HERRAN IHMEELLINEN APU

[rita4]

Aune Rimpeläinen

Meillä on ihmeitä tekevä elävä Jumala (Job.9:10)

Mieheni Toivo oli kerran kaukana kotoa pitämässä hengellisiä kokouksia. Kun hän oli palaamassa kotiin suurten saloseutujen keskellä, kaukana ihmisasutuksesta, hänen mottoripyöränsä tekin yhtäkkiä lakon.

Mieheni itse kertoi: "Oli jo hyvin myöhä ilta, ja autoja ja ihmisiä kulki sillä tiellä muutenkin harvoin. Minulle tuli tosi hätä: tänne salolleko minä kuolen. Mieleeni tuli kirkkaasti Jumalan Sana Ps. 50:15. Avun huutaminen oli jo tuttua, ja niinpä työnsin pyöräni tien sivuun ja kävin mättäälle polvilleni rukoilemaan, että Jumala lähettäisi jonkun auttamaan. Herra siunasi rukoushetkeni, ja minulle tuli hyvä ja turvallinen olo.

Nousin ja yritin startata pyörää, vaikka tiesin, että se on turhaa touhua. Ihmeekseni se lähti käyntiin ensi nykäsyllä, niin kuin vikaa ei olisi ollutkaan."

Pyörä toi mieheni kotiin asti, ja siihen se sammui eikä enää pihahtanutkaan, ennen kuin vika korjattiin. Herra ei jättänyt palvelijaansa korpeen kuolemaan. Se oli Jumalan ihme. Kannattaa turvata suuren Jumalanmme apuun, olkoon tilanne miten paha tahansa.

[rita4]

Tämä kertomus rohkaisee, ainakin minua siinä, että: Avun rukoileminen ei ole turhaa touhua. Itsekin olen sen uskossa olo vuosieni aikana saanut tulla huomaamaan. Siis ei vain kerran, tai tai pari kertaa, vaan hyvin monta kertaa. Niinpä, ja olen saanut myöskin huomata, sekä kokea sen: rukouksesta tulevan rauhan sydämeeni, kaiken ylle ja sen jälkeen asiat toimii, tai ainakin on uutta voimaa kestää sen, mitä sitten onkin menossa parhaillaan elämässäni.

Mutta aivan liian usein huomaan itsessäni laiskuutta, haluttomuutta mennä rukoukseen, vaikka tiedänkin sen aina auttavan. Liha (oma mieli, tahtomaailma) tahtoo jotain ihan muuta, enkä nyt sano, että: vihollinen tahtoo, vaan se ihan oma lihani on niin heikko ja se haluaa eri asioita, kuin mitä Jumalan Henki tahtoisi. Ja siksi aivan liian usein se rukoukseen meno tapahtuu valitettavasti vasta sitten, kun on jo ihan puhki ja ns. hakattu henkisesti rikki, kun kaikki aivankuin kaatuu niskaan, eikä apuja tule mistään muualta, tai millään muulla tavalla...

Tai sitten, olen mennyt kyllä rukoilemaan ja jutellut asioista Jeesukseni kanssa, ja kun sitten siitä nousen ylös, niin tuleekin kuin hyökkäys ja se kyllä silloin tulee vihollisesta ja saatan säikähtääkin sitä, käpertyä kuoreeni, tai kuin suuttua, kun heti rukouksesta poistuessani tuli: ns "hyökkäys mun sanojani vastaan, mitä olin jutellut Herralleni". Mutta kiitos Herralle, sillä hetken päästä on jo Herra vaikuttamassa, niin että saan asian kuntoon ja rauha ja levollisuus palaa sydämeeni. Siispä: sain sanottua, tai tehtyä ensin sen, mitä nähtävästi pitikin sanoa, tai tehdä. Ja kaiken yllä on käsin kosketeltavissa; Jumalan läsnäolo sekä Hänen voimansa! Ja sit kun tehtävä, asia on ns 'hoidettu', niin senjälkeen on taas rauha sydämessäni ja ilo alkaa pulppuaan sydämestäni, kun Herra tahtoi auttaa minua kurjaa.. Kiitos Jeesus, kiitos!

Mutta mistä tuli tuo inhottava hyökkäys mieleni alueelle rukouksesta noustessani, ehkä kysyt? Minä ainakin uskon sen näin, että: Se mitä rukoilin, pyysin Jeesukseltani, tms, niin ne eivät miellytttänet sielunvihollista ja siksi se yritti pelotella, lannistaa, laittaa katumaan, sitä mitä juttelin Herralleni, ja nollata sen kaiken.. Ja etten enää menis rukoileen, olemaan voin Herrani edessä, tms..En tiedä, mut noi tulee mieleeni ensimmäisenä..

Fil. 4:13 Kaikki minä voin hänessä, joka minua vahvistaa.

