Lohdutusta tosikertomuksesta

[rita4]

Heikki Mäkelä

Minua ovat usein lohduttaneet Luukkaan evankeliumin ensimmäiset jakeet:

"Koska monet ovat ryhtyneet tekemään kertomusta meidän keskuudessamme tosiksi tunnetuista tapahtumista, sen mukaisesti kuin meille ovat kertoneet ne, jotka alusta asti ovat omin silmin ne nähneet ja olleet sanan palvelijoita, niin olen minäkin, tarkkaan tutkittuani alusta alkaen kaikki, päättänyt kirjoittaa ne järjestyksessään sinulle, korkea-arvoinen Teofilus, että oppisit tuntemaan, kuinka varmat ne asiat ovat, jotka sinulle on opetettu" (Lk. 1: 1-4).

Tämähän on omistuskirjoitus, jollainen on useimmissa UT:n kirjoissa. Luukas on siis omistanut kirjansa yksityishenkilölle, Teofilokselle, eikä minulle, joka luen hänen kirjaansa joskus 2000 vuoden kuluttua sen kirjoittamisesta. Eihän Luukas osannut kuvitella, että hänen kirjansa kulkeutuisi johonkin kirjakokoelmaan, jota sanottaisiin Raamatuksi ja joka kertoisi samoista asioista kuin hän kirjoitti Teofilokselle. Luukas siis ryhtyi tutkimaan tosiasioita, joista toisetkin olivat kirjoittaneet.

Onko helppo uskoa, että Luukkaan evankeliumi ja muu Raamattu on totta? Nykymaailma on täynnä kaikenlaista tieteen nimissä todisteltua siitä, että Raamattu ei ole totta. Kouluopetuksessa julistetaan evoluutioevankeliumia ja todistellaan, ettei Jumala ole luonut maailmaa, vaan se on kehityksen tulos. Siitähän seuraa tietenkin kysymys muunkin Raamatun kertomusten todenmukaisuudesta.

Kun sitten uskovana ihmisenä on tilanteessa, jossa julistajien antamat suuret lupaukset eivät toteudukaan, sairaat eivät parannu, raha-asiat eivät järjesty ihmeellisesti ja kaiken lisäksi synnittömyyttä ei saavuteta eikä muutosta, vaan lankeemuksia tulee samoihinkin synteihin kuin ennen, niin mieleen tulee koko kristinuskoa koskeva kysymys: lieneekö tuo edes totta. Usko ei aina olekaan itsestään selvyys. Pettymys saattaa vallata mielen ja epäusko sydämen eikä hengellinen elämä ole suloista auringon paistetta.

Mihin silloin uskotaan, kun ei tunnu miltään tai koko elämä tuntuu epätoivoiselta kompuroinnilta?

Pyhä Henki on ollut viisas ohjatessaan Raamatun kirjoittajia. Luukkaan evankeliumin omistuskirjoitus vetoaa siihen, että Luukas on tutkinut, ovatko muiden kirjoitukset Jeesuksesta totta. Luukas toteaa, että Teofilokselle opetetut asiat ovat varmoja ja tosia. Historioitsijana Luukas osasi dokumentoida tutkimansa asiat. Raamatussa vedotaan toki muuallakin silminnäkijä kertomuksiin. Varmaan voimakkain todistus niistä on 1. Kor. 15: 3-6:

"Sillä minä annoin teille ennen kaikkea tiedoksi sen, minkä itse olin saanut: että Kristus on kuollut meidän syntiemme tähden, kirjoitusten mukaan, ja että hänet haudattiin ja että hän nousi kuolleista kolmantena päivänä, kirjoitusten mukaan, ja että hän näyttäytyi Keefaalle, sitten niille kahdelletoista. Sen jälkeen hän näyttäytyi yhtä haavaa enemmälle kuin viidellesadalle veljelle,..."

Uskomme siihen, että Kristus on sovittanut meidän syntimme kuolemallaan ja noussut kuolleista. Tästä Luukkaan ja Paavalin mainitsemat silminnäkijät todistavat. Silminnäkijöitä on siis satoja - voisivatko kaikki nähneet samoja harhoja, jollaisiksi epäilijät väittävät ylösnousseen näkemistä? Minun mielestäni se on mahdotonta. Siis kaikki kertomukset Jeesuksesta ovat totta.

