Ajatuksia Herran avusta

[rita4]

Tänään tahdon tuoda tämän ennenkaikkea rohkaisuna kaikille, jotta tulisi rohkeutta ja halua rukoilla asian, kuin asian puolesta, siis: pyytää: Herran apua. Koska aivan liian usein ajattelemme; ettei se kannata rukoilla, siis; pyytää apuaan..Kun tää on näin mitätön tai vain pieni asia, tai eihän tällasta voi edes pyytää, kun ei Herra halua mua auttaa tällasissa jutuissa, tms..Noh, tämä ehkä sopisi paremmin tonne rukouksiin, mutta kaikkihan tällä ilosanomassa kuitenkin on sitä samaa ajatusta, elikkä: Miten oppia tuntemaan Herra sekä Herran tahto; yhä vain paremmin ja olla käytössään, sekä suostua olemaan vain se pieni taivaan kansalainen (uskova) joka tarvitsee loppuun asti Herransa apua sekä Pyhän Hengen ohjausta.

Niin olen nyt kuin oikein tosissani opetellut yhä vain enemmän ja useamminkin jättämään aivan kaiken elämässäni/sydämestäni: Herran huomaan. Ja lopettaa, kuin itse kaiken päättämisen ja suunnittelun, ym.. Helppoako? No ei todellakaan, kun on tottunut itse päättämään kaikesta ja pärjäämään yksin, ominpäin. On pitänyt jaksaa ja osatakin hoitaa asoita yksin ja ilman apuja, joten opetteluahan se on; jäädä vain Herran varaan ja samalla antaakin Jumalan hoitaa jutut, eikä itse niin kauheesti aina pähkäillä, touhottaa...

Niin omavoimaisuus, vai miksi sen nyt sit voisi sanoa, kun haluaa pärjätä ja osata ja selvitä kaikesta ihan yksin, vain itse. Toki se on usein hyväkin asia, kun pärjää ns omillaan, mutta Herran edessä se ei sitä välttämättä enään sitten olekaan, koska silloin ei tahdo pysty tai osaa vain kuin jäädä Herran johtoon sekä autettavaksi, jne.. Koska, kun ei mukamas tartte muita, niin ei sitten Herraakaan sillai, kuin Hän haluaisi olla apunamme ja auttaa, johdattaa, varjella, vahvistaa, näyttää, miten: vain Hän voi meitä reppanoita auttaa, vahvistaa, johdattaa, lohduttaa asioissamme, jne..

Meidän täytyy siis ensin tulla pieniksi ja paljon Herraa tarvitseviksi, sekä kuolla omalle tahdollemme. Ristiinnaulita lihamme ristille. Siinä on aina kysymys; Haluammeko, suostummeko siihen; Herran johdatettaviksi sekä tahtoonsa, vai tahdommeko yhä vain olla se joka sanoo sen ns viimeisen sanan kaikessa.

Noh mulla on särkenyt sormiani hyvinkin pitkään ja kipu, kankeus on vain pahentunut ja olen kuin kädetön ja välillä jalatonkin, kun se kipu on vain levinnyt ja jäsenet ovat tulleet kosketus herkiksi, niin ettei kärsi mitään ottaa käteen, tms..Olen vain yrittänyt kestää ja selvitä/pärjätä, kun eihän meikälikka helpolla anna periksi, tahdon voimaa kun vielä riittää..On aina täytynyt pärjätä/selvitä itse.. Mutta Eilen jo koin, että: kyllä tähän nyt on jo saatava piste ja apu. Ja aamusella heräsinkin tarkoituksella jotta soitan lääkäriin ajan, mutta, mutta.. Vetkutin ja siirsin soittoa ja pähkäilin, että jos vielä siirtäisin ens viikkoon.. Ja jos minut taas tyrmätään, että oisin tullu muka turhaan..jne..

