ilosanoma.munfoorumi.com

Muistoissani!

Katsoin taakseni, lapsuuteeni.
Mitä näin ja muistin sieltä?
Surua, tuskaa, kipua,
joka kävi läpi
ruumiini ja mieleni!
Näin vihaa pursuavat kasvot,
jotka eivät sanoneet;
sua rakastan.
Vaan, sua vihaan!

Lähdin kävelemään eteenpäin
muistoissani nuoruuteeni
ja näin kivun, tuskan, murheen tuskaisen.
Näin kasvot kiukkuiset,
joista ei kuvastunut..
rakkaus, hellyys, armahdus.
Oli vain vihaa ja kiukkua
sanoja kovia, armottomia.
kaipasin niin lämpöä, hellyyttä,
mutta sitä saanut mä en.

Katsoin aikuisuuteeni ja elämääni siellä.
Sielläkin näin yhä samaa
kiukkua, vihaa, ilkeyttä;
miksi ei rakkaus kohdalleni
milloinkaan tullut, koskettanut mua?
Näin itkuni ja murheeni.
Näin tuskani ja kivun sydämen.
Näin hyljätyn ja petetyn,
joka vierestä vain
sain katsoa,kun...
mies: rakastaa, hellii, hoivaa
rakastaakin toista ihmistä.

Nyt jo vanhuutta kohti käyn
ja askel lyhenee, hiljenee
saapuu kaikki vaivat ja
sairaudet niin monet nuo.
Mutta vihdoin, oi vihdoinkin
saan mä kokea;
mua rakastetaan ja hellitään.

Katsoi Isä taivaastaan
ja armahti ja auttoi:
antoi voiman jaksaa, elää.
Koin miten Jeesus mua rakastaa!

Soi nyt Kiitos ja Ylistys, kunnia!
Kun Herra mua jo armahti!
Antoi elämääni oikeuden elää
ja olla rakastettu, tärkeäkin.

Sain kaiken sen menneen,
niin..olen saanut, pystynyt
anteeksi kaiken antamaan
ja unohtamaan, kuin
taakseni sen jättämään...

Ei se enää paina mieltäni alas
ei tuota tuskaa, murhettakaan.
Vaan nyt sen jo alan ymmärtää:
mua hiottiin ja kasvatettiin;
työhön Jumalan rakastavan.
Ja yhä vain hiotaan..

Kaikella oli ja on sittenkin tarkoitus,
vaikka sitä niin vaikeaa olikin, on
ymmärtää, käsittää, hyväksyä.
Se oli ja on työtä Herran armollisen,
joka opettaa mua ymmärtämään:
kärsiviä, tuskaisia, epäonnistuneita
ainakin toisten mielestä, sellaisia.

Saan jakaa sanaa Jumalan tänään:
Kertoa; Jeesus rakastaa sinuakin!
Et ole yksin sä, et hyljättykään:
olet kädessä Jumalan turvallisen
ja Isän Rakastavan, armahtavan!

Hallelujaa; menneisyys, se tuska
on enää vain muisto etäinen
ja saan katsoa vain eteenpäin
siis Ristille ja Jeesukseen!

On turva paras meillä jokaisella
kädessä Jumalan ja luona ristin
tuon ristinpuun verisen, Golgatan
jossa Jeesus kärsi kerran
vuoksi sun ja mun, syntisten.

Siis sinne riennä jo sinäkin
taakoitettu, väsynyt, uupunut
sairauden runtelema ja hyljätty..
Ehkä epäkelpo silmissä ihmisten,
mutta sydämellä Jumalan oot sä
aina se rakkain ja tärkein, arvokkain
joukossa ihmisvilinän ja paljouden.

Siis kiitä Herraa Jumalaa,
joka sinuakin tahtoo armahtaa
ja auttaa nostamaan pääsi
ja hymyilemään sittenkin,
vaikka jo ihan muuta koit ja
luulitkin sä
sydämessäs tuskaisessa.

Katson vain Jeesukseen!