Miten tämä sitten lohduttaa minua? Kuten totesin, kaikki lupaukset, joita Raamattuun vetoamalla on annettu ihmisille, eivät ole toteutuneet enkä minä ole tullut synnittömäksi eikä oloni tunnu kristityltä, pikemminkin päinvastoin, jumalattomalta. Mutta silti turvata Jumalan Sanaan ja siihen, että se on totta minunkin kohdallani.

Raamatun kirjoittajien vetoomukset silminnäkijätodistuksiin ovat tärkeitä. Tapio Puolimatka kirjoittaa kirjassaan Usko, tiede ja Raamattu seuraavasti:

"Koska kristinuskon ydinsanoman mukaan Jumala on toiminut historiassa, kristinuskon totuuden edellytyksenä on, että tietyt historialliset tapahtumat ovat todella tapahtuneet. Jos kyseisiä historiallisia tapahtumia ei ole tapahtunut, kristinusko on epätosi. Kaikkein keskeisimmät näistä historiallisista tosiasioista koskevat Jeesuksen elämää, kuolemaa ja ruumiillista ylösnousemusta. Siksi Uudessa testamentissa kiinnitetään paljon huomiota historiallisten tapahtumien todentamiseen." (Tapio Puolimatka: Usko, tiede ja Raamattu, Kustannus Oy Uusi Tie, 2008, ss. 150-151)

Myös silloinkin, kun olo ei tunnu erityisen "kristityltä" saan - ja myös sinä saat - luottaa Raamatun lupaukseen: "..ole turvallisella mielellä; sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi" (Matt. 9: 2). Nämä sanat Jeesus sanoi halvaantuneelle miehelle. Nämä sanat Jeesus sanoi myös minulle ja hän sanoo ne sinulle.

Tämän sanan ovat kuulleet ne, jotka todistavat Jeesuksesta Raamatussa ja jotka olivat Hänen ylösnousemisensa silminnäkijöitä. Saamme todistajien tähden luottaa Jumalan Sanan lupauksiin siitä, että "Kristus on kuollut meidän syntiemme tähden".. (1. Kor. 15: 3).

[rita4]

Onko helppo uskoa, että Luukkaan evankeliumi ja muu Raamattu on totta? Nykymaailma on täynnä kaikenlaista tieteen nimissä todisteltua siitä, että Raamattu ei ole totta. Kouluopetuksessa julistetaan evoluutioevankeliumia ja todistellaan, ettei Jumala ole luonut maailmaa, vaan se on kehityksen tulos. Siitähän seuraa tietenkin kysymys muunkin Raamatun kertomusten todenmukaisuudesta.

Kun sitten uskovana ihmisenä on tilanteessa, jossa julistajien antamat suuret lupaukset eivät toteudukaan, sairaat eivät parannu, raha-asiat eivät järjesty ihmeellisesti ja kaiken lisäksi synnittömyyttä ei saavuteta eikä muutosta, vaan lankeemuksia tulee samoihinkin synteihin kuin ennen, niin mieleen tulee koko kristinuskoa koskeva kysymys: lieneekö tuo edes totta. Usko ei aina olekaan itsestään selvyys. Pettymys saattaa vallata mielen ja epäusko sydämen eikä hengellinen elämä ole suloista auringon paistetta.

Mihin silloin uskotaan, kun ei tunnu miltään tai koko elämä tuntuu epätoivoiselta kompuroinnilta?

Pyhä Henki on ollut viisas ohjatessaan Raamatun kirjoittajia. Luukkaan evankeliumin omistuskirjoitus vetoaa siihen, että Luukas on tutkinut, ovatko muiden kirjoitukset Jeesuksesta totta. Luukas toteaa, että Teofilokselle opetetut asiat ovat varmoja ja tosia. Historioitsijana Luukas osasi dokumentoida tutkimansa asiat. Raamatussa vedotaan toki muuallakin silminnäkijä kertomuksiin. Varmaan voimakkain todistus niistä on 1. Kor. 15: 3-6:

"Sillä minä annoin teille ennen kaikkea tiedoksi sen, minkä itse olin saanut: että Kristus on kuollut meidän syntiemme tähden, kirjoitusten mukaan, ja että hänet haudattiin ja että hän nousi kuolleista kolmantena päivänä, kirjoitusten mukaan, ja että hän näyttäytyi Keefaalle, sitten niille kahdelletoista. Sen jälkeen hän näyttäytyi yhtä haavaa enemmälle kuin viidellesadalle veljelle,..."

