Opi olemaan Jeesuksen kanssa

[rita4]

Olavi Peltola

Olen lyhyen ajan kuluessa joutunut kaksi kertaa puhumaan eräästä raamatunkohdasta, johon aikaisemmin en ole kiinnittänyt huomiota. Siitä on tullut nyt aivan kuin ovi moneen tärkeään raamatunkohtaan.

Tuo erityinen kohta Mark. 3:14:ssa on johtanut kysymään, miten opin olemaan Jeesuksen kanssa. Siinähän sanotaan opetuslapsista, että heidät "Jeesus kutsui olemaan kanssaan".

Mitä Jeesus sillä kutsulla tarkoittaa? Kaiketi hän esittää saman kutsun meillekin tämän päivän opetuslapsille?

Jeesus siis kutsui olemaan hänen kanssaan - menemään lähelle häntä ja viipymään hänen luonaan, hänen seurassaan.

Meidän uskomme keskuksena on persoona, ei jokin oppi, jokin elämäntapa, systeemi tai seremonia, ei yhteisökään. Kaiken keskuksena on Kolmiykseisen Jumalan ainosyntyinen Poika, joka tuli ihmiseksi, ristiinnaulittiin syntiemme tähden, ylösnousi kuolleista, elää tänäänkin ja on nyt kohdattavissa ja puhuteltavissa.

Jokainen tämän sukupolven ihminen - siis minäkin - voin kohdata hänet. Kohtaamme hänet Raamatun sanan lupauksissa. Missä on hänen sanansa, siellä on myös hän itse.

Jotain tästä Jeesuksen kohtaamisesta ja olemisesta hänen kanssaan kuvaa meille kertomus Jeesuksen vierailusta Martan ja Marian kodissa. Maria istuutui Jeesuksen jalkojen juureen ja kuunteli hänen puhettaan. Vieraita palveleva Martta ei pitänyt siitä. Silloin Jeesus sanoi: -Martta, Martta, moninaisista sinä huolehdit ja hätäilet, mutta tarpeellisia on vähän, tahi yksi ainoa. Maria on valinnut hyvän osan, jota ei häneltä oteta pois." (Luuk. 10:40-42.) Se hyvä osa on vaikkapa kaikenlaisten kiireiden keskellä istuutumisessa Jeesuksen jalkojen juureen ja hänen puheensa kuuntelemisessa.

Meidän elämässämme se toteutuu kun avaamamme joka päivä Raamattumme, luemme sitä ja keskustelemme Jeesuksen kanssa. Siinä saan puhella hänelle kaikista asioistani. Kertoa niin huolistani kuin iloistani ja opetella heittämään kaikki murheeni hänen päälleen. Hän sietää läheisyyttäni ja kuuntelee. Missään tapauksessa hän ei heitä minua ulos.

Minun vaikeuteni tässä Jeesuksen luo menemisessä ja hänelle puhumisessa saattaa olla kuitenkin sisimpäni vaatimus, että minun on koettava hänen läsnäolonsa. Mehän veisasimme vanhassa virsikirjassa: "Makeempi mannaa, hunajaa on hänen läsnäolonsa." Mutta kun ei koe sitä makeutta! Raamattu tuntuu olevan kuollutta kirjainta ja puheeni kaikuu tyhjyyteen? Jatkanko vain kärsivällisesti ja opettelen odottamaan milloin ja mitä hän vastaa pyyntöihini?

Eihän minulla ole muutakaan mahdollisuutta. Pois en halua lähteä. Voin vain Pietarin sanoihin yhtyen toistaa: "Herra, kenen tykö me menisimme? Sinulla on iankaikkisen elämän sanat; ja me uskomme ja ymmärrämme, että sinä olet Jumalan Pyhä." (Joh. 6:68-69.)

[rita4]

Mark. 3:14:ssa on johtanut kysymään, miten opin olemaan Jeesuksen kanssa. Siinähän sanotaan opetuslapsista, että heidät "Jeesus kutsui olemaan kanssaan".

Mitä Jeesus sillä kutsulla tarkoittaa? Kaiketi hän esittää saman kutsun meillekin tämän päivän opetuslapsille?

Jeesus siis kutsui olemaan hänen kanssaan - menemään lähelle häntä ja viipymään hänen luonaan, hänen seurassaan.

Tämä asia/aihe alkoi kuin puhua sydämelleni omasta uskonelämästäni ja mikä on oikea ja todellinen suhteeni Jeesukseen? Haluan olla omansa ja opetuslapsensa, mutta osaanko elää, toimia, puhua, kirjoittaa niin, että Sydämeni usko ja luottamuskin Jeesukseen Kristukseen näkyisi, kuuluisi ja maistuisikin elämästäni? Kas siinäpä itseensä menemistä näin varsinkin joulun aikaan..sekä joka aika ja päivä.

