Laitampa tämän jo vanhemman kirjoituksen tänne, koska olen saanut itsekin kokea ja kuulla muiltakin miten joku tavara, tms, on hukkunut, vaikka metsässä, eikä sitä ole vain sitten millään löytynyt, vaikka kuinka on etsinyt...Ja sitten on tapahtunut ihme, kun esim avain, sormus,tms onkin ollutkin kiven päällä, ja se oli kuitenkin tippunut kasvustoon..? Milläs sen selität, muutoin, kuin että; Enkeli, suojelus enkelimme on sen tuonut esille.. 
----------------------------------------------------------
paErkki Mäkinen
Olimme vuonna 2009 poikimassa marjoja Kuhmon Elämyskairassa. Ensimmäisenä päivänä olin yksin jängällä, kun toveri ei ehtinyt vielä mukaan. Kiertelin soilla, jotka olivat tuolla kertaa vähämarjaisia. Laskin välillä mättäälle reppuni, jonka läpän taskussa olivat autoni avaimet.
Kun olin kierrellyt tuntikausia, teki mieli lähteä auton luo. Matkaa oli noin viisi kilometriä, mutta pitkospuut helpottivat kävelyä. Päätin välillä laittaa lämmintä syötävää, ja laskin reppuni maahan. Kauhukseni huomasin, että tasku, jossa avainten piti olla, olikin tyhjä. Hätäännyin ja pengoin kaikki mahdolliset paikat moneen kertaan, eikä avaimia löytynyt mistään.
Soitin kaverilleni ja kerroin tilanteen. Hän luuli ensin minun laskevan leikkiä. Vakuutin puheeni todeksi, ja sanoin kiertäväni uudestaan ne paikat, joissa olin käynyt, ja erikoisesti ne, jossa olin käsitellyt reppuani.
Edessäni olivat samat viisi kilometriä ja poikkeamiset sen lisäksi. Olin väsynyt ja nälkäinen, olinhan täyttänyt jo 80 vuotta! Matkani oli tulekseton. Auto pysyi lukittuna, ja siellä olivat eväät ja lääkkeet.
Ajattelin että olen nyt täysin Herran armon varassa, ja siihen olin turvautunut jo yli 60 vuotta. Nytkin rukoilin ja pyysin ystävien esirukousta. Soitin vaimolleni, että hän lähettäisi auton vara-avaimet. Hänkin lupasi rukoilla.
Kaverini oli jo saapunut, ja hänellä oli asuntovaunu ja vähän eväitä minuakin varten. Seuraamme liittyi kolmaskin veli. Söimme kaurapuuroa ja kävimme levolle. En ollut tottunut nukkumaan ahtaissa oloissa, joten se ei vastannut kunnon yöunia.
Olin siis aamulla vielä väsynyt. Söimme taas puuroa, ja varustimme näkkileipää evääksi. Ennen kuin taas lähdimme marjamaille, sanoin tälle kolmannelle veljelle: "Tarkastetaampa reppu vielä kerran yhdessä, että tulee varmistettua, etten höpötä turhia."
Reppu tarkastettiin, ainakin neljännen kerran, samoin tuloksin. Kiertelimme samoja paikkoja, mutta marjat olivat vähissä. Sitten ensimmäinen marjakaverini kysyi, mihin taskuun olin pannut avaimet. Hän avasi kyseisen taskun vetoketjun ja otti sieltä autoni avaimet. Sitten hän sanoi jotain loukkaavaa, mutta toinen kaverini vastasi: "Älä sano noin. Me Erkin kanssa tarkistimme repun, ja siellä ei ollut avaimia."
Me kaikki kyynellyimme ja kiitimme Jumalaa, joka oli laittanut enkelin asialle. Lähdin kohta autolle kiitollisin mielin, vaikka väsyneenä. Soitimme vaimolleni, että avaimia ei tarvitse lähettää. Hän ei ollutkaan pitänyt kiirettä niiden lähettämisessä, oli vain arvellut, että ne löytyvät kyllä.
Autolle päästyäni laitoin tukevan aterian, kävin nukkumaan ja nukuin yhteen menoon 11 tuntia. Jeesus on hyvä omilleen!
