sinä päivänä kun minulle kelpasi ottaa vastaan Vapahtaja Jeesus Kristus.

Minun tuli ikään kuin uskaltaa menettää oma elämäni, maineeni, kaikkeni jotta Kristuksen elämä voisi alkaa virtailla sisimmästäni. itse asiassa minulla ei ollut mitään menetettävää, mutta kummallista on että ihminen hyvin pitkälle kuvittelee että hänellä jotakin on ja siksi kynsin ja hampain yrittää pitää kiinni elämästään, hengestään, maineestaan, rikkauksistaan jne... Nyt olen saanut vaeltaa tätä Kristus tietä, "hyvässä maassa" vasta n.13 vuotta. Matkalle mahtuu monenlaista; iloa, ahdistusta, koetusta, ylä- ja alamäkeä, mutta kaiken matkaa on Jeesus ollut tukenani ja voin rohkeasti sanoa, en päivääkään vaihtaisi pois. Jumala on ollut uskollinen!

Ystävä, voin suositella sinulle tätä tietä ja Kehotan sinua Jumalan sanan kautta "kaikki ihmiset kaikkialla ovat Jumalan kirkkautta vailla, antakaa pelastaa itsenne tästä nurjasta sukukunnasta" TÄNÄÄN ON PELASTUKSEN PÄIVÄ! Älä pelkää, usko ainoastaan!

Siunaten rakkaudella:
Ann-Mari Keskitapio

Jeesus on lähtenyt liikkeelle etsimään sitä mikä kadonnut on. HÄN etsii yhäti kadonneita lampaita että hän saisi kantaa pelastuksen ovesta sisään omistamaan ikuiset vihreät laitumet. Hän sanoo "Minä olen tie Isän luo, Minä olen tie, totuus ja elämä", eikä kukaan voi käydä Isän luo muutoin kun Hänen kauttaan!

Haluan rohkaista jokaista, joka on kenties kerran jo ollut uskossa, mutta syystä tai toisesta luovuttanut, ajautunut takaisin maailmaan. Ehkä ajattelit maailmassa elämisen olevan mukampaa ja helpompaa, kuin uskovana elämisen? Koitko uskossa elämisen liian raskaaksi ja vaikeaksi, vaatimuksia täynnä olevaksi, joita ei voi, etkä edes tahdo noudattaa, totella, elää sellaista elämää?

Niin... onhan se ehkä helpompaa ja mukavempaakin elää, niin kuin ITSE haluaa ja tahtoo, kun kukaan ei neuvo miten pitäisi elää, tai mitä ei saa tehdä, tms..?! Mutta rakas ystäväni; Ei uskonelämä ole pelkkiä vaatimuksia, kaiken kivan hylkäämistä, varomista ettei tee syntiä, tms.. Lakihenkisyys ja rakkaudettomuus toisten uskovien kautta on voinutkin johtaa tuohon em ajatukseen uskossa elämisestä. Mutta se on valheellinen mielikuva, tai sitten ne, jotka puhuvat ja neuvovat, eivät ole itsekään oikein vielä tajunneet mikä; VAPAUS on ja turva elää Jeesuksen omana ja seuraten vain häntä, ei ihmisiä.

Kuuleppas nyt ystäväiseni: Jeesus on lähtenyt etsimään sinua ja jokaista sellaista, joka ei tahdo palata verisen ristin juurelle tekemään parannusta, ei siis halua muuttua siitä mallista, mitä maailma tarjoaa, mutta joka ei voi pelastaa sieluasi, siis maailma ei voi pelastaa sieluasi. Hän Jeesus huhuilee sinua ja kaipaa takaisin yhteyteensä. Kuuletko kun Hän kutsuu sinua nimeltä ja itkee surun kyyneleitä, kun rakkaansa on hylännyt Hänet, sekä rakkautensa ja apunsa.

Tuosta miten Herra yhä vain kaipaa takaisin jo kerran uskoontulleita omiaan, niin minulla on ihana ja minua evankelistanakin rohkaiseva tieto, jonka mieheni toi eilen eräältä vanhemmalla rouvalla käydessään putsaamassa hänen pihaansa raivaussahalla. Tämä rouva on ollut aikoinaan, kauan aikaa sitten uskossa, niin kuin tällä kylällä on ollut monikin ja jotka ovat luopuneet ja palanneet maailmaan. Mutta ei he selvästikään ole saaneet kuitenkaan maailmasta sitä, mitä he Luulivat saavansa ja nyt moni kaipaa takaisin, mutta ei uskalla enää tulla ristin luo, tai ei vain kuin osaa tulla.