Noh olin rukouksessakin ja kysyin Herran tahtoa asiaan. Ja koin, että mun täytyy soittaa aika lääkäriin. Mutta 20min pähkäiltyäni, suoraan sanottuna: jaamattuani asiaa mielessäni, koin, että; Nyt on aika soittaa! Noh ei kun toimeksi ja pääsin jopa heti läpi. Selitin asiani ja sen historian mitä epäilin (nivelrikko/fibromyalgia/tulehdus) Pyysin aikaa sh tulehdusarvojen tarkistusta varten. Mutta sh sanoikin että kyllä sun nyt on saatava aika ihan lääkäriin, jos vaikka määrää antibiootin. Ja sainkin ajan H.V.,n tk,n puolilta päivin, kun oman Tk,n ajat olivat jo menneet. Ja sitten aloin pohtia, että: miksi juuri sinne asti ja millä meen, kun ei ole kyytiäkään.. Noh tilasin kelataksin ja koin rauhaa, että: olen nyt Herran tahtomalla tiellä, koska suostuin tilaan ajan ja sain henkeeni sanat kyselyyni, miksi juuri sinne, että: "Siellä on kunnon lääkäri, joka voi vain auttaa!" Olin vielä ennen taksin tuloa rukouksessa ja pyysin johdatustaan..Koin kuin sanat; "Mene jo, taksi saapui, kaikki on hyvin!"

Ja kun sitten pääsin terveyskeskukseen ja pääsin lopulta lääkärille, niin oli oikein mukava ja asiallinen, potilaan tosissaan ottava nuori mies ja hän kuunteli mua, tutki nivelet ja sanoi; "Kyllä tämä nyt vaatii antibiootin, jotta saadaan tulehdus kuriin!" ja antoi hyviä neuvoja lisääkin..

Se, mitä kuin opin; oli se, että: Enemmän täytyy olla rukouksessa ja enemmän tuoda asioitaan Herralle, eikä pelkästään muiden asioita. (Kun aina tuntuu siltä, ettei niitä omiaan kantsi niin paljoa tuoda, vaan enemmänkin toisten asioita kantaa rukouksessa..) Ja pitää vain uskaltaa, kuin vain päättää: luottaa, että; Herra tietää mitä tarvitsemme ja mitä taas emme tarvitse. Hän haluaa johdattaa ja auttaa, ettei lapsensa tarvitsisi jatkuvasti vain kärsiä, vaan olisi helpompiakin aikoja. Ja vaikka on totta että: kärsimykset ja vastoinkäymiset kasvattaa ja opettaa myöskin jäämään vain ristin juurelle / pyytäen voimaa jaksaa ja kestää, niin kyllä uskova saa kokea myöskin iloa siitä miten Herra johdattaa, sekä auttaa, kun vain kerkiämme ja tahdomme suostua kuuntelemaan häntä. Mutta tahdommeko tulla jälleen heikoiksi ja pieniksi, sekä paljon Herraa tarvitseviksi? Toivottavasti tahdomme. Tahdomme kuolla lihamme tahdolle ja monelle muullekin asialle, jotka saattaa pitää kaukana Herran avusta ja jopa johdatuksestaankin. Miten on?

Kuuntelin tuossa hiukan musaa ja tämä kuin nousi päällimmäiseksi tähän aiheeseni kuin liittyen: Via Suuri on Herra Ps18

[rita4]

Lukasin tota edellistä ja aattelin jotain kuin lisätä. Nämä asiathan on aina kuitenkin henk koht, eli meistä jokainen ajattelee, toimii tilanteissaan; oman tottumuksensa mukaan ja luonteensakin mukaan. Mutta ois tietenkin hyvä suostua luopumaan siitä oman minän ylpeydestään, jota on usein niin äärettömän vaikeaa edes huomata, tai tunnustaa, että: Olen ylpeä ihminen ja kuitenkin tiedämme, että: Jumala vihaa ylpeyttä.

Jaak. 4:
5 Vai luuletteko, että Raamattu turhaan sanoo: "Kateuteen asti hän halajaa henkeä, jonka hän on pannut meihin asumaan"?
6 Mutta hän antaa sitä suuremman armon. Sentähden sanotaan: "Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon".

7 Olkaa siis Jumalalle alamaiset; mutta vastustakaa perkelettä, niin se teistä pakenee.
8 Lähestykää Jumalaa, niin hän lähestyy teitä. Puhdistakaa kätenne, te syntiset, ja tehkää sydämenne puhtaiksi, te kaksimieliset.
9 Tuntekaa kurjuutenne ja murehtikaa ja itkekää; naurunne muuttukoon murheeksi ja ilonne suruksi.