Mietin, että mitä kirjoittaisin? Ei oikein tunnu, että osaisin sanoa mitään järkevää, tai rohkaisevaa, lohdullistakaan.. Mutta kuitenkin haluaisin sanoa edes jotakin, mitä mieleeni nousee. Suokoon Herra minulle sen mielen, että osaisin edes jollakin tavalla kirkastaa Häntä sekä evankeliumin totuutta, Raamatun uskottavuuttakin!

Kuinkahan moni mahtaakaan miettiä sitä, että: onko Raamattu sittenkään totta? Monet sanovat sen olevan vain kuin satukirja vailla todellista varmuutta siitä, että ne asiat ja ihmiset, tapahtumat ois koskaan edes oikeesti tapahtuneetkaan. Ja milläpä saat epäuskoisen, skeptisesti ajattelevan tai kyynisestikin ajattelevan uskomaan, vaikka kuinka koittaisitkin todistaa, että: Kaikki on totta, ja että Jumala on olemassa, joka on luonut tämän kaiken Sanallaan.

Haluankin siis laittaa tämän Psalmin meille tähän; Ps. 8:

1 Herra, meidän Herramme, kuinka korkea onkaan sinun nimesi kaikessa maassa, sinun, joka olet asettanut valtasuuruutesi taivaitten ylitse!
2 Lasten ja imeväisten suusta sinä perustit voiman vastustajaisi tähden, että kukistaisit vihollisen ja kostonhimoisen.
3 Kun minä katselen sinun taivastasi, sinun sormiesi tekoa, kuuta ja tähtiä, jotka sinä olet luonut,
4 niin mikä on ihminen, että sinä häntä muistat, tai ihmislapsi, että pidät hänestä huolen?

5 Ja kuitenkin sinä teit hänestä lähes jumal'olennon, sinä seppelöitsit hänet kunnialla ja kirkkaudella;
6 panit hänet hallitsemaan kättesi tekoja, asetit kaikki hänen jalkainsa alle:
7 lampaat ja karjan, ne kaikki, niin myös metsän eläimet,
8 taivaan linnut ja meren kalat ja kaiken, mikä meren polkuja kulkee.

9 Herra, meidän Herramme, kuinka korkea onkaan sinun nimesi kaikessa maassa!

Mikä ihana ylistys Jumalamme kunniaksi siinä kaikuu. Sillä, saahan ihmiset toki uskoa johonkin alkuräjähdykseen ja miten jostain liemestä on jokin sitten alkanut ja syntynyt, mutta mites se nyt sitten oikein menikään?, kun käytetään saamiamme aivoja ja mietimme sitä seikkaa, että: Kukas sen alkuliemen sitten oli valmistanut ja mistä se maailmankaikkeus oli syntynyt, jossa tapahtui se alkuräjähdys? Tyhjästäkö ne vain tulivat ja ilmestyivät, tapahtuivat, jos ei kerta ole Jumalaa? Niinpä niin, mistä ja kuka loi?

On tosi surullista kun on niin paljon tätä mennari opetusta liikkeellä, jossa luvataan puoli valtakuntaa ja prinsessa, tai prinssikin vielä kaupan päälle, sekä ikuinen elämä pelkässä onnessa ja terveenä, rikkaana, onnellisenakin, ym.. Sekös se on ihmisen autuus, kun on kaikkea; on mukavaa, helppoa, aina terveenä, rahaa millä mällätä, ym ym? Onkohan sitä ihminen siltikään silloinkaan onnellinen, vaikka oiskin kaikkea tuota ja paljon vielä muutakin mukavaa ja hyvää? Mietippä sitä, sinä, joka kaipaat sitä helppoa ja mukavaa, elämää, jossa saa vain olla ja laiskotella, rikastua, ja kunto on aina paras mahdollinen iästäsi riippumatta?! Tuoko se todellisen onnen, sekä sydämen rauhan?