Jeesus on kutsunut minut ja sinutkin uudestisyntynyt uskova omakseen. Hän kasvattaa meitä kutakin tahtonsa mukaan. Jokaisella on se oma elämäntiensä, jota kulkemalla Isä, Jumala voi meitä itse kutakin kouluttaa ja kasvattaa, jos vain suostumme nöyrtymään ja tottelemaan tahtoaan.

Tummensin tuosta minusta sen tärkeimmän kohdan, jota tahdon toteuttaa omassa uskonelämässäni, kuin samalla toivoisin sinunkin rakas uskon ystäväni siihen elämäsi ja tahtomaailmasi ojentavan; Menemään lähelle Jeesusta, verisen ristinsä juurelle rukoilemaan, juttelemaan tuntojasi ja asioitasi, sekä tietenkin myöskin; kiittämään häntä, kun hän, Jeesus, tahtoo sinua auttaa ja johdattaa, vahvistaa, viedä perille asti kirkkauteensa kerran, jne.. Tahdotko? Suostutko jopa kärsimään uskosi tähden ja pysymään siltikin vain ristinsä juurella ja rukoillen, kiittäen, odottaen..

Meidän uskomme keskuksena on persoona, ei jokin oppi, jokin elämäntapa, systeemi tai seremonia, ei yhteisökään. Kaiken keskuksena on Kolmiykseisen Jumalan ainosyntyinen Poika, joka tuli ihmiseksi, ristiinnaulittiin syntiemme tähden, ylösnousi kuolleista, elää tänäänkin ja on nyt kohdattavissa ja puhuteltavissa.

Jokainen tämän sukupolven ihminen - siis minäkin - voin kohdata hänet. Kohtaamme hänet Raamatun sanan lupauksissa. Missä on hänen sanansa, siellä on myös hän itse.

Otin tuon lainauksen, koska siinä on jotain mistä haluan sanoa myöskin jotakin. Moni ajattelee, sen uskonsa säilyvän, vain rituaalien, tai yhteisönsä (kirkkonsa/seurakuntansa) avulla, mutta näin Ei asia kuitenkaan ole, ei todellakaan. Jos sinun arkielämäsi ei ole Jeesusta tarvitseva, kaipaava, etsivää, Sanassaan pitäytyvää, alistumista Isän tahtoon, jne.. Niin aivan sama mitä rituaaleja harjoitat kotonasi, tai vaikka asuisit seurakunnassasi ollen siellä esillä ja jotakin hurskasta..Se olisi silloin aivan turhaa, jopa Jumalan häpäisemistä..Koska et olisi vielä ymmärtänyt oikein; asian todellisuutta.

Ihan sama kuinka kauan aikaa oletkin ollut uskossa, tai kuulunut srk, ollut vaikka missä asemassa siellä ja esillä, jos perussiat eivät ole kunnossa ja selvillä elämässäsi ja uskossasi, sydämessäsi.

Pidän tärkeimpänä kaikkea sitä, miten elämme arjessamme Jeesuksen omina ja kutsumina opetuslapsina. Täydellisiä ei ole, eikä tule, mutta voimme pyrkiä ja ojentautua Raamatun Sanan mukaan elämässämme niin, että: Voimme ja saamme olla Kristus tuoksuna lähimmäisillemme. Sekä tietenkin kuuliaisina Isän tahdolle ja Sanalle joka päivä ja hetki! Silloin pitää suostua olemaan pieni ja heikkokin, vajaa...suostua jopa särkymään, sekä hyvin paljon Jumalaa tarvitseva! Numero 1 elämässämme tulee olla vain yksin: Jeesus Kristus, lihaksi tullut Jumalan Poika, Jeesus Nasaretilainen ja sitten vasta tulee kaikki muukin..

Kuinka moni mahtaa ajatella, että usko säilyy vain kokouksissa käymällä ja uskovien live yhteydessä. Toki nämä asiat ovat tosi tärkeitä uskon kasvussa, varsinkin vasta uskoontulleen kohdalla, mutta.. Joskus Jumala kutsuu pois srk yhteydestä kasvamaan vain Häneen uskomalla ja turvautumalla, ollen johdatuksessaan ja siinä sitä uskoa vasta tarvitaankin ja paljon ristin juurella viipymistä, että pysyy hereillä uskossaan, valvoo sydämensä tilaa ja tahtoo silti yhä vain kasvaa uskossaan ja vahvistua, olla Herran käytössä. Se on paljon vaativampaa kuin olla joka viikko seurakunnassa toisten uskovien kanssa yhteydessä.