10 Nöyrtykää Herran edessä, niin hän teidät korottaa.

Mietin usein, että onko viisasta kertoa näistä monista sairauksistani, joita olen joutunut kantamaan viimeisten vuosikymmenten aikana ja jotka näyttää vain koko ajan lisääntyvän, ei vähentyvän. Koska se saatetaan ymmärtää väärin. Onko se ruikuttamista, tai tekeytymistä, joksikin, jotta säälittäisiin. Totta puhuen mua ärsyttää, jos mua joku koittaa sääliä. Olen vieläkin aika kova pala varmaan Jumalallekin, (nöyrtymistä ja suostumista, itselleni kuolemista tarvitaan vielä paljon) mutta hän kuitenkin haluaa minuakin käyttää ja minulle tahtonsa näyttää; kiitos siitä Hänelle ainiaan!

Nooh viimeksi kerroin noista käsistäni ja jaloistani, selästänikin, mutta kädet olivat silloin pahassa jamassa ja nyt on sitten ollut sen jälkeen, melkein heti sen perään mun oikea korvani, joka on naksunu, rutissu, menny lukkoon ja auennu, ja nyt jo viikkoja huutanu ja sihissy, välillä on kuin ois voimalinjan alla, tai myllyssä, tai heinäsirkkoja päässä sirisemässä, tai..Oon kokeillu kaikkea ja käyny asian tiimoilta jo 2 eri kertaa sairaanhoitajalla, jonka kautta olen saanut antibioottikuurit korvatulehdukseen ensin ja nyt poskiontelo tulehdukseen. Mutta sirinä ja humina vain jatkuu ja ei kärsi kuunnella musiikkia, tai puhetta, kun alkaa möykkään toi oikea korva..

Eilen illalla olin jo niin loppu henkisesti ja väsyny/pettynytkin, kun ei tuu apuja ja tuntui yöllä kun valvoin; ettei edes voi olla tää mahdollistakaan enään ja lopulta nousin ylös kun ei pystyny nukkuun, kun olin kuin ois sielunvihollinen hyökänny päälleni mua kiusaan kaikella mahdollisella ja mahdottomalla, ja se oli tosi rajua.. Tuntui jo että päänuppinikin sekoaa täysin.. Minulla ei ollut ns vaihtoehtoja, vaan menin suoraan polvilleni rukoukseen ja tajusin miten Herra haluaa kuin murtaa minua ja tahtoanikin ja en edes muista milloin olen itkenyt viimeksi, mutta viime yönä murruin Herran käsittelyssä ja kun pelkäsin jo sekoavani, kun olin niin ahdistunut ja pettynyt kaikkeen tän uuden vaivani takia ja visuhousun sallittiin käyttää keinojaan ja .. kuin koetellen minua. Herra Jumala sen minulle salli tapahtuvan. Ja pikkuhiljaa kun julistin ristin veren voimaa ja voittoa Jeesuksen nimessä, niin rauhoituin ja olin pitkään Herran edessä, siinä oli niin turvallista kuitenkin olla; Kaikkivaltiaan Jumalan edessä paljastettuna ja murtuneena, pyytäen voimaa: jaksaa ja kestää tämäkin koetus..Sillä koetushan se oli ja ymmärsin sen kun Pyhä Henki siitä minulle samalla puhui ja selitti..miksi tämäkin koetus piti tulla osakseni.

Kun sitä sitten nousin viimein ylös, niin otin Raamattuni ja päätin hiukan vielä lukea Sanaa. Otin alkamani Roomalaiskirjeen, mutta Herra sanoi; Lue psalmeja. Otin psalmit, joita olin lukenut vuorotellen evankeliumien kanssa ja kun aloin lukea, niin Herra sanoi; Ota se edellinen psalmi, ei tuota. Sanoin sen jo lukeneeni, mutta kuitenkin tottelin ja enhän mä ollutkaan sitä lukenu, kun mulla oli sillo mikreeni päänsärky ja en nähny lukea, muistin vain jo sen lukeneeni..Tai paremminkin taisi visuhousu vielä viimeiseen asti koittaa estää sen lukemisen..koska se tiesi sen vahvistavan minua..