Tänään tahdon katseeni nostaa
kohti Golgatan veristä ristiä.
Tiedän, siellä saan rauhan sydämeen
ja tuskat, murheet Herrani nyt
pois pyyhkii rakkaudessaan.
Siis, miksi enää murehdin, huokailen?
Kun avun parhaimman mullekin,
antaa Isä Jumala, taivainen!!

Niin monenlaista on murhetta
tuskaa, itkua, kyyneltäkin
matkaajalla tään kylmän maan.
Ei kukaan toinen ihminen
sua milloinkaan kyllin auttaa voi.
Siis riennä sä ystäväin uupunut
juokse jo luokse ristin verisen.
Siellä Mestarisi sua jo vartoaa
ja avun parhaimman sullekin tarjoaa.
Älä jää siis tielle, surujen, maailman,
vaan riennä sä kohti: Vapahtajaas!

Miksi viivyttelet sä yhä vielä?
Miks' käännät selkäsi; Herralle?
Eikö kelpaa sulle armo?
Ja Rakkaus suuren Jumalan?
Et apua parempaa sä koskaan saa
maailmasta, riennoista, iloistaan sen.
Et ihmisestä, parhaimmistakaan.
Siis miksi sä viivyttelet vielä, tiellä,
joka johtaa sut lopulta kuolemaan?

On sulle avoinna tänään:
paikka parhain ja lämpöisin.
Sen sulle antaa nyt tahtoo:
sun Herra ja Jumalasi!
Katso nyt siis ystäväni mun
kuinka Jeesus itkee vuoksesi sun!
Hän tahtoisi sut jo pelastaa
ja avun parhaimman sullekin,
varmuuden; elämääsi lahjoittaa.
Hän sua niin, Paljon Rakastaa!!

Oi, tule, oi tule jo kiiruisaan luokseen!
Älä enää sano: kohta, myöhemmin
vaan sano: minä tulen, tulen, oi, Herrani!
Soi taivas, soi maa, koko luomakunta,
kun lapsi kadonnut, eksynyt, uupunut
kotiin jo palajaa, luokse Herran Jeesuksen!
Siis juokse, riennä jo sä väsynyt, syntinen
ja huuda ja pyydä Herraltas:
Jeesus, mua kosketa ja mut pelasta!
Anna anteeksi kaikki syntini, rikkomuksenikin
aivan kaikki mun syntikuormani..

Saat sä silloin aivan uuden elämän,
jossa alkaa uusi voima taivaallinen.
Ei, enää koskaan et ole sä yksin
eikä sun tarvitse itkeä, kulkea, harhailla.
Kun saavuit sä rantaan uuden elämän.

Siellä nyt jo sinusta riemuitaan, iloitaan..!
Kun on lapsi uusi syntynyt: elämään, ikuiseen!
Ja lahjoista parhain: kirkkaus, rakkaus, lämpö
nyt siis sullekin taivaaasta tarjotaan!
Voisiko osaa parempaa ollakaan kellään,
kuin syntinsä anteeksi saaneella ja
pelastuneella, Jumalan lapsella aina on.

VÄSYNYT!

Niin väsynyt ma oon
väsynyt taisteluun maailman.
Oon väsynyt ihmisten ilkeyteen
ja haluunsa kostaa, loukatakin.
Oon väsynyt taistoon henkien.
Nyt tahtoisin vain nukkua mä jo
uneen ikuiseen ja ihanaan
jo päästä kotihin taivahan, rauhaan.

Mutta ei ole aikani mun
vielä lähteä juhlihin taivahan
on tärkeä tehtävä mulle annettu
ja se minun ensin hoitaa pitää.

Siihen tehtävään kuuluu vain kärsiä
ja rakastaa, siunatakin, anteeks antaa:
heitä, ihmisiä noita kovia ja kylmiä
rakkaudettomiakin, ja itsekkäitä..
Jotka vain tahtovat kostaa ja satuttaa
ja näyttää toisillekin kuin ylpeillen;
tein työn oikean, kun nujersin tahtonsa
tuon kurjan ja onnettoman uskovan.

