TOIVOTON TAPAUS mutta ei Jumalalle

[rita4]

Matti Paananen

Rauhattomuus ja tyhjyys voi ajaa ihmisen itsetuhon partaalle. Näin kävi Matti Paanaselle, vaajakoskelaiselle miehelle. Yhteiskunnan kannalta toivottomalta tuntunut tapaus ei kuitenkaan ollut Jumalalle toivoton.

Matti kertoo elämästään:

Nuoruuteni oli tavanomainen. Kansakoulun jälkeen kävin ammattikoulun, josta valmistuin asentajaksi. Solmin 21-vuotiaana avioliiton, ja saimme pojan. Nuorena harratin voimailulajeja, nyrkkeilyä ja painonnostoa. Siinä sivussa tuli jo 15-vuotiaana tavaksi purkaa paineita ja ahdistuksia alkoholilla.

Aluksi avioelämä tuntui mukiinmenevältä. Pian alkoi kuitenkin tyhjyys huutaa sisimmässäni, ja rupesin korjaamaan tilannetta totutulla tavalla. Seurauksena olivat vaimon motkotukset ja valvonta.

Sitten sain työpaikan, jossa jouduin matkustelemaan ympäri maata. Kun pääsin pois tarkkailevan silmäparin alta, sikailu alkoi tosissaan. Kapakkareissut olivat tärkeimpiä ja työ vasta toisella sijalla.

Valheella on lyhyet jäljet. Touhuiluni tuli vaimoni korviin, ja seurauksena oli tavaroiden jako ja avioero. Minun mieltäni se ei kuitenkaan silloin paljoa heilauttanut. Ajattelin, että maailmassa on naisia, ja nythän se vasta elämä alkaa, kun voi sählätä, miten halusi.

Etsin muutosta vaihtamalla asuinpaikkaa

Päätin jättää murheet ja paineet muuttamalla pois kotipaikkakunnaltani Vaajakoskelta. Otin lopputilin työpaikastani ja muutin Etelä-Suomeen. Se ei kuitenkaan auttanut, vaan entinen meno jatkui. Uudessa työpaikassani tuli rokulipäiviä, ja kavereiden kanssa alkoi olla vaikeuksia. Maa alkoi polttaa jalkojeni alla, ja otin taas lopputilin. En nähnyt vikaa itsessäni vaan kavereissani.

Läksin Ruotsiin ”vuolemaan kultaa”. Tein työtä pitkiä päiviä, ja rahaa tuli enemmän kuin jaksoin yöllä kuluttaa. Elämästä alkoi kuitenkin kadota ilo. Itsehillintäni katosi kokonaan, ja rupesi tuntumaan, että olen alkoholisti. Jos joku sanoi siitä minulle, suutuin. Uskottelin, että selviän tilanteestani, joka kuitenkin kävi aina vain pahemmaksi.

Psykiatrilta tilapäinen apu

Lopulta pullo piti olla mukana työmaallakin. Katkaisu ei onnistunut, enkä saanut öisin nukutuksi. Hakeuduin psykiatrille. Vastaanotolla käytiin elämäni tapahtumia läpi moneen kertaan, ja minulle määrättiin lääkkeitä.

Apu oli kuitenkin vain tilapäinen, ja ryyppykuurit pitenivät kuukausien mittaisiksi. Töistä ei tullut mitään, ja minä palasin kotipaikkakunnalle. Sisälläni oli kova tuska ja ahdistus. Öisin en saanut nukutuksi lääkkeistä huolimatta. Toisten ihmisten kanssa tuli vaikeuksia. Olin kireä, enkä voinut puhua kenellekään asiallisesti. Juovuksissa tappelin kylillä ja saatoin lyödä syyttömiä ihmisiä. Näin ja kuulin harhoja. Olin juoppohullu.

Sivussa tuli tehtyä muutakin, ja minusta tuli poliisin tuttu. Lopulta olin umpikujassa ja suunnittelin itsemurhaa. Ajattelin, että siihen loppuvat tuskat, mutta jokin pidätti joka kerta, kun olin toteuttamassa aikeeni. Kiitos Herralle!

Itsesuojeluvaistoton veli

Kerran luokseni tuli iäkäs uskova mies ja sanoi: ”Jeesus voi auttaa sinua, Matti!” Siitäkös nostin rähäkän ja sanoin: ”Eikö sinulla ole itsesuojeluvaistoa, kun puhut tuollaista?” Sanoin jyrkästi, että uskovat ovat mielestäni seonneita. Olin ateisti.

Jonkin ajan kuluttua minun ikäiseni uskova kaveri antoi minulle kirjan ”Maa, entinen suuri planeetta”. Koska hän kehui kirjaa hyväksi, otin sen vastaan

Kerran olin pitkän ryyppykauden jälkeen huonossa kunnossa enkä uskaltanut lähteä ulos. Aloin lukea kirjaa, ja se olikin niin mielenkiintoinen, että en meinannut malttaa lopettaa lukemista. Sen jälkeen ensimmäisen kerran elämässäni puntaroin, olenko väärässä iäisyysasiassa.