Ja kun aloin sitä sitten lukea, niin voi hurja; miten se olikin kohti käyvä, kuin minusta ja elämästäni tällä hetkellä kertova ja se lohdutti, vahvisti ja ymmärsin siinä hetkessä, että: rukoukseni on sittenkin kuultu mistä olen pyytänyt apua ja voimaa olla katkeroitumatta ja jaksaa kestää, nähdä kaikessa Herran käsi ja tahto, jne..Luin ja itkin hiljaa, se oli niin särkevää ja samalla niin lohduttavaa ja rohkaisevaakin. Luin sen vielä uudestaankin hiljaa ääneen ja kiitin Herraani, kun näin tahtoi minulle voimansa ja tahtonsa näyttäää, sekä auttaa minua. Olin niin liikuttunut ja hämillänikin.. Ja koin miten minulle kuin sanottiin, että: Jolle on paljon annettu, siltä vieläkin enemmän vaaditaan uskollisuutta ja voimaa ja.. Onhan Herra puhunut minulle jo pitkään hyvin vaikeasta tehtävästä, johon hän minua kuin valmistaa.. ja kun siinä sitten lopettelin, niin tuli kamala väsymys ja kuulin hengessäni kuin rakastavan Isän sanat; "Mene jo nukkumaan, kaikki on hyvin!" Menin ja nukahdin heti.

Haluan jakaa tämän sinun kanssasi rakas ystäväni, jolla on vaikeaa, tai sairauksia, joihin ei näytä tulevan loppua. Sinua koetellaan monin eri tavoin. Ehkä olet menettänyt läheisesi ja heidän kunnioituksensa, tai sinuakin kuin paetaan, kun nuo uskon ystäväsi välttelevät sinua, kun pitävät itseään niin paljon parempina ja Jumalan mielisuosion omaavina hurskaina, mutta sinua he katsovat karsaasti ja välttelevät, eivätkä pidä sinua edes enään uskossa olevanakaan, saati Herran käytössä olevana..Älä lannistu! Älä katso ihmiseen, ihmisiin, älä loukkaannu heidän sanoistaan, tai käytöksestään. Älä anna katkeruuden juuren alkaa kasvaa sydämeesi, vaan kisko se; Herran avulla välittömästi pois juurineen..Anna heille anteeksi ja vain siunaa!

Herra auttaa ja tukee kyllä sinua, kun pysyt ristinsä juurella parannusta tehden, tunnustaen heikkoutesi, ylpeytesi, syntisi, väärään menosi, maailmaan rakastumisesi, tai mitä se sitten onkin.. Pysy Herran omana loppuun asti; Herra hoitaa lopun! Hän ei sinua hylkää, eikä jätä, vaikka koetteleekin sinua joskus tosi rankastikin. Se on samalla merkki että meidän on mentävä itseemme ja tarkistettava ympäristömme, sekä sydämiemme tila Herran edessä ja rakastammeko todella häntä , vaiko jotain ihan muuta..? Onko aika palata ristinsä juurelle, muuttumaan Isän tahdon mukaiseksi ja rohkeaksi Jumalan mieheksi tai naiseksi, tuomaan esille sen: mitä Herra haluaa omilleen puhua, varoittaakin kenties..Ettei yksikään hukkuisi, tai luulisi jonkin seurakunnan, tms pelastavan häntä rajan ylitse. Tämä uskovan elämä ja tie on kaitaa polvitietä, itselleen kuolemista ja samoin maailmallekin. Jaksa vielä hetkinen..

[rita4]

Niinpä, noista ajatuksistani on jo kulunut 10v, mutta ne oli silloin ja kun noita lueskelin, niin koin, että noissa tilanteissa, sekä niissä ajoissa Herra tahtoi mua kasvattaa, sekä vetää yhä vain lähemmäksi itseään, suojaansa kaikelta siltä, mitä silloin oli...Toki aika paljon siitä vieläkin muistan. Mutta nytkin tilanteet ovat aikalailla vaivojeni suhteen samat, tai taitavat olla vieläkin pahemmin, epäonnistuneen selkäleikkaukseni, sekä aivoinfarktienkin ja täysin vääränlaisen lääkityksen takia noihin aivoinfarkteihin. Ja tietenkin sen takia kun en enää ole se, joka tekee kaiken kotona, niin, niin noh, näkyyhän se kunnossani. Mutta jos ajattelen kaikkea.. niin kuitenkin olen kiiitollinen Isälle,kun on auttanut ja auttaa edelleenkin minua kestämään, sekä selviämään näistä vaivoistani, niin ettei ne masenna liikaa..Sitä omaa sisuakin on toki vielä matkassa mukana, joka on hyväkin asia minusta, etten anna periksi.

