Jumala kutsui!

[rita4]

Jumalan tiet ovat ihmeelliset, Hän etsii, kutsuu ja odottaa jokaista luokseen. Hänellä on jokaista ihmistä varten erityinen suunnitelma. Hän haluaa omakseen jokaisen.

Oma isäni kertoi minulle viimeisenä kesänään ennen kuolemaansa, kuinka hän sai kirjeen äidiltäni 8.6.1944 "sinne jonnekin" Kirjeessä kerrottiin kauan toivotun pojan syntymästä. Seuraavana aamuna alkoi venäläisten suurhyökkäys ja taivas täyttyi kranaateista niin, että ilma oli sakeana hiekkaa, puita, kiviä. Isä istui poteron tapaisessa kehnossa suojassa kumppaninaan pieni hiiri. Siellä hän kertoi rukoilleensa: "Jos sinä Jumala olet olemassa, pidä pikku pojastani huolta, sillä itse en tästä sodasta elävänä selviä."

Isä selvisi kotiin, mutta alkoholisoitui muutamassa vuodessa. Hän oli ollut hyvä isä ja puoliso ennen sotia, kertoi äitini, mutta 5 vuotta, 6 kuukautta ja 20 päivää oli muuttanut miehen. Hän näki öisin jatkuvasti painajaisia sodasta ja myös päivisin hänen oma sotansa jatkui. Juovuspäissään hänestä tuli väkivaltainen ja raaka. Perhe sai monesti juosta pakoon ja viettää öitään, milloin sukulaisissa, milloin kerrostalo vintissä tai kellarissa. Toisinaan isä teki hullun lailla työtä ja rahaa oli paljonkin. Mutta pian taas ryyppyputki alkoi ja rahaa ei riittänyt enää muuhun kuin viinaan.

Mutta Jumala ei unohtanut rukousta, jonka isäni oli rukoillut poterossaan: "Pidä Sinä huolta tästä pojasta!" Jumala alkoi vetää perhettämme puoleensa. Ensin mummuni tuli uskoon vuonna 1948 Frank Mangsin kokouksissa Finlaysonin kirkossa. Sieltä hän oli saanut pienen laulukirjan, jonka hengellisiä lauluja hän opetti minulle, kun olin hänen luonaan yökylässä. Mummu pyysi äitiäni ja myös meitä lapsia mukaansa hengellisiin tilaisuuksiin ja ne olivatkin jotenkin hyvin koskettavia. Nuoren pojan mieli tunsi selvästi erilaisen ilmapiirin. Tajusin Jumalan läsnäolon.

Syyskuussa 1957 Tampereen Vapaakirkossa oli hengellisiä kokouksia, jossa puhujana oli Johan Hedlund Tukholmasta. Silloin halusin ottaa Jumalan kutsun vastaan. Oma mieleni oli ollut isää kohtaan vihaa täynnä ja olin vakuuttanut itselleni, että maksan kaikki vääryydet takaisin, kunhan tulen aikuiseksi. Mutta sinne alttarin ääreen suli vihani ja paha oloni. Nousin uutena poikana polviltani, kun minulle vakuutettiin, että Jeesus oli tullut sydämeeni Raamatun lupauksen mukaan. Ilo pulppusi sydämessäni. Olosuhteet kotona eivät muuttuneet, mutta pelko oli haihtunut. Toki jouduimme olemaan varuillamme isän tähden, mutta viha oli poissa eikä vanha pelko koskaan palannut.