Mutta Herrani sanoi mulle, väsyneelle:
lapseni, Älä luovuta, älä anna periksi!
Sillä sä saat uuden voiman taivaasta
ja jälleen jaksat eteenpäin sä vaeltaa!

Katso siis nyt vain Minuun
ja Rukoillen jo kiitä, suostu..
Niin sut jo täytetään voimalla,
taivaallisella, Isän Jumalan!!

Sinne polvitielle ma jälleen
siis lähdin kulkemaan.
Sain Voiman, Sain ilon taivaisen;
sen antoi mulle Poika Jumalan!

Siis, enkö jälleen ma kiittäisi ja
riemuin ylistäisi Herraani, Auttajaani?!
On mulla aarre parhain taivaassa,
se kultaakin kalliimpi on.

Hän on Poika Jumalan,
Ja Vapahtaja ihmisten!
Hän kätensä sullekin ojentaa
ja lausuu: "Älä pelkää, usko vain!"
Näin saat sä voiman taivaasta,
se sut ikirantaan kerran kantaa!

Siellä sä voit iloita, kiittää ja ylistää Karitsaa;
voimasta Jumalan, Isän, Kaikkivaltiaan,
jonka Hän sullekin, uupuneelle lahjoitti.
Ja joka kestää täällä maassa myrskyjen
maassa monen ahdingon ja masennuksen.
Mutta joka poissa on taivaassa, kirkkaudessa!

YKSIN

Olen yksin
keskellä ihmisten.
Niin yksin ja surullinen,
vaik', niin tiedän;
pitäisi osata vain iloita.

Ei ymmärrä toiset
nyt tuskaani mun.
Ei kaipausta jostain,
joka vain haaveeksi jää.
Kaikki, ovat minut unohtaneet
ja selkänsäkin mulle
ovat he kääntäneet.

Olen yksin ja vain hiljaa
niin hiljaa oon mä tässä.
Herrani Jeesus Kristus;
mihin katosit sä?
Vai ootko sittenkin siellä
minä en vain sinua nää?

Parhain ystävänikin
hylkäsi mut
ja pois vain lähti
jättäen mut ikävään
ja kyselemään:
Mitä tein mä väärin?

Oletko myös yksin sä
ystävä siellä kaukainen?
Eikö sua kukaan voi ymmärtää?
Ei taakkaasi kantaa, lohduttaa
edes pienen hetken matkaa;
rinnallas kulkien vain hijaa
ja kuunnellen, välittäen...?

Tuntuuko nyt susta, kuin
että Jumalakin on jo
sut täysin hyljännyt?
Ei Hän kuule, ei nää, välitä;
tuskaasi sun särkevää?!

Nyt polvistun juureen ma ristin,
ristin verisen: Golgatan.
Ja oi, mitä mä näänkään:
Siell riippuu hän, Jeesus
ristillä ryövärien kera.

Tuskan huudot sydämessään
ja pilkkaa, kipua kovaa kärsien.
Nyt pilkkaa myös toinen ristillä
vuoks syntiensä siellä riippuva;
Auta nyt meitä ja itseäs,
jos kerta oot sä:
Poika Jumalan!

Vain säälien katsoo Jeesus häntäkin,
kun kuuluu ääni toisen ryövärin:
Miks pilkkaat sä Jeesusta,
joka täysin synnitönnä kärsii..
mut me kärsimme molemmat
vuoks omien syntiemme, rikkomusten.

Oi, Jeesus Kristus;
muistathan mua, kun
tuut valtakuntaas sun?

Jeesus katsoo ja armahtaa
hän lausuu sanat ihanat:
tänä päivänä sä ystäväin:
saat olla kanssain mun
kodissa taivahan, ihanassa.

Niin, siell' Jeesus kärsi
vuoks sun ja mun,
että sinäkin ystäväin;
saisit ikuisen elämän,
kanssaan, kera Jeesuksen!

