ilosanoma.munfoorumi.com

Näin onnellinen kuin tänään,
en ole ollut milloinkaan.
Tätä rauhaa ja hiljaisuutta,
en vaihtaisi aarteihin kuninkaan.

Minä, joka en mitään tiennyt,
en mitään ymmärtänyt,
kuin sokea hapuilin tietä,
kovin selvästi näen nyt.

Näen turhat taisteluni,
kun tutkainta vastaan potkia koin,
ja vihdoin - luopumiseni,
vain itsekkyyteni uhriksi toin.

Kun vaelsin korpiteitä,
läpi kivun ja kauhun ja pimeyden,
ehkä aavistin joskus jo silloin
tämän valon läheisyyden.

Miten autuasta on olla
näin tyhjä ja hiljainen:
joka hetki kaikelle avoin,
joka hetki, kaikesta luopuen.

Sylvi Pöyry