Hänen elämänsä jatkui entisellään. Isä kävi joskus Tampereen Saalemissa, mutta selvin päin hän ei sinne kuitenkaan uskaltanut tulla. Myös äidin kuoleman jälkeen isän ryyppääminen jatkui aina vuoden 1986 elokuuhun. Silloin hän soitti ja kertoi, että hänellä on todella paha olo. Hän pyysi päästä meille. Ajoimme vaimoni Riitan kanssa hänet meille ja istuutuessaan sohvallemme olohuoneessa, hän ensi töikseen pyysi anteeksi kaikkea sitä pahaa, mitä oli aiheuttanut menneinä vuosina minulle ja perheellemme. Oli hienoa kertoa, että olin jo aikaa sitten antanut kaikki hänelle anteeksi. Luin Raamatusta monia lupauksia, joissa vakuutetaan, että Jumala todella odottaa ja kutsuu jokaista ja haluaa armahtaa jokaisen ihmisen: "Joka syntinsä tunnustaa ja hylkää, saa armon." ja "Sitä, joka Minun tyköni tulee, Minä en heitä pois." Sitten rukoilimme yhdessä. Ilo oli suuri, kun sain julistaa hänelle synnit anteeksi Jeesuksen veren tähden.

Muutaman viikon kuluttua isä joutui sairaalaan, missä hänellä todettiin pitkälle edennyt keuhkosyöpä. Se oli levinnyt jo aivoihin. Sairaalassa käydessämme hän aluksi vielä kertoi innoissaan odottavansa, mitä kuoleman rajan tuolla puolella on. Hänellä oli nyt rauha sydämessään. Sitten nopeasti hänen tilansa heikkeni, eikä hän enää tuntenut minua eikä muitakaan. Hän vain puhui pikkupojastaan, mistä ymmärsin, että hän eli ajatuksissaan kaukana menneissä. Sitten hän aivan yllättäen sanoi sanat: "Jeesus riittää." Tämän jälkeen hän vaipui takaisin sinne jonnekin muistoihinsa. Pian tämän jälkeen hän muutti ajasta iäisyyteen. Isän rosoinen etsintä Taivaan Isän syliin kesti lähes koko maallisen elämän ajan, mutta nyt hän on perillä!

Jumala kuuli sieltä poterosta rukouksen myös pienen pojan puolesta. Jumala on todella pitänyt minusta huolta, olen saanut nuoruuden päivistä asti elää kaikki vaiheeni Hänen suuren armonsa varassa. Ja se ei ole vähäinen asia, kun saa jättää kaikki huolensa ja surunsa ristin juurelle.

Olen itsekin isä ja myös isoisä. On etuoikeus, kun saa kantaa lapsensa rukouksin Taivaan Isän eteen. Hän on uskollinen. Jeesus rakastaa loppuun saakka.

Ilkka Mikkolan kirje "Jumala kutsui"

[rita4]

Jumalan tiet ovat ihmeelliset, Hän etsii, kutsuu ja odottaa jokaista luokseen. Hänellä on jokaista ihmistä varten erityinen suunnitelma. Hän haluaa omakseen jokaisen.

Tuo kohta jotenkin alkoi puhua sydämelleni. Muistan niin kuin varmastikin jokainen uskoontullut muistaa sen ajan ja päivänkin, jolloin Jumala alkoi kutsua omakseen, pelastukseen. Hän [Jumala] On Rakkaus, joka etsii jokaista luotuaan jotka ehkä ovat lähteneet omille teilleen, maailma on vienyt ja ehkä jopa syntielämäkin on vienyt sen kutsun, joka ehkä on ollut jo lapsena tai nuorena sydämellä.

Minuakin Jumala kutsui jo vahvasti rippikoulussa, mutta en saanut elämääni ketään, joka olisi osannut ohjata minua etsimään silloin Jeesusta ja pelastajaa elämääni.. Ja niin se pikku hiljaa vaimeni.. Mutta kuitenkin jotain jäi itämään sydämelleni ja toisen kerran Jumala alkoi kutsua minua kun minulla oli jo 2 vanhinta lastani pieninä ja kävelin pitkin Hämeenlinnaan keskustaan vievää katua, niin eräs minulle täysin tuntematon nainen alkoi kulkea kanssani ja puhui evankeliumia ja todisti uskostaan.. Hän oli Jumalan lähettämä, sillä en todellakaan tuntenut häntä, mutta jostain hän aina ilmestyi, mistä? ..Aina kun lähdin kaupungillepäin lasteni kanssa niin hän ilmestyi ja puheli minulle..Ja sekin vaikutti kyllä halua löytää elämääni rauha ja apu, mutta silloinkin se sit vain lopulta jäi... Vain hädässä rukoilin..