En oo siis mä enää yksin,
kun joka hetki kanssain on;
Jeesus Kristus: joka ymmärtää
ja välittää ja rakastaa mua.
Hän nostaa ja kantaa, auttaa:
ja vie kerran ikielämään, kotiin.
Myös sut rakas ystäväin, kärsivä!

Nyt Hallelujaa lauluni jo soi!
Kun Jeesus ylösnousi ja Elää!
Hän antaa uuden elämän!
Myös sulle kallis ystäväin!

Siis, riennä jo joutuisaan sinäkin
luo ristin tuon, verisen, Jeesuksen!
Ja pyydä rukoillen, anoen, itkienkin:
ota omakses myös mut, eksynyt
väsynyt, oi rakas Jeesuksein!

Hän kädestä sua jo ottaa
ja vie kanssaan kerran kotiin
myöskin sut ja mun, omansa
luo Isän Jumalan Kaikkivaltiaan,
sekä saat kokea taivaan kirkkauden!

Ethän viivy sä enää tiellä siellä
maailman ja riennon maallisen,
kun paremman saat sä elämän
luona Rakkaan Jeesuksen, Vapahtajas!

Hän kärsi vuoks' sun ja mun, kaikkien
ja Hän tahtoo antaa rauhan, ilon..
Sekä ikielämän tuon ihmeellisen.
Ja sen vain sä saada voit
tulemalla lapseks Jumalan!
Sekä uskomalla Jeesukseen
ja hänet Herraksesi ja
Vapahtajakses tunnustaen!

Riennä kiiruusti sä jo
luo armopöydän ja
luokse Vapahtajan!

Älä sano; ehkä huomenna
sano; nyt heti tahdon ma
tulla omakses Jeesuksein mun!

Et oo sä enää yksin
et turvaton, onneton,
kun Jeesus aina kanssasi on.
Hän kärsi vuokses sun ja mun
ja antoi meille mahdollisuuden
tulla luokse verisen ristin puun ja
luokse Jumalan, Isän Kaikkivaltiaan.

Hän, joka johtaa sua Hengellään
ja joka vie sinutkin ikielämään!

Kiiruhda jo.....aika täyttyy joutuisaan
ja Jeesus Kristus saapuu noutamaan
kaikkia omiaan kotiin taivahan.
Oothan mukana silloin myös sä,
niin tapaamme luona Jumalan!

Lasten iloa!

Katselen tässä hymyillen
ja sydän iloa tulvillaan:
iloa ja touhua tuota
lasten touhukkaiden
kun nauru iloisesti
korvissani soi,
kuin soitto kauneimman
orkesterin.

On heillä hauskaa niin
ja se mieltäni lämmitttää.
Ystävät rakkaat
ollaan me myöskin,
kuin lapsia pienoisia
joilla on mieli iloinen
ja jo pienestäkin
sä ilon aiheen
löytää voit.

Miksi olla "aikuinen",
joka ei enää osaa
iloa löytää mistään,
sellaisesta asiasta
kuin lapsi ilon
löytää vain voi.


Jeesus lasten ystävä
myös tahtoo meille,
että eläisimme päivämme,
kuin lapset luottavaiset.
Ei heillä murheen häivää,
kun käsissä saa olla
Mestarinsa rakkaan.
On heillä turva parhain
sylissäisän, äidin rakkaan.

Niin saamme mekin luottaa
apuun Jeesuksen rakkaan.
Hän meiltä huolet poistaa
ja turvan, ilon meille
sydämiimme antaa!

Mietteissäni...

Oon mietteisäni ma tänään.
Meitin elämää ja ystävyyttä.
On meitä niin monenlaista,
jokaisella oma on ajatus:
miten uskoa todeksi eletään.
Ei tahdo he kaikki kuitenkaan
totella Jumalaa?

Olen likakaivona liiankin usein,
kun minulle suututaan.
Koska pysyn sanassa vain Jumalan
enkä lähde ma koskaan
sitä vesittämään, muuttamaan.
Kun tahdotaan vain elää
lihaa ja ihmisiä, maailmaakin
miellyttäen.

