Suutarin akka

[rita4]

Anna-Liisa Kuivalainen

Hän oli jalo taistelija, jonka kotielämä ei ollut helppoa. Suutari oli kipakkaa sorttia, ja syöpäkin alkoi runnella vaimon olemusta.

Suutarin akka oli Kannakselta tulleita siirtolaisia. Hän oli pienikokoinen, siroluinren, ja hänellä oli pikimustat silmät sekä kauniisti nutturalle kammattu musta tukka.

Paras uskovainen

Suutari oli vain kauan sitten unohtanut hänen oikean nimensä, ja liekö tuo poloinen muistanut sitä enää itsekään, kun akkaa satoi yöllä ja akkaa satoi päivällä.

Seinäntakainen naapuri ei ollut kovin juoruista sorttia, mutta sanoi sen verran, että se vaimo menee "helvetin kiirastulen" läpi joka päivä, mutta on paras uskovainen, mitä koskaan on nähty. Ja se oli paljon sanottu raavaalta mieheltä!

Tomumajaa riisuttiin

Ei ole tiedossa, miksi suutari poltti niin kiivaasti helvetin tulta akkansa alla. Liekö yksi syy ollut siinä, että kun tämä oikein rääkätty Jumalan lapsi pääsi kokoukseen ja Jumalan rakkaudenaalto pyyhkäisi hänen ylitseen, hän ei pystynyt tunteitaan hillitsemään vaan huusi suurella äänellä: " Ole kiitetty, Herra Jeesus, ole kiitetty, Herra Jeesus!"

Sekös oli myrkkyä hänen kipakalle miehelleen. Puita vain lisää pesään, ja liekit nousivat korkealle. Ja liekö ollut myrkkyä sekin, että akan valmistuaika oli niin lyhyt, sillä syöpä alkoi riisua tomumajaa. Hyvin sairaana vietiin tämä jalo Jumalan taistelija sairaalaan.

Omantunnon tuskat

Kuolema vei hänet rakastetun Vapahtajansa käsivarsille, joka ei häntä koskaan halveksinut eikä aliarvioinut. Pian pantiin akka arkkuun. Hänen kirkas henkensä liiteli lepäämään taivaallisten lehtojen rauhallisille kunnaille.

En tiedä, miten suutarin kävi. Hänen omantuntonsa tuskat heräsivät tyhjässä huoneistossa, jossa hänen kuultiin vaikeiroivan: "Miksi minä olin niin paha hänelle?"

Pyhä vaeltaja meni sisälle helmiporteista, ja Jumalalla oli hänelle Elämän Kirjassa ihan oikea nimi, ja varmasti vielä kauniilla käsialalla kirjoitettuna. Ruma akka-nimitys jäi iäksi maan päälle.