Kirjan sanoma jäi puhuttelemaan. Kaveri alkoi käydä luonani, ja me kuuntelimme kämpässäni hengellisiä kasetteja. Ulkopuoliset eivät saaneet kuitenkaan kuulla sitä, koska pelkäsin maineeni puolesta.

Kokouskäynti jännitti

Jumalan Sana alkoi puhutella, ja aloin jo sydämessäni uskoa Jeesukseen ja rukoilla. Mieli teki lähteä hengelliseen kokoukseen, mutta pelkäsin jonkun tutun näkevän minut siellä ja sanovan minuakin seonneeksi.

Kävin ensin kaksi kertaa temppelin ovella uskaltamatta mennä sisälle. Kolmannella kerralla uskalsin mennä, mutta jännitin niin, etten uskaltanut sivuilleni katsoa. Rohkeuteni kasvoi, ja lopulta kävin uskovan kaverini kanssa Sanan kuulossa.

Kesäkuun 13. päivänä 1982 istuin sunnuntai-iltana taas temppelissä. Kokouksen lopussa saarnamies kysyi, kuka haluaa antaa elämänsä Jeesukselle, ja kehotti nostamaan käden merkiksi. Kun hän sanoi kysyvänsä viimeisen kerran, nostin käden, vaikka se painoi kuin lyijy.

Jotakin tapahtui sisimmässäni

Sitten saarnaaja kehotti kätensä nostaneita tulemaan eteen alttarille. Jokin sanoi sisimmässäni, ettei kannata mennä, kaikki nauravat. Ponnistin kaikki voimani, kävelin eteen ja polvistuin alttarille. Saarnamies tuli viereeni ja kysyi, mitä halusin. Sanoin haluavani antaa elämäni Jeesukselle.

Puolestani rukoiltiin, ja kun nousin, tunsin, että jotakin oli tapahtunut sisimmässäni. Tuska, ahdistus ja pelko olivat hävinneet. Sitä olin aina etsinyt mutta väärästä paikasta.

Elämä löytyi sieltä, mistä en aikaisemmin uskonut sitä löytäväni, Golgatan katkaisuasemalta.

Todistamisesta voimaa

Aloin rohkeasti todistaa Jeesuksesta. Sain siitä voimaa ja rohkeutta, jota uskon tiellä tarvitaan. Jeesus on siunannut elämääni. Olen vapautunut viinan kiroista, rauhoittavista lääkkeistä, tupakasta, tuskasta ja ahdistuksesta. Itsemurha-ajatukset ovat jääneet. Sisimpäni tyhjyyden on täyttänyt Jeesus Kristus, joka on Herra.

Hän on täyttänyt minut Pyhällä Hengellä ja antanut sisimpääni rauhan ja levon. Olen saanut käydä Raamatun mukaisella kasteella ja liittyä paikallisseurakuntaan. Jeesuksessa on todellinen ilo. Ihmissuhteeni ovat korjaantuneet.

Moni pelkää joutuvansa luopumaan liian paljosta, jos antaa elämänsä Jeesukselle. Voin todistaa, että ainakaan minun ei ole tarvinnut luopua muusta kuin entisestä elämästä. Siitä varmasti jokainen haluaa luopua. Olen saanut tilalle todellisia ystäviä. Lisäksi minulle kuuluu lupaus, että kun kilvoittelen loppuun elämäni Jeesuksessa, perillä odottaa voittopalkinto, iankaikkinen elämä kirkkaudessa. Kiitos Jumalalle.

Raamattu sanoo: ”Mutta kaikille, jotka ottivat hänet (Jeesuksen) vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi.” (Joh. 1:12)

”Jos joku tahtoo tehdä hänen (Jeesuksen) tahtonsa, tulee hän tuntemaan, onko tämä oppi Jumalasta vai puhunko minä omiani.” (Joh. 7:17) ”Jos siis Poika (Jeesus) tekee teidät vapaiksi, niin te tulette todellisesti vapaiksi.” (Joh. 8:36)

[Laitan loppuun Matti veljemme laulun]

Synnin kahleet

[rita4]

Niinpä, kuinka usein me näemmekään eräät tietynlaiset ihmiset täysin toivottomina ja ettei ne ainakaan voi tulla uskoon ja pelastua. Mutta aika monet ovat niistä kaikkein toivottomimmistakin saaneet niin väkevän kutsun Herran etsimiseen, elikkä: etsikkoajan, niin että; he ovat lopulta suostuneet Vapahtajansa käsiin ja hoitoon, pelastettaviksi ja näin ollen saaneet aivan uuden elämän Hänessä [Jeesuksessa Kristuksessa] sekä lähteneet työvainioille, elopelloille itsekin työtä tekemään. Se jos mikä on Jumalan suuri IHME!

Siksi emme saisikaan ketään, ei ketään pitää niin toivottomana, ettei hänestä/heistä/ kenestä vain laitapuolenkin kulkijasta, narsistista, tms voisi kerran tulla elävä uskova, pelastettu. Me katsomme ihmisten tavoin, mutta Jumala katsookin aivan toisin luotujaan. Onhan meillä hätä hukkuvista, kadotusta kohti kulkevista ihmisistä, sieluista. Eikä vain pelkästään omaisistamme tai ystävistämme, vaan aivan jokaisesta luodusta ihmislapsesta; näytti, tai kuulosti heidän asiansa, tai tilanteensa sitten millaisilta meidän näkö vinkkelistämme katsottuina tahansa.