Eikä pysytä Sanassa Herran,
joka ainoa oppaamme vain on.
Vain Sana Raamatun, totuuden
vie kotiin jokaisen Jeesuksen oman,
joka turvansa on laittanut Jumalaan.

Mutta vaikka kivetusein ropiseekin,
joita ylleni heitellään, viskotaan.
Niin en muuta ma mieltä,en!
Enkä lähde ihmistä palvomaan.

En suostu Sanasta Herran
ma koskaan luopumaan.
Niin, että päähän heitä
vain taputtelisin.. siunaisin
ja hyväksyisin synnin ja saastan
enkä siitä varoittaa vois, uskaltais
ja kehoittaa heitä silloin:
parannusta kiireesti jo tekemään.

Mut vaik`oon monien mielestä
ma kova ja tiukka, vääräkin,
niin Herrani sen tietää: että:
heitä silti mä rakastan, välitän
sydämellä taivaan Jumalan!

Sen saanut lahjaksi oon kerran,
kun uudesti syntyä mä sain
lapseksi Jumalan, omaksi Herran.
Niinkuin sen kaikki saa,
jotka Jeesusta tahtoo seurata,
Rakastaa ja vain totella, uskoa !

On iloni mulla ain siinä,
Kun Jeesusta seurata saan.
Ei murheet tään maan
mun uskoani voi horjuttaa.
Vaan katson mä sinne,
missä Mestarini mun on.
Siis Ristille Herran Jeesuksen;
Nyt katseeni suunnata saan.

Ja saan vain kiittää, ja ylistää,
kun olla mä saan ainiaan
omana Herran Jumalan, Karitsan.

Siis taivaassa tavataan!

TUSKA!

Mikä nyt repii mun sisimpääni?
Se on tuo tuska, suru, murhe!
On sydämeni niin kovin surullinen
ja tuska kalvaa sisintäni,
kuin jotain minusta murrettais pois.

En tahdo ma jaksaa enään,
en odottaa parempaakaan.
Se tuska minkä saivat aikaan he
..se kalvaa ja repii sisintäni rikki!

On tuska, ahdistus, masennus;
kuin oli Jeesuksellain kerran,
kun kulki tien sen tuskien:
tien, via dolorosan, kärsimyksen.

Vaan oli tie se Herrani sun, Jeesus
paljon raskaampaa, kun sä;
kannoit taakat, tuskat, synnit meidän
aivan joka ainoan kurjan ihmisen.

Niin paljon se kaikki sattuu ja satuttaa,
niin, että sairaaksi tunnen ma itseni
ja elämänhalunikin hukkasin, on se poissa
hetkisen aikaa, niin onneksi, vain hetkisen.

Kukaan ei voi tietää, tai edes ymmärtää:
mitä on tuska äidin kaipaavan, rakastavan.
Kukaan ei voi sitä täysin tietää, ymmärtää;
kuin vain sydän toinen, äidin itkevän.
Miten he voivatkin mua niin kovin satuttaa.
Kun lyövät haavat nuo veriset, kipeät
sydämeen äidin itkevään, kaipaavaan.

Kelle kerron tuskani mun tään kamalan?
onko ketään; joka vois sen täysin ymmärtää?
Ei, ei ymmärrä muut, ei tiedä he, käsitä
kuinka paljon minuun taas sattuu...

Nuo miettivät vain, oonko tosissani?
Olenko itse aiheuttanut tuskani tään.
Niin pienet murheet monet murentaa,
eivät kestäis he taakkaani mun kantaa.
Sen joudun niin yksin, hiljaa vain kantamaan.
Ja suruni, tuskani vain kaikilta peittämään.

Mutta oi, kiitos Isä taivaan ja maan:
sinä ymmärrät minua, lastasi sun, kärsivää.
Sinä tiedät tuskani määrän tään, kaiken!
Etkä sä käännä mulle selkääsi, kasvojaskaan.
Et sano sä; jo riittää.. valitus, ruikutus.