Kunnes pitkän harkinnan jälkeen suostuin muuttamaan mieheni kotitilaa hoitamaan tänne pohjanmaalle ja silloin minulla olikin jo 3 lasta ja .. Meni aikaa, ..meillä oli anoppini ja appeni aina ottaneet pihaansa hellarien teltan kesäisin ja talvella tupakokous. Ja me mieheni kanssa ostettuamme tilan jatkoimme perinnettä. Mutta ensin piti kuolla isäni ja minäkin kerkisin käydä teholla katsomassa kuolemaa silmästä silmään, eikä tehon lääkärit olleet antaneet minulle mitään mahdollisuutta jäädä henkiin, muta Jumalan ihmeenä aloinkin heräillä ja jäin kuin jäinkin eloon, ja rakkain tukeni, isosiskoni kuoli traagisesti seuraavana vuotena ja vasta 2v teholta selviämiseni jälkeen tulin voimakkaaseen herätykseen ja koin hyvin selvästi, ettei uutta kutsua enää tule jos nyt kieltäydyn. Se oli se kolmas kutsu.. Ja ymmärin sisäisessä maailmassani hyvinkin selvästi sen, että; "Nyt pitää tehdä ratkaisu jos tahdon taivaaseenkin kerran päästä!" Olinhan jo saanut armon jäädä eloon, henkiin ja tulla vielä kerran herätykseen; kutsun alle, kun Isä, Jumala veti minua puoleensa rakkaudessaan..

Ja tulinkin pihassamme olleiden telttakokousten jälkeen kesällä -89 voimakkaaseen herätykseen ja joulukuussa annoin elämäni Jeesukselle, joka toi rauhan sydämeeni, vaikka sainkin sen tekoni jälkeen kuukausia tappouhkauksia ym ikävää sen jälkeen ..Mutta Herra auttoi ja varjeli ja nyt tuleekin jo 35v siitä tässä kuussa kun makasin teholla letkuissa tajuttomana.. Ja olen todella kiitollinen Isälle, että antoi minun vielä jäädä henkiin ja tulla uskoonkin, enkä kuollut vain uskonnollisena.. Tiedän nyt, mikä olisi silloin ollut paikkani ja se ei todellakaan olisi ollut taivas, koska en ollut ottanut Jeesusta vielä silloin sydämeeni silloin..En tuntenut Jeesusta, tunsin vain Jumalan..

Aikaa on kulunut kohta 33v Ja mietinkin miten Tärkeää onkaan kuulla evankeliumia ja kun Herra sitten alkaa kutsumaan, niin ottaa se kutsu myöskin vastaan, eikä pelätä ihmisten mielipiteitä, vaan enempikin ajatella, mikä odottaa kerran sitten kun aika täyttyy, niin siellä odottaa taivaan ihanuus, eikä kadotuksen kauhut kosketa enää silloin, kun elämänsä on antanut; Kristukselle Jeesukselle! Se on hyvä päätös! :

Jaak. 1:
18 Tahtonsa mukaan hän synnytti meidät totuuden sanalla, ollaksemme hänen luotujensa esikoiset.
19 Te tiedätte sen, rakkaat veljeni. Mutta olkoon jokainen ihminen nopea kuulemaan, hidas puhumaan, hidas vihaan;
20 sillä miehen viha ei tee sitä, mikä on oikein Jumalan edessä.

21 Sentähden pankaa pois kaikki saastaisuus ja kaikkinainen pahuus ja ottakaa hiljaisuudella vastaan sana, joka on teihin istutettu ja joka voi teidän sielunne pelastaa.