Niin mieheni sitten iltasella siitä jutteli enemmänkin ja kuinka he olivat jutelleet uskosta ja uskovista ja maailmanmenosta ym..Ja tämä vanha rouva (leski) oli ollut elävästi herätyksessä. Siinä sitten kun keräsin illalla viinimarjoja, niin Herran Henki muistutti minua väkevästi jälleen kerran siitä näystäni jonka sain, kun mieheni kanssa olimme n 7v sitten rukouksessa. Juuri tämän rouvan talon ylle ilmestyi iso ja paksu kynttilä, joka sytyttettiin ja siinä se paloi sen talon kohdalla. Olinhan nähnyt myöhemmin ja silloinkin mieheni kanssa rukouksessa ollessamme näyn, jossa tuonne samaan suuntaan ilmaan: käsi kirjoitti nimen; Jeesus!

Minua on kasvatettu 7v yksinäisyydessä ja nyt sydän palaa saada lähteä, kun Herra vain ensin antaa merkin, evankelioimaan tätä kylää ja toki muuallekin.. Sydämeeni nousi toivo, josko kohta saan olla käytössään ja johdattaa ihmisiä taivastielle.

Huomasitkos ystäväni? Herra kutsuu nyt sinuakin pelastukseen! Hän ei tahdo yhdenkään joutuvan kadotukseen vain sen takia, ettei kestä koetusta, eikä sanomista, ohjausta pois vääränlaisesta elämän tyylistä. Jos ja kun haluaa päästä kotiinkin asti, sinne Karitsan häjuhlaankin, niin se valitettavasti edellyttää, lihan tahdon kuolettamista sekä ristiinnaulitsemista, sekä nöyrtymistä Isän Jumalan tahtoon, Sanansa mukaan elämään, jonka neuvoo meille kaikille yksin Raamattu ja Pyhä Henki avaa Sanaa sydämillemme. Ei kukaan, eikä mikään uskonsuunta, tai pastori, julistaja, profeetta, tms. Koska heistä ei enää juuri kukaan opeta, julista Jumalan Sanan mukaisesti, vaan ja vain korvasyyhyyn.

Rakkautta muka julistetaan ja osoitetaan seurakunnissa, mutta kuinka harvassa enään se tehdään: Sanan Totuuden mukaan?! Kiitos Herralle, että: niitäkin vielä onneksi löytyy. Sillä, jos srk ei lähde Herran työhön ja lopeta laiskanlinnoissaan elämistä, niin sielut hukkuu..Herätkää ja lähtekää takaisin verisen Golgatan, Jeesuksen ristin juurelle, niin Herra armahtaa ja auttaa teitä!

Sain syntini anteeksi, sain valkeat vaatteet. Olin kuollut, mutta nyt olin vironnut eloon! minusta tuli taivaan kansalainen, kuninkaan tytär! En minä kokenut mitään halleluja, suuria tunteita, se oli vakava sydämen luja päätös käydä nöyrästi isän kasvojen eteen ja tunnustaa OLEN syntinen Herra, Armahda minua! sana sanoo että taivaassa on suurempi ilo yhdestä syntisestä joka tekee parannuksen kuin 99;stä vanhurskaasta, jotka eivät parannusta tarvitse". Luuk15;7 Niin minä sain syntyä uudesti ylhäältä, Tulla Jumalan lapseksi ja taivaan kansalaiseksi. Ja tiedätkö, Jumala sanoo että hän ei enää minun syntejäni muista, eikä minullakaan ole lupa niitä enää muistella. Hän on siirtänyt rikkomukseni minusta niin kauas kuin itä on lännestä ja Hän ei niistä enää muistuttele. IHANA JEESUS! Hän on uskollinen! Jeesus maksoi täyden veren hinnan minun ja sinun puolesta kun hän kuoli vapaaehtoisesti ristillä ja kantoi vapaaehtoisesti minun ja sinun synnit. Hän repi sen syytöskirjelmän joka oli minua vastaan, se mitätöitiin sinä päivänä kun minulle kelpasi ottaa vastaan Vapahtaja Jeesus Kristus.

