Niin... tämä elämä, kuinka lyhyt se loppujen lopuksi on, vaikka saisi elää satakin vuotta, niin ikuisuuteen verrattuna se on kuin silmänräpäys. Ja niin pian menee lapsuus, nuoruus, aikuisuus ja koittaa vanhuus, ettei oikein itsekään pysy siinä mukana. Huomaa vain yhtenä hetkenä, että: niin se vain koitti minullekin vanhuuden päivät. Ja jos ei silloin ole vielä ymmärtänyt pelastuksen ja Jeesuksen vastaanottamisen sydämeensä tarkoitusta/arvoa, niin... Silloin ainakin viimeistään olisi jo kiiruskin alkaa sitä miettiä: mitä on rajan tuolla puolen ja onko sittenkään kirkkoon kuulumalla, tai vauvakasteellaan, hyvällä ja hyvää tekevällä elämällään pelastunut sinne taivaan kotiin, kun sen aika koittaa? Koska ne asiat, ei mikään noista em ole pelastavia tekijöitä. Ei todellakaan ole..
Kun ajattelee lapsuuttaan, niin vaikka se olisikin ollut kuinka vaikea tahansa, niin kuitenkin siellä on se jonkinlainen kodin ja vanhempien huolehtimisen turva ollut. Sekä huoleton olo, kun ei ole itse tarvinnut niin kauheesti kantaa huolta oikein mistään. Vaan on voinut jättää aikuisten hommat aikuisille ja olla itse vielä vapaa niistä.. huolista paineista, vaikeuksista, ongelmista jne..
Näin on myöskin uskoontulon myötä, iästä riippumatta, siis: milloin haluaa ja ymmärtää alkaa etsiä Jeesustakin ja huomaa, ettei pelkkä Jumalaan uskominen sittenkään riitä, vaan tarvitaan; välimies, Pelastaja, Auttaja, syntien sovittaja, jne..
Ja huutamalla ja rukoilemalla Jeesusta auttamaan, nostamaan, kantamaan, puhdistamaan kaikista synneistä ja vapauttamaan synnin orjuudesta, niin
siitä vasta alkaa oikea elämä, jota ei koskaan tarvitse jälestäkäänpäin katua, kun saa varmuuden sisimpäänsä, sydämelleen;
"Olen pelastettu, olen Jumalan lapsi ja olen taivasta kohti jatkossa kulkeva, en enään kohti kadotuksen kauheutta kohti menevä. Olen Jeesuksen verellä pesty synneistäni ja olen saanut aivan kaikki syntini anteeksi Vapahtajaltani; ristintyönsä ansiosta. Olen taivaan kansalainen, jolla on joka hetki apu ja neuvo siitä miten tulee elää ja toimia, puhua..Saan olla Jeesuksen opetuslapsi ja seurata häntä, kun Pyhä Henki, jonka sain sydämeeni asumaan uskoon tullessani opastaa minua ja kirkastaa minulle joka hetki Kristusta Jeesusta!"

Mitä siis tahdon sanoa, niin se on tämä: Vain udestisyntymän kautta pelastutaan taivaan kirkkauteen. Sinne ei pelasta hyvä elämä, ei mihinkään kirkkokuntaan, tai suuntaan kuuluminen, ei vauva, eikä aikuiskastekaan, vaan se on
sydämensä antaminen Herralle aivan kokonaan, syntiensä näkeminen, tunnustaminen ja hylkääminen, pyytäen niitä kaikkia, niitäkin, joita ei edes ymmärrä synniksi: anteeksi Jeesukselta.
Vain nöyrtymisen ja oman tahtonsa (lihan tahto) suostuen ristiinnaulitsemaan ristille voi viedä taivas kotiin saakka, eikä jää matkalle. Eikä koskaan tarvitse itkeä, kun ei ottanut Jeesusta sydämeensä asumaan, tai ei halunnutkaan elää:
koko sydämisesti vain Herralleen, Jeesukselle Kristukselle. Nyt on aika, nyt on pelastuksen päivä, ottaa Jeesus elämäänsä tai uudistua uskossaan. Haluathan tehdä niin?! Hyvä!
Tämä laulu vielä lopuksi:
Nyt Katson Vain Mä Jeesukseen - Tom Bollström