Epäilen vahvasti, ettei muuten tuo, vaan sitä silloin vain haluaa ja kaipaa, odottaa vain lisää ja parempaa ja enemmän vain: rahaa ja jotain joka toisi onnen sydämeen, kun se rahakaan ei sitä onnea sittenkään näytä tuovan, vaikka sitä ois kuinka ja paljon siellä pankkitililläsi. Tai oisit mitä sporttisin ja ei tarvis vaivata itseään työllä, ongelmillakaan, eikä tarvisitsi olla kenenkään, minkään auktoriteetin alaisena, vaan saa olla ns "oma herransa" ja .. Ja Jos tulisi puhe uskosta, niin tuumaisit mahdollisesti vain, että: "Olenhan kirkon jäsen, lapsena kastettu, konfirmoitu ja elänyt hyvää elämääkin, sekä auttanut köyhiäkin, tms!" Tekisit siis pian ansioluottelon hyveistäsi ja puhtaudestasi, sekä miten riittää, kun kuuluu edes siihen kirkkoon. Ja vaikka et ehkä kuuluisikaan ja uskoisi niihin sakramentteihin, niin eihän sinulla siltikään olisi mitään hätää: menetettävää ja ehkä ajattelet, ettei edes tarvitse uskoa, kuulua mihinkään, koska elämäsi ei kuitenkan enää jatku tämän ajan jälkeen vaan sanot ehkä näin; "Kun kuolen, niin kaadun ja niin kuin puu kaatuu ja maatuu, loppuu elämästä, eikä enää herää eloon, niin samoin minullekin sitten joskus käy. Siis mitä siitä huolehtia, tai sitä miettiä: turhaa !"

Noh kuitenkin tahdon laittaa tämän Ilmestyskirjan luvun tähän; Ilm. 7:

9 Tämän jälkeen minä näin, ja katso, oli suuri joukko, jota ei kukaan voinut lukea, kaikista kansanheimoista ja sukukunnista ja kansoista ja kielistä, ja ne seisoivat valtaistuimen edessä ja Karitsan edessä puettuina pitkiin valkeihin vaatteisiin, ja heillä oli palmut käsissään,
10 ja he huusivat suurella äänellä sanoen: "Pelastus tulee meidän Jumalaltamme, joka valtaistuimella istuu, ja Karitsalta".
11 Ja kaikki enkelit seisoivat piirissä valtaistuimen ja vanhinten ja neljän olennon ympärillä ja lankesivat kasvoilleen valtaistuimen eteen ja kumartaen rukoilivat Jumalaa,
12 sanoen: "Amen! Ylistys ja kirkkaus ja viisaus ja kiitos ja kunnia ja voima ja väkevyys meidän Jumalallemme aina ja iankaikkisesti, amen!"

13 Ja yksi vanhimmista puhui minulle ja sanoi: "Keitä ovat nämä pitkiin valkeihin vaatteisiin puetut, ja mistä he ovat tulleet?"
14 Ja minä sanoin hänelle: "Herrani, sinä tiedät sen". Ja hän sanoi minulle: "Nämä ovat ne, jotka siitä suuresta ahdistuksesta tulevat, ja he ovat pesseet vaatteensa ja valkaisseet ne Karitsan veressä.
15 Sentähden he ovat Jumalan valtaistuimen edessä ja palvelevat häntä päivät ja yöt hänen temppelissään, ja hän, joka valtaistuimella istuu, on levittävä telttamajansa heidän ylitsensä.
16 Ei heidän enää tule nälkä eikä enää jano, eikä aurinko ole sattuva heihin, eikä mikään helle,
17 sillä Karitsa, joka on valtaistuimen keskellä, on kaitseva heitä ja johdattava heidät elämän vetten lähteille, ja Jumala on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä."

Tässähän ovat ne, jotka eivät rakastaneet tätä maailmaa ja sen antimiakaan ja jotka kestivät vaivat ja ongelmatkin, sekä ehkä olivat hyvinkin sairaita, tai köyhiä, mutta heillä oli Jeesus Kristus, Jumalan Poika, jonka he olivat kerran suostuneet ja tahtoneetkin ottaa sydämiinsä asumaan, koska; Hän (Jeesus) oli antanut heille heidän kaikki syntinsä anteeksi, kun he olivat niitä Häneltä katuen anteeksi pyytäneet (tajunneet vääränlaisen elämänsä tyylin, tms). Ja Jumala, Isä, Kaikkivaltias, koko luomakunnan Luoja oli antanut heidän sydämiinsä rauhan ja levon, voiman: kestää sen kaiken, mitä he joutuivatkin kohtaamaan ja kärsimäänkin täällä ajassa eläessään uskonsa tähden ja nyt he ovat siellä Isän luona, taivaassa, koska olivat laittaneet turvansa yksin Jeesukseen, ei tähän maailmaan ja sen antimiin, eikä ihmisiin, parhaimpiinkaan.