Mutta nyt tahdon kertoa sinulle siitä miten ihmeellinen ja ihana Isä Jumala meillä rakkaat on. Nyt monien muuttojen jälkeen asumme sellaisessa paikassa, jossa joka päivä saa ihmetellä miten ihmiset ovat niin erilaisia eri paikoissa.Kun asuimme pohjanmaalla, niin suurimmaksi osaksi ihmiset eivät tervehtineet, vaikka tiesivätkin meidät. Hämeessä, kotiseuduillamme taas ihmiset olivat erilaisia, eikä se johdu kotiseutu edusta, vaan todellakin ihmiset ovat käytökseltään hyvinkin erilaisia eri puolella suomea. Täällä kun ollaan esim oltu lenkillä, niin ihmiset tervehtivät, juttelevat, jne..

Noh nyt sit tuli auton vaihto, jonka Herra vaikutti miehelleni, sanoen; "Tyhjennä auto!" Ja kun sitten tyhjensimme auton, niin todellakin siitä, kun tuli 3 eri kertaa kehotus tyhjentää auto, tuli halu lähteä katsomaan autoja liikkeeseen. Ja kaikkein ihmeellisintä siinä oli se, ettei edes tullut mieleenkään enää katsella käytettyjä autoja, vaan uusia. Ja kun ajattelemme meidän eläkeläisten tuloja, niin olihan sitä itsekin hiukka vaikea tajuta, että Herra haluaa meidän ostavan uuden auton.

Mutta kun kuulimme miten vähän maksamastamme summasta edellisestä autosta lyhennys vain lyheni, niin olihan se järkytys. Kun korot ym söi puolet summasta mitä maksoimme. Mutta uudessa on pieni korko ja lyhenys todellakin lyhenee melkein koko summan mitä siitä alamme maksaa. Se on jo kiitosaihe! Ja kaikki meni kivasti, mutta ehkä isoin asia oli kuitenkin se meidän automyyjämme A, joka hoiti asiat todella hyvin ja koimmekin vahvasti että Herra oli valinnut hänet meille myyjäksi. Ja mikä ihaninta, niin sain olla siellä liikkeessä Herran käytössä, kun edellisenä päivänä Herra puhui minulle, että; "Anna se.. Cd sille myyjälle, sitten kun saatte auton!" En ollut enää edes muistanutkaan koko cd,tä, jonka olin ostanut joskus 7-9 vuotta sitten, sillä ajatuksella, että annan sen sit jollekin. Siellä se oli monien muiden cd,nin joukossa, joita en ollut kuunnellut enää vuosiin. Tämä oli vielä muoveissaan. Siis en olisi itse edes voinut sellaista edes ajatella, että annan sen cd,n hänelle, kun en edes muistanut koko cd,täkään. Vaan Herra sen vaikutti, muistutti sen olemassaolosta ja kehotti sen antaan sille myyjällemme. Hän, Isämme, kun tietää mitä kodeissamme on.

Noh toki Herran piti siitä muistuttaa minua useammankin kerran, että se on Hänen tahtonsa, että sen sille sit annan. Tulipa jopa sanat öisessä rukouksessani, että;"Etkö uskalla sitä antaa?" Noh siunasin sen cd,n ja niin annoin sen hänelle, niin Vau, miten iloinen hän oli siitä. Ohhoh! Ja kyseli,et mikä se oli, jne.. ja selitin, että se on hengellinen..Ja koin että; Herra antoi rohkeuden sen hänelle antaa. Ja tänään hän oli ollut yhteydessä mieheeni, niin oli sanonut, että oli ollut hyvä cd. Voi miten se tuntuikaan hyvälle kuulla.

Kyllä Herra haluaa auttaa meitä eri asioissa, kunhan me vain tahdomme olla kuuliaisia Hänen puheelleen, tahdolleen, sekä pyytää apuaan, voimaansa, jne, sekä olla käytettävissäänkin. Valintahan on aina meillä itsellämme; Tottelemmeko vaiko emmekö tottele? Ei ystävät kalliit yritetä niin paljon itse, vaan jätetään asiamme Herralle, Hän auttaa meitä mielellään, näin uskon. Pysytään siis lähellä veristä ristinpuuta ja Herraamme, Pelstajaamme Jeesusta Kristusta!!

Jer. 33:2-3
"Näin sanoo Herra, joka sen myös tekee, Herra, joka valmistaa sen ja vahvistaa sen-Herra on hänen nimensä: Huuda minua avuksesi, niin minä vastaan sinulle ja ilmoitan sinulle suuria ja salattuja asioita, joita sinä et tiedä.

Laitan tämän rohkaisevan, lohdullisen laulun lopuksi; Verihaavat