Minun tuli ikään kuin uskaltaa menettää oma elämäni, maineeni, kaikkeni jotta Kristuksen elämä voisi alkaa virtailla sisimmästäni. itse asiassa minulla ei ollut mitään menetettävää, mutta kummallista on että ihminen hyvin pitkälle kuvittelee että hänellä jotakin on ja siksi kynsin ja hampain yrittää pitää kiinni elämästään, hengestään, maineestaan, rikkauksistaan jne... Nyt olen saanut vaeltaa tätä Kristus tietä, "hyvässä maassa" vasta n.13 vuotta. Matkalle mahtuu monenlaista; iloa, ahdistusta, koetusta, ylä- ja alamäkeä, mutta kaiken matkaa on Jeesus ollut tukenani ja voin rohkeasti sanoa, en päivääkään vaihtaisi pois. Jumala on ollut uskollinen!

Ystävä, voin suositella sinulle tätä tietä ja Kehotan sinua Jumalan sanan kautta "kaikki ihmiset kaikkialla ovat Jumalan kirkkautta vailla, antakaa pelastaa itsenne tästä nurjasta sukukunnasta" TÄNÄÄN ON PELASTUKSEN PÄIVÄ! Älä pelkää, usko ainoastaan!

Laitan tähän loppuun tämän laulun vielä Verikyyneleet - Ossi Hämäläinen

Ann-Mari Keskitapio kirjoitti:Minun tuli ikään kuin uskaltaa menettää oma elämäni, maineeni, kaikkeni jotta Kristuksen elämä voisi alkaa virtailla sisimmästäni. itse asiassa minulla ei ollut mitään menetettävää, mutta kummallista on että ihminen hyvin pitkälle kuvittelee että hänellä jotakin on ja siksi kynsin ja hampain yrittää pitää kiinni elämästään, hengestään, maineestaan, rikkauksistaan jne... Nyt olen saanut vaeltaa tätä Kristus tietä, "hyvässä maassa" vasta n.13 vuotta. Matkalle mahtuu monenlaista; iloa, ahdistusta, koetusta, ylä- ja alamäkeä, mutta kaiken matkaa on Jeesus ollut tukenani ja voin rohkeasti sanoa, en päivääkään vaihtaisi pois. Jumala on ollut uskollinen!

Ystävä, voin suositella sinulle tätä tietä ja Kehotan sinua Jumalan sanan kautta "kaikki ihmiset kaikkialla ovat Jumalan kirkkautta vailla, antakaa pelastaa itsenne tästä nurjasta sukukunnasta" TÄNÄÄN ON PELASTUKSEN PÄIVÄ! Älä pelkää, usko ainoastaan!

Otin tällaisen jo aika vanhan kirjoituksen pohdintaani, kun se vain jotenkin alkoi puhutella mua. Tai oikeammin tuo otsikko alkoi puhutella minua; ARMO TULLA TAKAISIN, TUHLAAJATYTÖN PALUU. Kun tiedän useampiakin, jotka ovat kerran ihanasti tulleet uskoon, mutta sitten monien eri asioiden myötä, tai sanoisinko; tilanteiden kautta ovatkin, kuin jääneet sivuun ja lopulta luopuneet uskostaankin, joka on aina hyvin surullista. Minullakin on vanhin lapsistani ollut nuorena ihanasti uskossa, mutta tyttökaverinsa mieliksi lähti kapakkaan ja löysi sieltä miehen, avioitui ja niin uskoi sai jäädä.

Niin.. jokaisella se on varmasti omanlaisensa kertomus siitä, mikä sai jättämään Jeesuksen ja palaamaan takaisin maailmaan. Kysyn vain: Voiko se yhdellekään kuitenkaan olla helppo juttu hyljätä Jeesuksen läsnäolo ja rakkaus elämästään? Epäilen, vaan sen täytyy olla raskas päätös, jos todella on päässyt tuntemaan Jumalan rakkauden, sekä avun elämässään. Se on tietenkin aina oma valinta, eikä siitä voi toisia syyttää, mutta samalla se on myöskin sitä, näin ajattelisin, ettei oltu vielä oikein irtauduttu maailmasta kokonaan, vaan se kaikki jäi kuin viehättään ja annas olla kun tuli vaikeaa, tms, niin kuinka helppoa olikaan astua takaisin sinne, mistä oli jo pelastunut ja puhdistunut Jeesuksen verihaavoissa. Ei ehkä oltukaan rakastuttu vielä koko sydämisesti Jeesukseen. Mutta uskon näin, että; Se vaivaa mieltä, ja aina jossakin tilanteessa se muisto kuin nousee pintaan, kun muistaa sen hyvän olon, kun oli saanut kaikki syntinsä anteeksi ja sydämeensä taivaallisen rauhan.

