Lävistetty käsi

[rita4]

G.A.Aho

Mun käsi lävistetty vapahti,
pois pyyhki tyyten synkät syntini.
Sain vapaan pääsyn kaikkein pyhimpään,
kun taivaan ovet avas verellään.

Niin toistaa ojennettu, armoinen
tuo lävistetty käsi Jeesuksen.
Mun käsi lävistetty paransi,
se koski korvaa, silmää, suutani:

Mä aloin kuulla, silmä avattiin,
ja kiitoksella suuni täytettiin.
Mun ramman nosti tielle autuuden
tuo lävistetty käsi Jeesuksen.

Mua käsi lävistetty taluttaa,
vie kotiin, vaikka tie on vaikeaa.
Kun tiellä väsyn, pelkään, horjahdan,
se nostaa, kantaa heikon uskovan.

Se uupumatta vie mun perillen,
tuo lävistetty käsi Jeesuksen.

Mua käsi lävistetty vartioi:
- Sen suojista ei kenkään riistää voi -
ei syvyys, korkeus, menneet, tulevat,
ei mitkään luodut, maat, ei taivahat!

Mua hyvin suojaa päähän päivien
tuo lävistetty käsi Jeesuksen.
Mua käsi lävistetty holhoaa.
Sen hoitoon voin mä aina uskaltaa.

Sen huostaan heitän tieni kokonaan,
myös kodin, seurakunnan, isänmaan.
Ain kaikki ohjaa, kääntää parhaiten
tuo lävistetty käsi Jeesuksen.

Vie käsi lävistetty kerran mun
myös kuolon kautta taivaan riemuhun.
Mä ristinkuoloansa, armoaan
saan siellä sitten kiittää ainiaan,

Kun minut kruunaa eessä enkelten
tuo lävistetty käsi Jeesuksen.