He kestivät, koska heillä oli avuksi annettu uudestisyntymisessään Jumalan Henki, Pyhä Henki, joka auttoi, rohkaisi, lohdutti, neuvoi ym heitä pysymään sillä kaidalla taivastiellä, silloinkin kun kaikki oli jo täysin menetetty, niin siltikin he turvasivat Herraan Jeesukseen, vaikka eivät voineetkaan nähdä, tai edes ymmärtää; miksi on nämä ahdingot, tai sairaudet, köyhyys, kipu, pilkka, ym.. Jumala, taivaan ja maan Luoja oli antanut heille Voiman kestää, selvitä, ruokaa syödäkseen (mannaa taivaasta), ym tarvittavaa, koska he turvasivat ja kääntyivät rukouksessa aina yhä uudestaan ja uudestaan; Herran Jeesuksen puoleen, anoen ja kiittäenkin.

He katsoivat näkymättömään ja uskoivat siihen, mitä silmä ei voi nähdä, eikä useinkaan edes ymmärtääkään, mutta se usko, joka oli heidän sydämissään antoi aina uutta intoa ja voimaa: jaksaa sekä kestää ja vain Luottaa Jumalaan, näytti tai tuntui sitten miltä tahansa. Siinä oli heidän turvansa ja voimansa. Lohduttaja, Pyhä Henki ei koskaan poistunut heistä, heidän sydämistään, koska he tahtoivat nähdä Herran Jeesuksen, Uhrikaritsan, joka kärsi Golgatan keskimmäisellä ristillä meidän, koko ihmiskunnan syntivelan takia, jotta meillä, jotka uskomme Häneen: on ikuinen elämä kerran Hänen (Jeesuksen) kanssaan, Hänen luonaan; siellä taivaassa ja pääsemme kerran Karitsan hääjuhlaan, koska olemme laittaneet turvamme ja toivomme; yksin vain Häneen, ja Hänen Sanaansa (Raamattuun) ja tiedämme Jeesuksen kyllä kuolleen ja on kyllä haudattukin, mutta Hän nousi kolmantena päivänä kuolleista Kirjoitusten mukaan ja Hän Elää aina ja iankaikkisesti, koska Hän On ylösnoussut Jumalan Poika, meidän Herramme ja meidän Vapahtajamme! Halleluja. Ja Hänen verssään on jokaisen katuvan syntiseksi itsensä tuntevan anteeksi antamus ja puhdistus, koska Hänen: Jeesuksemme veressä on Voima, Voittovoima saatanan valtojakin vastaan!

Ilm. 1:18-19
...ja minä elän; ja minä olin kuollut, ja katso, minä elän aina ja iankaikkisesti, ja minulla on kuoleman ja tuonelan avaimet. Kirjoita siis, mitä olet nähnyt ja mikä nyt on ja mitä tämän jälkeen on tapahtuva.

1. Piet. 3:
18 Sillä myös Kristus kärsi kerran kuoleman syntien tähden, vanhurskas vääräin puolesta, johdattaaksensa meidät Jumalan tykö; hän, joka tosin kuoletettiin lihassa, mutta tehtiin eläväksi hengessä,
19 jossa hän myös meni pois ja saarnasi vankeudessa oleville hengille,
20 jotka muinoin eivät olleet kuuliaiset, kun Jumalan pitkämielisyys odotti Nooan päivinä, silloin kun valmistettiin arkkia, jossa vain muutamat, se on kahdeksan sielua, pelastuivat veden kautta.
21 Tämän vertauskuvan mukaan vesi nyt teidätkin pelastaa, kasteena-joka ei ole lihan saastan poistamista, vaan hyvän omantunnon pyytämistä Jumalalta-Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksen kautta,
22 hänen, joka on mennyt taivaaseen ja on Jumalan oikealla puolella; ja hänen allensa ovat enkelit ja vallat ja voimat alistetut.