Sananl. 10:17 Kuritusta noudattava on elämän tiellä, mutta nuhteet hylkäävä eksyy.

Matt. 18:
11 Sillä Ihmisen Poika on tullut pelastamaan sitä, mikä on kadonnut.
12 Mitä arvelette? Jos jollakin ihmisellä on sata lammasta ja yksi niistä eksyy, eikö hän jätä niitä yhdeksääkymmentä yhdeksää vuorille ja mene etsimään eksynyttä?
13 Ja jos hän sen löytää, totisesti sanon teille: hän iloitsee enemmän siitä kuin niistä yhdeksästäkymmenestä yhdeksästä, jotka eivät olleet eksyneet.
14 Niin ei myöskään teidän taivaallisen Isänne tahto ole, että yksikään näistä pienistä joutuisi kadotukseen.

Nämä Raamatunpaikat nousivat mieleeni. Tuo sananlaskujen jae jotenkin minusta puhuu siitä, miten tärkeää on kestää, kun Herra kurittaa (ei ihminen), sillä ei Hän loputtomiin sitä tee, vaan ja vain sen verran kuin on tarpeen, että sydän nöyrtyy. Voih, kuinka usein ihmiset koittavat ojentaa, ja vaatia sitä ja tätä, joka useimmiten on vain ihmisen omaa, etten ihan sanosi lakihenkisyyttä, ja siten vaaditaan asioita, joita Jumala ei vaadi ihmiseltä, varsinkaan vasta uskoontulleelta, tai siltä, joka haluaa uudistaa matkaliiittonsa Herran kanssa. Niin helposti mennän lain alle sitä edes tajuamatta ja sellaisenkin uskovan olisi hyvä pysähtyä miettiin: Puhunko, opetanko, ohjaanko Isän ja Raamatun Sanankin mukaan, vaiko: vaatien mahdottomia..?

Me kaikkihan olimme eksyneitä, hukassa olevia, mutta Hyvä Paimen tuli etsimään meitä ja löysi.. kenet mistäkin, useimmiten valitettavasti syntiä tekemästä. Mutta mitä Hän tekikään; Hän otti meidät harteilleen ja kantoi turvaan, suojaan, pesi haavamme verellään ja antoi kaikki syntimme anteeksi, sekä pelasti sielumme kadotuksen tilasta, sekä mikä ihaninta; uudestisynnyttäen meidät elävään uskoon ja antaen sisimpäämme Pyhän Henkensä oppaaksemme. Siis tosi hienoja asioita sekä taivas lahjoja.

Ps. 49:
8 Kukaan ei voi veljeään lunastaa eikä hänestä Jumalalle sovitusta maksaa.
9 Sillä heidän sielujensa lunastus on hyvin kallis ja jää heiltä iäti suorittamatta,
10 vaikka hän eläisi iankaikkisesti eikä näkisi hautaa.

11 Vaan hänen täytyy nähdä, että viisaat kuolevat, että tyhmät ja järjettömätkin hukkuvat ja jättävät toisille omaisuutensa.
12 He luulevat, että heidän huoneensa pysyvät iäti ja heidän asuntonsa polvesta polveen. He nimittävät maatiloja nimensä mukaan.

13 Mutta ihminen, mahtavinkaan, ei pysy: hän on kuin eläimet, jotka hukkuvat.
14 Näin käy niiden, jotka luottavat itseensä, ja samoin heidän jäljessään niiden, jotka mieltyvät heidän puheisiinsa. Sela.

15 Kuin lammaslauma heidät viedään hautaan, kuolema heitä kaitsee. Jo huomenna oikeamieliset astuvat heidän ylitseen. Hauta kalvaa heidän hahmonsa, eikä heillä ole asuntoa.
16 Mutta minun sieluni Jumala lunastaa kuoleman vallasta, sillä hän ottaa minut hoivaansa. Sela.