Jes. 41:
7 Valaja rohkaisee kultaseppää, levyn vasaroitsija alasimen iskijää; hän sanoo juotoksesta: "Se on hyvä", ja vahvistaa sen nauloilla, niin ettei se horju.
8 Mutta sinä Israel, minun palvelijani, sinä Jaakob, jonka minä olen valinnut, Aabrahamin, minun ystäväni, siemen,
9 jonka minä olen ottanut maan ääristä ja kutsunut maan kaukaisimmilta periltä, jolle minä sanoin: "Sinä olet minun palvelijani, sinut minä olen valinnut enkä sinua halpana pitänyt",
10 Älä pelkää, sillä minä olen sinun kanssasi; älä arkana pälyile, sillä minä olen sinun Jumalasi; minä vahvistan sinua, minä autan sinua, minä tuen sinua vanhurskauteni oikealla kädellä.

11 Katso, häpeän ja pilkan saavat kaikki, jotka palavat vihasta sinua vastaan; tyhjiin raukeavat ja hukkuvat, jotka sinun kanssasi riitelevät.
12 Hakemallakaan et löydä niitä, jotka sinua vastaan taistelivat; tyhjiin raukeavat ja lopun saavat, jotka sinun kanssasi sotivat.

13 Sillä minä, Herra, sinun Jumalasi, tartun sinun oikeaan käteesi, minä sanon sinulle: "Älä pelkää, minä autan sinua".
14 Älä pelkää, Jaakob, sinä mato, sinä Israelin vähäinen väki: minä autan sinua, sanoo Herra, ja sinun lunastajasi on Israelin Pyhä.

Jes. 58:
9 Silloin sinä rukoilet, ja Herra vastaa, sinä huudat, ja hän sanoo: "Katso, tässä minä olen". Jos sinä keskuudestasi poistat ikeen, sormella-osoittelun ja vääryyden puhumisen,
10 jos taritset elannostasi isoavalle ja ravitset vaivatun sielun, niin valkeus koittaa sinulle pimeydessä, ja sinun pilkkopimeäsi on oleva niinkuin keskipäivä.

11 Ja Herra johdattaa sinua alati ja ravitsee sinun sielusi kuivissa erämaissa; hän vahvistaa sinun luusi, ja sinä olet oleva niinkuin runsaasti kasteltu puutarha, niinkuin lähde, josta vesi ei koskaan puutu.

12 Sinun jälkeläisesi rakentavat jälleen ikivanhat rauniot, sinä kohotat perusmuurit, muinaisten polvien laskemat; ja sinun nimesi on oleva: "halkeamain umpeenmuuraaja" ja "teitten korjaaja maan asuttamiseksi".
13 Jos sinä pidätät jalkasi sapattia rikkomasta, niin ettet toimita omia asioitasi minun pyhäpäivänäni, vaan kutsut sapatin ilopäiväksi, Herran pyhäpäivän kunnioitettavaksi ja kunnioitat sitä, niin ettet toimita omia toimiasi, et aja omia asioitasi etkä puhu joutavia,
14 silloin on ilosi oleva Herrassa, ja minä kuljetan sinut maan kukkuloitten ylitse..

Rakas ystäväni; Et ole koskaan, tai missään, missä sitten oletkin menossa yksin, vaan Herra on kanssasi Pyhän Henkensä kautta ja tietää kyllä; missä Hänen lapsensa on, tai mitä Hänen lapselleen kuuluu, tai tapahtuu. Ja muista aina se, että; Jeesus on aina sinun lähelläsi, näytti, tai tuntui sinusta itsestäsi sitten ihan miltä muulta tahansa, Hän ei hylkää, eikä jätä sinua koskaan yksin taistelemaan, selviämään. Mutta kaikki aina kuitenkin riippuu ensin meistä itsestämme ja siitä, että: etsimmekö Hänen kasvojaan, tai kaipaammeko Hänen apuaan, läheisyyttään, tai koemmeko edes tarvitsevamme Häntä avuksi, sekä voimaksi elämämme asioihin ja tilanteisiin. Ei Hän väkisin tule, tai väkipakolla auta, neuvo, tms, vaan meidän pitää pyytää, etsiä kasvojaan, sekä tahtoaanki, sekä meidän tulee tahtoa ja tarvitakin Hänen läsnäoloaan ja apuaan, siunaustaan! Mikä olisikaan parempaa, tai turvallisempaa, joka toisi levon ja varmuuden sydämiimme, kuin on pyrkiä elämään lähellä Hänen ristiään, sekä verensä puhdistusta, ja olla kuin pieni lapsi, joka tarvitsee Jumalan apua kaikissa elämänsä asioissa sekä tilanteissa.

Tämä kappale vielä lopuksi: LauraMaria / Hän kyllä vastaa