Niin, sellainen mietintä on ollut itselläni jo pisemmänkin aikaa, että: kun mennään jonnekin kokoukseen, niin tuntuu, että onkin tultu jonnekin, ihan muualle, kuin heng tilaisuuteen, voisiko jopa ihan sanoa, että; onkin tultu naisten juorukerhoon, sekä ylpeiden, itseään täynnä olevien tyyppien joukkoon?! Ja ettei mikään Raamatullinen enää heitä kiinnosta, vaan haetaan vain tunnetiloja, fiiliksiä, sekä kaikenlaista erikoista ja kivaa.. 
Ei enää alkuseurakunnan tapaista toimintaa, tai edes raamatullisuutta, hiljentymistä Herran edessä, ym.. Minä en nyt sano, että itse oisin, kuin jokin pyhimys tai aina hartaana, tms, ei niin, vaan niin monesti itsekin olen vähän niin kuin hukassa oleva lintunen muiden lintujen joukossa ja välillä on vaikeaakin..kuin saada itsensä herkistyyn kuuntelemaan, jotta puhuttu sana voisi puhutella, tai koskettaa..
Nyt ei olekkaan kysymys siitä, että puhuisin arvostelun hengessä, ei niin, vaikka toki eilen taas kerran ollessamme kokouksessa mieheni kanssa eräällä paikkakunnalla, niin puhujana ollut siskomme antoi tulla aika tiukkaakin tekstiä sen seurakunnan väelle..Mutta uskon vahvasti, että hän oli saanut sanottavansa Herralta sille seurakunnalle. Hän tuli herättelemään nukkuvia, itseensä tyytyväisiä Herran omia.. Miksi sanon noin? Noh, koska olemme käyneet siellä vapiksella jo joitakin kertoja, mutta ei säännöllisesti, koska meiltä on sinne yli 60km matkaa ja siksi aina olemmekin katsoneet, että, kuka siellä milloinkin on puhumassa. Ja sen pastorin puheista olemme tykänneet... Noh siellä on aina tapahtunut aika erikoinen ja minulle hyvinkin kiusallinen juttu..Sillä ihan joka kerta, kun olen astunut sinne ns saliin ja istunut siihen, niin silmäni ovat muuttuneet sellaisiksi, kuin silmieni päällä olisi harmaata, sumua, epäselvän näköistä ja olen aina sitä kuin miettinyt, että: "Johtuuko se sen huoneen valaistuksesta, korkeudesta, tms? Kun koko kokouksen ajan on sellainen olo, että näköni on, kuin minulla olisi tosi paha kaihi." Sitä sumeutta ei ole ennen kuin astun siihen saliin, eikä sitä ole kun poistun sieltä?
Mutta eihän se voi olla enää edes kaihiakaan, kun se on jo leikattu minulta ja minulla on uudet mykiöt silmissäni, mutta se on ihan samanlaista, kuin silloin, kun minulla oli kaihi, jo aika pahana. Siis, se on ollut siellä, siinä seurakunnassa ihan joka kerta kun on käyty siellä, ja se on muuten tosi kurja tunne..
Miksi kerron sinulle tuosta? Siihen on ihan oma erikoinen syynsä, joka myöskin selvisi minulle eilen siellä kokouksessa, jonka Herra kuin paljasti minulle hyvin selvästi, sekä ymmärrettävästikin. Haluatko kuulla, mitä se oli? Noh, minä nyt kuitenkin kerron sen sinulle rakas ystäväni, miksi minun simäni aina, siellä olivat, kuin katselisin kaikkea kaihin sumentamilla silmillä.
Kun siskomme Maija Haikonen alkoi puhua, niin mitä tapahtui? Mä pian tajusin erään siis todella hämmästyttävän asian, joka puhui minun sydämelleni tosi lujaa sen, seurakunnan hengellisestä tilasta... Mä näin aivan kuin verhot ois avattu, vedetty syrjään ja aurinko ois valaissut sen koko salin, kun Pyhä Henki teki työtään siskomme sydämessä, kautta, kun hän puhui ja todisti siitä, mikä on Jumalan tahto kaikille uskoville, kuin myöskin sen seurakunnan uskoville, sekä vastuunkantajille. Se oli kovaa totuuden sanaa, mutta herättelikö se kuitenkaan siellä ketään; en tiedä, mutta Herra tietää.
Mutta koko sen ajan, mitä Maija sisko puhui, niin kaikki siellä huoneessa oli niin kuin pitäisikin olla, valoisaa, eikä ollut mitään harmautta, vaan se harmaustila tuli ja tulee sinne uskovien uskontilan vuoksi, kun kaikki muu kiinnostaa, kuin Jumalan Sanan totuus, tai nöyrtyminen Hänen pyhyytensä edessä, tehden reilua parannusta lepsuudestaan, maailmallisuudestaan ja ties mistä muusta..??
Ja se ei ole vain tuon seurakunnan ongelma, vaan niin kuin Herra sanoikin sydämelleni, niin se on samanlaista kaikkialla läpi suomenmaan seurakuntien..On laiskistuttu totteleen, sekä lukeen Jumalan Sanaa, rukoileen itselleen muuttumista, sekä maailmallekin kuolemista. Ollaan enää vain uskonnollisia, ilman Jumalan Hengen tulta, puhdistusta, tai edes halua muuttua enemmän kohti Kristuksen Jeesuksen kaltaisuutta. Minua se ainakin kosketti, sekä puhutteli se, miten Tärkeää on elää lähellä Jeesuksen veristä ristinpuuta, olla Hänen jalkojensa juuressa rukoilemassa, elää, sekä toimia, puhuakin Hänen tahtonsa mukaisesti, niin että on valmis silloin, kun Hän, Jeesuksemme hakee meidät kotiin taivaaseen! Mieleeni nousee nämä Raamatunpaikat;
Joh. 5:44 Kuinka te voisitte uskoa, te, jotka otatte vastaan kunniaa toinen toiseltanne, ettekä etsi sitä kunniaa, mikä tulee häneltä, joka yksin on Jumala?
Luuk. 18:
6 Niin Herra sanoi: "Kuulkaa, mitä tuo väärä tuomari sanoo!
7 Eikö sitten Jumala toimittaisi oikeutta valituillensa, jotka häntä yötä päivää avuksi huutavat, ja viivyttäisikö hän heiltä apuansa?
8 Minä sanon teille: hän toimittaa heille oikeuden pian. Kuitenkin, kun Ihmisen Poika tulee, löytäneekö hän uskoa maan päältä?"
9 Niin hän puhui vielä muutamille, jotka luottivat itseensä, luullen olevansa vanhurskaita, ja ylenkatsoivat muita, tämän vertauksen:
10 "Kaksi miestä meni ylös pyhäkköön rukoilemaan, toinen fariseus ja toinen publikaani.
11 Fariseus seisoi ja rukoili itsekseen näin: 'Jumala, minä kiitän sinua, etten minä ole niinkuin muut ihmiset, riistäjät, väärämieliset, huorintekijät, enkä myöskään niinkuin tuo publikaani.
12 Minä paastoan kahdesti viikossa; minä annan kymmenykset kaikista tuloistani.'
13 Mutta publikaani seisoi taampana eikä edes tahtonut nostaa silmiään taivasta kohti, vaan löi rintaansa ja sanoi: 'Jumala, ole minulle syntiselle armollinen'.
14 Minä sanon teille: tämä meni kotiinsa vanhurskaampana kuin se toinen; sillä jokainen, joka itsensä ylentää, alennetaan, mutta joka itsensä alentaa, se ylennetään."
Ossi Hämäläinen - 02 Pyhäinjoukko