Ajattelin vielä lopuksi laittaa tämän Raamatunpaikan, koska on hyvä ainakin tiedostaa, ja mielllään vielä uskoakin se totuus, että: Se sielu, joka meissä kaikissa on ja jonka olemme saaneet itsekukin, kun äitimme alkoi odottaa meitä sydämensä alla, niin se sielu on IKUINEN, Eikä se kuole koskaan. Ei edes kuollessammekaan, kun hengitys ja verenkierto loppuu ja savimajamme laitetaan hautaan, niin se sielu siirtyy sinne (taivaaseen pääsyä odottamaan tai kadotukseen joutumista odottamaan), se siis riippuu vain pelkästään siitä: miten olemme ratkaisseet vielä eläessämme asiat; (Jeesuksen vastaanottaen, tai Hänet kieltäen). Sielu siirtyy elävänä kuoleman virran ylitsekin jääden odottamaan sitä Jumalamme viimeistä tuomiota, jossa tuomitaan KAIKKI. Nekin, jotka eivät ole uskoneet Raamatun Sanaan, Jeesukseen, Jumalaan, luomiseen, ym..

Pelastetut siirtyvät odottamaan taivasta, Jumalansa luokse pääsemistä ikuiseen iloon ja lepoon. Kieltäjät kadotusta, ikuista elämää sielläkin: ilman Jumalan rakkautta. Jeesuksen veri sekä Hänen pyhä nimensä, joko on tärkeä ja rakas, korvaamaton, tai sitten ei: valinnan tekee aina ihminen itse. Ei Jumala. Jumala kyllä kutsuu ihmistä pelastukseen ja vastaanottamaan elämäänsä, sydämeensä asumaankin Jeesus Kristus, mutta ihmisen oma valinta sitten loppupeleissä ratkaisee sen; Missä hän elää ikuisesti. On vain 2 paikkaa ja 2 tietä, joilla niihin mennään; ON ristiinnaulitun Jumalan Pojan (Jeesuksen) vastaanottaminen ja seuraaminen, Häneen uskominen, sekä turvautuminen Häneen rukouksessa, siis aivan kaikessa ja saada apunsa ja voimansa: kestää ja selvitä elämästään kerran taivaan kotiin. Tai siten se huonompi vaihtoehto, jossa ei uskota eikä tahdota seurata Herraa Jeesusta, ei uskoa Häneen, ei antaa Hänen pelastaa sieluansa ja näin olleen sitten sellaisen ihmisen matka jatkuu kohti kadotusta, eikä tämä ole pelottelua vaan se on RAAMATUN SANAN TOTUUS, joka kestää ja pysyy! Kantsii siis funtsia, että onko sittenkään valmis elämään kerran ikuisesti vaivassa ja kärsimyksessä, kun täällä sai iloita ja nauttia elämästään? Jumala sinua ystäväni väkevästi auttakoon sekä siunatkoon!

Luuk. 12:
15 Ja hän sanoi heille: "Katsokaa eteenne ja kavahtakaa kaikkea ahneutta, sillä ei ihmisen elämä riipu hänen omaisuudestaan, vaikka sitä ylenpalttisesti olisi".
16 Ja hän puhui heille vertauksen sanoen: "Rikkaan miehen maa kasvoi hyvin.
17 Niin hän mietti mielessään ja sanoi: 'Mitä minä teen, kun ei minulla ole, mihin viljani kokoaisin?'
18 Ja hän sanoi: 'Tämän minä teen: minä revin maahan aittani ja rakennan suuremmat ja kokoan niihin kaiken eloni ja hyvyyteni;
19 ja sanon sielulleni: sielu, sinulla on paljon hyvää tallessa moneksi vuodeksi; nauti lepoa, syö, juo ja iloitse'.

20 Mutta Jumala sanoi hänelle: 'Sinä mieletön, tänä yönä sinun sielusi vaaditaan sinulta pois; kenelle sitten joutuu se, minkä sinä olet hankkinut?'
21 Näin käy sen, joka kokoaa aarteita itselleen, mutta jolla ei ole rikkautta Jumalan tykönä."

22 Ja hän sanoi opetuslapsillensa: "Sentähden minä sanon teille: älkää murehtiko hengestänne, mitä söisitte, älkääkä ruumiistanne, mitä päällenne pukisitte.
23 Sillä henki on enemmän kuin ruoka, ja ruumis enemmän kuin vaatteet.
24 Katselkaa kaarneita: eivät ne kylvä eivätkä leikkaa, eikä niillä ole säilytyshuonetta eikä aittaa; ja Jumala ruokkii ne. Kuinka paljoa suurempiarvoiset te olette kuin linnut!
25 Ja kuka teistä voi murehtimisellaan lisätä ikäänsä kyynäränkään vertaa?
26 Jos siis ette voi sitäkään, mikä vähintä on, mitä te murehditte muusta?