Minä olen ollut tässä em koulussa ja aivan yksin livenä, koska minut on nollattu ja mollattu uskovana, mutta kiitos Jumalalle, että hän antoi minulle tämän keskustelufoorumin, joka myöskin kasvattaa uskoani ja suhtautumistani uskon asioihin, erilaisiin ihmisiin ja saan kokea täällä uskovien yhteyttä ja Jumalan johdatusta. Nämä kohta 6v tämän foorumin pitämistä on selvästikin muokannut ajatusmaailmaani ja tehnyt minusta paljon armollisemman ja kuitenkin; lujasti yhtä ristinpuussa kiinni pitäytyen ja Jeesusta elämässäni paljon tarvitsevana. Sekä rukoillen heidänkin puolestaan, jotka käänsivät minulle selkänsä ja sydämensä kovettivat..Herra antakoon heillekin mielenmuutoksen ja halun parannuksentekoon!

Jotain tästä Jeesuksen kohtaamisesta ja olemisesta hänen kanssaan kuvaa meille kertomus Jeesuksen vierailusta Martan ja Marian kodissa. Maria istuutui Jeesuksen jalkojen juureen ja kuunteli hänen puhettaan. Vieraita palveleva Martta ei pitänyt siitä. Silloin Jeesus sanoi: -Martta, Martta, moninaisista sinä huolehdit ja hätäilet, mutta tarpeellisia on vähän, tahi yksi ainoa. Maria on valinnut hyvän osan, jota ei häneltä oteta pois." (Luuk. 10:40-42.) Se hyvä osa on vaikkapa kaikenlaisten kiireiden keskellä istuutumisessa Jeesuksen jalkojen juureen ja hänen puheensa kuuntelemisessa.

Meidän elämässämme se toteutuu kun avaamamme joka päivä Raamattumme, luemme sitä ja keskustelemme Jeesuksen kanssa. Siinä saan puhella hänelle kaikista asioistani. Kertoa niin huolistani kuin iloistani ja opetella heittämään kaikki murheeni hänen päälleen. Hän sietää läheisyyttäni ja kuuntelee. Missään tapauksessa hän ei heitä minua ulos.

Käy lähellein - Pasuunat

[rita4]

Ajattelin, että tämä mitä äsken koin niin konkreettisesti olisi hyvä tuoda kuin Rohkaisemaan sinuakin rakas ystäväni Herrassamme Jeesuksessa Kristuksessa! Kuinka oppia olemaan Jeesuksen kanssa? Miten oppia turvautumaan yksin vain Häneen [Jeesukseen], joka voi jopa Sanallaan vuoriakin siirtää, niin miksi ei sitten myöskin auttaa meitä heikkoja ja usein onnettomiakin lapsiaan.

Olen halunnut ja haluan yhä vain palavammin kuin: oppia tuntemaan Mestarini, sekä kuulemaan ääntään, tottelemaan niin Sanaansa, kuin tahtoaankin, sekä alistumaan siihen mitä Hän tahtoo minulle sanoa, kehottaa, tms,..

Olimme mieheni ja koiramme kanssa lenkille lähdössä ja siellähän olikin sumua, usvaa.. Noh, mä jo tiedän astmaatikkona ja jolla on tämä ikävä vaiva (Bronkiektasia) että tuo usva tuottaa minulle taas vaikeuksia hengittää.. Minullahan on sellainen hengityslämmitin/suoja pakkasilla suuni ja nenäni, keuhkojenikin suojana. http://www.jonas.fi/tuote/kauluri-merinovilla-2/ Nooh, eihän mitään, niin n 200m päässä jo alkoi olla raskas hengittää, mutta päätin jatkaa, koska tykkään liikkua ulkona (itepäinen kun olen ja en helpolla luovuta).

Ja n. ½km päässä sanoin miehelleni, etten voi tehdäkään pitkää lenkkiä, kun on niin vaikeaa hengittää tässä sumussa ja samalla mies otti koiran sekä jatkoi matkaa yksin, mutta minä palasin takasin kotiin, kun tajuntani alkoi uhkaavasti heitellä jo. Kiittelin Herraa Jeesustani siinä kävellessäni kotia kohden ja otin jo kortisonia ja ventolinea, mutta ei auttanu, vaan oli vielä kotiin matkaa n 300m ja tajunta alkoi heitellä uhkaavasti, kun en välillä enää tiennyt missä olen ja kuka olen, jne.. Harmittelin, kun ei tullut otettua potkuria avuksi..