22 Mutta olkaa sanan tekijöitä, eikä vain sen kuulijoita, pettäen itsenne.
23 Sillä jos joku on sanan kuulija eikä sen tekijä, niin hän on miehen kaltainen, joka katselee kuvastimessa luonnollisia kasvojaan;
24 hän katselee itseään, lähtee pois ja unhottaa heti, millainen hän oli.
25 Mutta joka katsoo täydelliseen lakiin, vapauden lakiin, ja pysyy siinä, eikä ole muistamaton kuulija, vaan todellinen tekijä, hän on oleva autuas tekemisessään.

Sananl. 29:25 Ihmispelko panee paulan, mutta Herraan luottavainen on turvattu.

Luukas 12:
15 Ja hän sanoi heille: "Katsokaa eteenne ja kavahtakaa kaikkea ahneutta, sillä ei ihmisen elämä riipu hänen omaisuudestaan, vaikka sitä ylenpalttisesti olisi".
16 Ja hän puhui heille vertauksen sanoen: "Rikkaan miehen maa kasvoi hyvin.
17 Niin hän mietti mielessään ja sanoi: 'Mitä minä teen, kun ei minulla ole, mihin viljani kokoaisin?'
18 Ja hän sanoi: 'Tämän minä teen: minä revin maahan aittani ja rakennan suuremmat ja kokoan niihin kaiken eloni ja hyvyyteni;
19 ja sanon sielulleni: sielu, sinulla on paljon hyvää tallessa moneksi vuodeksi; nauti lepoa, syö, juo ja iloitse'.
20 Mutta Jumala sanoi hänelle: 'Sinä mieletön, tänä yönä sinun sielusi vaaditaan sinulta pois; kenelle sitten joutuu se, minkä sinä olet hankkinut?'
21 Näin käy sen, joka kokoaa aarteita itselleen, mutta jolla ei ole rikkautta Jumalan tykönä."

22 Ja hän sanoi opetuslapsillensa: "Sentähden minä sanon teille: älkää murehtiko hengestänne, mitä söisitte, älkääkä ruumiistanne, mitä päällenne pukisitte.
23 Sillä henki on enemmän kuin ruoka, ja ruumis enemmän kuin vaatteet.
24 Katselkaa kaarneita: eivät ne kylvä eivätkä leikkaa, eikä niillä ole säilytyshuonetta eikä aittaa; ja Jumala ruokkii ne. Kuinka paljoa suurempiarvoiset te olette kuin linnut!
25 Ja kuka teistä voi murehtimisellaan lisätä ikäänsä kyynäränkään vertaa?
26 Jos siis ette voi sitäkään, mikä vähintä on, mitä te murehditte muusta?

27 Katselkaa kukkia, kuinka ne kasvavat: eivät ne työtä tee eivätkä kehrää. Kuitenkin minä sanon teille: ei Salomo kaikessa loistossansa ollut niin vaatetettu kuin yksi niistä.
28 Jos siis Jumala näin vaatettaa kedon ruohon, joka tänään kasvaa ja huomenna uuniin heitetään, kuinka paljoa ennemmin teidät, te vähäuskoiset!
29 Älkää siis tekään etsikö, mitä söisitte ja mitä joisitte, älkääkä korkeita tavoitelko.
30 Sillä näitä kaikkia maailman pakanakansat tavoittelevat; mutta teidän Isänne kyllä tietää teidän näitä tarvitsevan.
31 Vaan etsikää Jumalan valtakuntaa, niin myös nämä teille annetaan sen ohessa.

Tuo jälkimmäinnen Raamatunpaikka puhutteli minua jo nuorena, kun sitä rikkautta ja helppoa elämäähän me taidetaan kaikki tavoitella.. Ja uskovantie kun ei aina ole ruusuilla tanssimista, mutta se on kuitenkin ikiaikojen Jumalan turvaa ja syliä, apua, johdatusta sekä rauhaa sydämessä, kun Hänen omakseen haluaa vain tulla. On uskovan nimi nyt mulla ja häpeä sitä en, kun vain saan mä olla lapsi Jumalan!

JAM Isä, ota syliin

Ristiltä kerran - Vetelin tytöt

Jeesuksen silmät (Lauluyhtye Pasunat)