Minun tarinani

[mira]

Vanhassa maatalossa, jossa synnyin, vartuin ja jossa edelleen asun, usein polvistun
juuri siinä paikassa, missä kerran polvistuin isäni ja äitini vuoteen vierellä ja uskoin
Kristukseen pelastuksekseni. Kukaan ei laittanut tuota päivää muistiin ja - mitä
tiedossani on - sitä ei koskaan kirjattu muistiin maan päällä, mutta tiedän, että
nimeni on kirjoitettuna taivaassa. On ihanaa voida sanoa kuten Paavali 2 Tim. 1:12:ssa, "sillä minä tunnen Hänet, johon minä uskon".
Isovanhempani olivat kristittyjä ja kokoontuivat toisten uskovien kanssa
Herramme Jeesuksen Nimeen pienessä kokoushuoneessa kylässämme. Isoisäni olivat
hyvin erilaisia monin tavoin, mutta silti molemmat uskoivat Kristukseen
pelastuksekseen, kumpikin oli maanviljelijä ja kumpikin todisti Kristuksen pelastavasta
armosta ja Jumalan Sanan totuudesta. Toinen oli hiljainen, mietiskelevä, ja hyvin
ystävällinen mies; toinen oli hieman ankara ja puoliksi pelkäsin häntä. Hänet oli erotettu ihmisten nimellisistä uskontokunnista sen jälkeen, kun hän oli pelastunut luettuaan Jumalan Sanaa. Uskoon tultuaan hän saarnasi pelastusta, joka tulee yksin uskosta

Kristukseen, iankaikkista pelastusvarmuutta ja Herran Jeesuksen pikaista paluuta, joka saattaa tapahtua millä hetkellä tahansa. Kuten Joh. 9:ssä kuvatulle miehellekin kävi, uskonnolliset johtajat heittivät hänet ulos. Eräs niistä asioista, joka minua lapsena puhutteli, oli se kokemus, kun seisoin hänen vuoteensa vierellä siskoni kanssa juuri ennen hänen kuolemaansa, ja kuullen hänen lainaavan alusta loppuun asti laulua, "Ikuisesti Herran Kanssa, Amen, olkoon niin." Hän ei ollenkaan pelännyt kuolemaa; hän halusi olla Kristuksen kanssa ja oli jäljellä vain päivä siihen, kun hän olisi Herran kanssa. Monia vuosia myöhemmin, eräänä sunnuntai- iltana vuonna 1986, minun isäni kutsuttiin kotiin Kirkkauteen, ja taas Jumalan pelastuksen todellisuus oli niin silmin nähtävä, koska vain muutamaa minuuttia ennen lähtöään, hän illallispöydän
ääressä jakoi meille ajatuksiaan koskien Kristusta Psalmista 45. Psalmistan tavoin hän
saattoi totisesti sanoa, "Minun sydämeni tulvii ihania sanoja, puhun asioista, joita olen
tehnyt koskettaessani Kuningasta (eng. käänn.). On ihmeellinen asia olla pelastettu!
Jo lapsesta tunsin Kirjoitukset. Kuulin niitä luettavan joka päivä ja olin suorastaan
vanhempieni ja isovanhempieni rukousten ja huolenpidon piirittämä. Mutta en ollut
pelastunut. Viikkojen, kuukausien ja vuosien ajan kuulin evankeliumia ja luin kirjoituksen gospel hall'imme puhujakorokkeen yläpuolella, "Kristus Jeesus on tullut
maailmaan syntisiä pelastamaan" (1 Tim. 1:15). Tiesin kaiken Jumalan pelastuksen
tiestä. Mutta en ollut pelastunut.

Olisin voinut kertoa sinulle kuinka pelastutaan, ja kadotettuna olemisen kauheat seuraukset. Rakastin kuunnella isäni saarnaavan, ihailin
häntä, ja jotenkin oudolla tavalla, lähes nautin hänen saarnoistaan. Mutta en ollut
pelastunut. Osasin erottaa, milloin saarnaaja oli hyvä, Sanalle uskollinen, ja myös sen,
milloin saarnattiin sydämestä - ja vihasin ammattimaisia, kylmiä ja älykkäitä saarnoja,
jotka eivät koskettaneet minua. Mutta en ollut pelastunut. Me aina edeltä odotimme
evankelista Charles Knox McEwenin vierailuja, joista tuli vuosittaiset. Ne olivat
hänen ja isäni saarnat - ja tietoisuuteni tarpeestani ja synnistäni - jotka toivat minut
viikkojen etsimisvaiheeseen. Muistan monina iltoina hiipineeni porrastasannetta yläkerran perille kuuntelemaan pelastuneiden perheenjäsenteni ääniä. Kammosin tänne
jäämisen seurauksia, jos Kristus tulisi. Miten kauhea asia tietää, että Kristus oli kuollut ja että Hän oli kärsinyt minun syntini takia että pelastuisin, että Hänet hyljättiin että minä voisin saada anteeksi - ja silti olla kadotetun tilassa! Minun syntejäni ei ollut koskaan anteeksi annettu. Kiitos Jumalalle siitä illasta, jolloin yksinkertaisessa uskossa, tuntien pelastustarpeeni ja tunnustaen syntini, luotin Kristukseen pelastuksekseni ja sain rauhan Jumalan kanssa! Muista, että vain lyhyen
elämäsi aikana ja ennen Kristuksen paluuta voit sinäkin päästä sovintoon Jumalan
kanssa. "Katso, nyt on otollinen aika, katso, nyt on pelastuksen päivä."

H. Hatt