Toivottomia tapauksia ei ole! Oletko kenties kanssani täysin eri mieltä? Saat ihan vapaasti sitä ollakin, en siis ala väitteleen kanssasi asiasta, se olisi aivan turhaa, turhauttavaa. Mutta minä tahtoisin nähdä kaikki ihmiset mahdollisina pelastukseen; synnintuntoon tulonsa kautta, kun Jumala heitä puhuttelee, koskettaa ja vetää puoleensa, syliinsä lepäämään, sekä ottaa pois synnin kirouksen, oli se sitten mitä, tai minkälaista tahansa.. Kaikki, aivan kaikki on mahdollista Jumalallemme! Amen!

Mitä me siis voimme tehdä, jotta mahdollismman monet tulisivat synnintuntoon ja ne kaikki uskosta luopuneet palaisivat takaisin verisen ristinpuun juurelle tekemään parannusta; tahtoen muuttua, uudistua, pelastua ja olla ylösotossa kerran mukana kanssa toisten Herran omien ja pyhien? Me voimme rukoilla. Mitä muuta? Voimmeko tehdä muuta? Voimme; me voimme osoittaa heille millainen Jeesus on ja osoittaa heille meihin Pyhän Hengen kautta annettua Jumalan rakkautta lähimmäisiämme kohtaan. Ovatko hekin lähimmäisiämme? Ovat, koska kukaanhan meistä ei voisi pelastua, tai ois voinut tulla uskoonkaan, jos ei Jumala ensin olisi antanut meillekin etsikkoaikaa, sekä alkanut vetää meitä monin eri tavoinkin pelastukseen ja tulemaan sinne Golgatalle; Herramme Jeesuksen Kristuksen verisen ristinpuun juurelle, antautuen Hänelle, joka ainoastaan on se Ovi, ja Pelastaja, jonka kautta mekin saimme kerran astua uskomalla Häneen taivastielle ahtaan portin kautta kulkien. Jeesus nimessä on pelastus ja voima!

Niin kuin tuossa Matti veli kertoo stooriaan ja miten alkoholi vei häntä eteenpäin ja lähestulkoon raunioile asti, niin siltikin Jumala suuressa armossaan ja rakkaudessan tahtoi pelastaa hänenkin sielunsa ja tuoda valoon pimeyden ruhtinaan orjuudesta. Ja nyt hän saa kertoa kaikille Mestaristaan, Jeesuksesta sekä pelastuksen ihanuudesta. Kaikki on mahdollista sille joka uskoo!

Jes. 40:
26 Nostakaa silmänne korkeuteen ja katsokaa: kuka on nämä luonut? Hän, joka johdattaa esiin niitten joukot täysilukuisina, joka nimeltä kutsuu ne kaikki; suuri on hänen voimansa ja valtainen hänen väkensä: ei yksikään jää häneltä pois.
27 Miksi sinä, Jaakob, sanot ja sinä, Israel, puhut: "Minun tieni on Herralta salassa, minun oikeuteni on joutunut pois minun Jumalani huomasta"?
28 Etkö tiedä, etkö ole kuullut: Herra on iankaikkinen Jumala, joka on luonut maan ääret? Ei hän väsy eikä näänny, hänen ymmärryksensä on tutkimaton.
29 Hän antaa väsyneelle väkeä ja voimattomalle voimaa yltäkyllin.
30 Nuorukaiset väsyvät ja nääntyvät, nuoret miehet kompastuvat ja kaatuvat;
31 mutta ne, jotka Herraa odottavat, saavat uuden voiman, he kohottavat siipensä kuin kotkat. He juoksevat eivätkä näänny, he vaeltavat eivätkä väsy.

Ap. t. 2:
36 Varmasti tietäköön siis koko Israelin huone, että Jumala on hänet Herraksi ja Kristukseksi tehnyt, tämän Jeesuksen, jonka te ristiinnaulitsitte."
37 Kun he tämän kuulivat, saivat he piston sydämeensä ja sanoivat Pietarille ja muille apostoleille: "Miehet, veljet, mitä meidän pitää tekemän?"
38 Niin Pietari sanoi heille: "Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan.
39 Sillä teille ja teidän lapsillenne tämä lupaus on annettu ja kaikille, jotka kaukana ovat, ketkä ikinä Herra, meidän Jumalamme, kutsuu."
40 Ja monilla muillakin sanoilla hän vakaasti todisti; ja hän kehoitti heitä sanoen: "Antakaa pelastaa itsenne tästä nurjasta sukupolvesta".
41 Jotka nyt ottivat hänen sanansa vastaan, ne kastettiin, ja niin heitä lisääntyi sinä päivänä noin kolmetuhatta sielua.

Tämän laulun tahdon vielä lopuksi laittaa: 11 - Marja-Leena Hurme - Mies joka kärsi