Kunnes tuli kuin ääni sydämelleni, joka sanoi hyvinkin selvästi henkeeni; "Ethän sinä ole edes pyytänyt apuani, vaan olet vain kiitellyt läsnäolostani. Pyydä apua!" Silloin pyysin; "Herra Auta!" Ja kun sen olin sanonut, niin tunsin selässäni kuin miehen käden, joka alkoi kuin työntää minua eteenpäin. Ja koin sanat ajatuksiini; "Juokse!" Noh enhän minä ole koskaan ollut mikään ns juoksija tyyppi ja näillä kipeillä kintuilla ja selällä en ole edes yrittänyt enää vuosiin juosta. Mutta päätin kuitenkin totella ääntä ja lähdin juoksemaan kotia kohden ja voi kuinka kevyttä se juokseminen olikaan, kuin oisin ollut vasta ihan lapsi (ei väsyny jalat, ei kipeytynyt selkä, ei ottanu edes ns henkeenkään, vaan se oli kevyttä ja helppoa, kuin joku olisi kantanut minua.)

Ja se käsi kuin hellästi, mutta voimallisesti työnsi koko loppumatkan minua selästäni ja sanoi, että: "Juokse ovelle asti!" Ja niin juoksin ihmetystä täynnä tästä avusta kotiovellemme asti ja pääsin sisälle ja olin ihan et; Herra sä autoit mua ja en pökertynytkään tonne ulos, Kiitos, kiitos!!

Kyllä kiitosmieli oli ylimmillään. Mutta sain myöskin mielestäni tärkeän ja hyvän opetuksenkin Herramme tahdosta samalla. Elikkäs sen, että: On hyvä kiittää Herraa ja uskoa että hän tahtoo meitä auttaa. Mutta yhtä arvokasta ja tärkeää on myöskin Pyytää Häneltä apua asioihimme, kun Hän tahtoo kuulla avunpyyntömmekin! Ja mieleeni nousi ajatus hukkuvasta ihmisestä. Tuskin hän vain siellä vedessä, tai mihin sitten onkin hukkumassa, tukehtumassa tms niin tuskinpa hän siellä vain kiittelee.. EI! Vaan Hän Huutaa Apua! Näin meidän Herran omienkin tulee pyytää Jeesukseltamme Apua, sanoa; "Auta minua Herra Jeesus...!"

Jes. 12:
1 Sinä päivänä sinä sanot: "Minä kiitän sinua, Herra, sillä sinä olit minuun vihastunut, mutta sinun vihasi asettui, ja sinä lohdutit minua.
2 Katso, Jumala on minun pelastukseni; minä olen turvassa enkä pelkää, sillä Herra, Herra on minun väkevyyteni ja ylistysvirteni, hän tuli minulle pelastukseksi."
3 Te saatte ilolla ammentaa vettä pelastuksen lähteistä.
4 Ja sinä päivänä te sanotte: "Kiittäkää Herraa, julistakaa hänen nimeänsä, tehkää hänen suuret tekonsa tiettäviksi kansain keskuudessa, tunnustakaa, että hänen nimensä on korkea.
5 Veisatkaa ylistystä Herralle, sillä jaloja töitä hän on tehnyt; tulkoot ne tunnetuiksi kaikessa maassa.
6 Huutakaa ja riemuitkaa, Siionin asukkaat, sillä suuri on teidän keskellänne Israelin Pyhä."

Jes. 55:
6 Etsikää Herraa silloin, kun hänet löytää voidaan; huutakaa häntä avuksi, kun hän läsnä on.
7 Jumalaton hyljätköön tiensä ja väärintekijä ajatuksensa ja palatkoon Herran tykö, niin hän armahtaa häntä, ja meidän Jumalamme tykö, sillä hänellä on paljon anteeksiantamusta.
8 Sillä minun ajatukseni eivät ole teidän ajatuksianne, eivätkä teidän tienne ole minun teitäni, sanoo Herra.
9 Vaan niin paljon korkeampi kuin taivas on maata, ovat minun tieni korkeammat teidän teitänne ja minun ajatukseni teidän ajatuksianne.
10 Sillä niinkuin sade ja lumi, joka taivaasta tulee, ei sinne palaja, vaan kostuttaa maan, tekee sen hedelmälliseksi ja kasvavaksi, antaa kylväjälle siemenen ja syöjälle leivän,
11 niin on myös minun sanani, joka minun suustani lähtee: ei se minun tyköni tyhjänä palaja, vaan tekee sen, mikä minulle otollista on, ja saa menestymään sen, mitä varten minä sen lähetin.