Tämä Raamatunpaikka kolahti jo ennen uskoontuloanikin, kun luin Raamattua ja olin maatilan emäntänä; 12 He luulevat, että heidän huoneensa pysyvät iäti ja heidän asuntonsa polvesta polveen. He nimittävät maatiloja nimensä mukaan.

Ps. 4:2 Vastaa minulle, kun minä huudan, sinä, vanhurskauteni Jumala, joka autat minut ahdingosta. Armahda minua, kuule rukoukseni.

Hepr. 6:
4 Sillä mahdotonta on niitä, jotka kerran ovat valistetut ja taivaallista lahjaa maistaneet ja Pyhästä Hengestä osallisiksi tulleet
5 ja maistaneet Jumalan hyvää sanaa ja tulevan maailmanajan voimia,
6 ja sitten ovat luopuneet-taas uudistaa parannukseen, he kun jälleen itsellensä ristiinnaulitsevat Jumalan Pojan ja häntä julki häpäisevät.

7 Sillä maa, joka särpii sisäänsä sen päälle usein tulevan sateen ja kantaa kasvun hyödyksi niille, joita varten sitä viljelläänkin, saa siunauksen Jumalalta;
8 mutta se, joka tuottaa orjantappuroita ja ohdakkeita, on kelvoton ja lähellä kirousta, ja sen loppu on, että se poltetaan.

9 Mutta teistä, rakkaat, uskomme sitä, mikä on parempaa ja mikä koituu teille pelastukseksi-vaikka puhummekin näin.
10 Sillä Jumala ei ole väärämielinen, niin että hän unhottaisi teidän työnne ja rakkautenne, jota olette osoittaneet hänen nimeänsä kohtaan, kun olette palvelleet pyhiä ja vielä palvelette.

11 Mutta me halajamme sitä, että kukin teistä osoittaa samaa intoa, säilyttääkseen toivon varmuuden loppuun asti,
12 ettette kävisi veltoiksi, vaan että teistä tulisi niiden seuraajia, jotka uskon ja kärsivällisyyden kautta perivät sen, mikä luvattu on.

Minä olen usein tämän uskon taipaleeni aikana miettinyt tätä Raamatunpaikkaa, kun niin monet tuomitsevat ne kadotukseen, jotka kyllä ovat kerran tulleet uskoon ja lähteneet taivastielle, mutta sitten syystä tai toisesta lankeavat pois.. Niin minä en henk. koht. usko Jumalan olevan niin raaka, ilkeä, ehdoton, että; se oli sitten siinä ja uutta mahdollisuutta uudistua, palata ristin juurelle ei sit enää olisikaan..Minä uskon rakastavaan, sekä armahtavaan Jumalaan, joka toki murehtii, kun uskova luopuu Hänestä, lähtee pois, palaa maailman ruhtinaan kelkkaan, jne..

Mutta että paluuta ei enää olisi, niin sitä en usko ja minulla on siihen varma näky, lapsenomainen usko, jonka näin tyttärestäni 20v sitten eräässä seurakunnassa, jossa istuin penkissä, kun yht'äkkiä näin hänet siellä valaistun ristin juurella, alttarilla seisomassa, niin elävän näköisenä, omana itsenään, että olin jo huikata hänelle, että; "Mitä sinä siellä seisot, tuu tänne penkkiin istumaan!" Sit se näky katos ja tajusin nähneeni tulevaan, kun hän vielä uudistuu uskossaan ja palaa takaisin verisen ristin juurelle katuen, anteeksi antoa Jeesukselta pyytäen ja myöskin saaden sen kaiken anteeksi! Kiitos Herralle!!

1. Piet. 2:
1 Pankaa siis pois kaikki pahuus ja kaikki vilppi ja ulkokultaisuus ja kateus ja kaikki panettelu,
2 ja halatkaa niinkuin vastasyntyneet lapset sanan väärentämätöntä maitoa, että te sen kautta kasvaisitte pelastukseen,
3 jos "olette maistaneet, että Herra on hyvä".
4 Ja tulkaa hänen tykönsä, elävän kiven tykö, jonka ihmiset tosin ovat hyljänneet, mutta joka Jumalan edessä on valittu, kallis..