Vaan sä tulet viereeni ja lohdutat
otat syliin hellään, sä Mestarini mun
lapsesi itkevän ja kärsivän, lohduttoman.
Saan olla omasi sun, sylissäs turvallisessa,
jossa rauhoitun ja saan levätä, itkeäkin..

Et katso, kuin nuo ihmiset useat katsovat,
vaan katsot mua rakastaen ja säälien:
sanot: "lapseni, minä autan sua, vahvistan.
Minä ymmärrän sun tuskasi määrän, kaiken."

Otan pois mä sulta tuskan, ahdistuksen
vaivan, suruvaippasi sun ja kyynelees
ja annan sulle lohdutuksen, rauhan
voiman ja ilon minussa, veressäni ristinpuun!

Nyt katsoo silmäni sinuun: Jeesus Auttajani
ja tahdon kiittää Rakkaudestasi, avustasi sun
kun tulit sä hiljaa siihen viereeni mun,
kun itkin niin lohdutonna tuskaani, ikävääni.

Kiitos rakas Mestarini, Vapahtajani mun
Kiitos, kun tunnet sä mut Herrani, Kristus Jeesus
ja tahdot mua sä jälleen vahvistaa, varjellakin
sekä auttaa taas jaksamaan eteenpäin, kestämään!"

Olet niin rakas sä mulle Jeesus, Mestarini mun!
En sua koskaan hyljätä, jättää, kieltää
mä vois, vaikka niin monet omasikin
ovat sut kuin hylänneetkin, kieltäneetkin
ja antautuneet kantamaan sitä kahletta
..vierasta iestä, kera yhdessä kaikkien
uskottomien, kieltäjiesikin kanssa.

Herrani kallis: armahda sä heitäkin,
jotka mua katsoo ivaten ja pilkaten.
Eivät he ymmärrä, eivät tunne sua,
vaikka niin sanovatkin ja väittävät.

Heillä on vain se oma liha ja mieli,
heillä on kirkko ja lapsikaste,
mutta ei sinua Jeesus Mestarini.

Armahda ja auta sinä heitäkin, prelasta!
Niin, että: kerran yhdessä me voisimme
sua kiittää ja ylistää, kirkastaa yhdessä.
Taivaan ihanuudessasi, ja tietenkin;
anteeksi antamuksen veren voimassasi!!

Jään siis rukoilemaan heidänkin puolestaan:
Herrani kosketa ja näytä heillekin: Totuutesi!!

RAKKAANI; JEESUS KRISTUS!

Hän on mun kaikkeni
ja kalleimpani myös!

Hän on mun kanssani
ja auttaa päivät ja yöt!

Hän ymmärtää mun tuskani
ja murheessa hän lohduttaa!

Ei käännä mulle selkäänsä
ei hylkää milloinkaan!
On kanssain ainiaan
ja perille mut kerran vie!

Hän vahvistaa mua Hengellään
ja siunaa elämäin.
Hän vierelläni vaeltaa
en siis yksin koskaan jää.

Vaikka olen väsynyt
ja kivut kehoani raatelee,
niin silloinkin on hän:
kanssain ja auttelee.

On rakkain hän ain' mulle
Ja nimi tuo huulillain on,
joka hetki rakkaimpain.
Se nimi: Jeesus on!

Kun koittaa pimeys mua horjuttaa
ja ihmisetkin mut kiroaa,
hän silloin vieressäin on
ja voiman uuden, ihanan tuo!

Hän ohjaa mua Sanallaan
ja tietäin johdattaa.
En eksy ma milloinkaan,
kun kanssaan vain olla saan.
Hän tuntee mut aivan kokonaan
ja siksi, niin juuri siksi:
hän mua auttaa aina voi!

Kun väsyn, uuvun, lankean
ei silloinkaan.. kuitenkaan
hän hylkää lastaan horjuvaa,
vaan Hengellään Hän vahvistaa.

Hän nostaa kurjan loasta, liasta
ja jaksaa aina rakastaa, välittää!

Ei syytä, ei moiti koskaan hän
vaan jaksaa ain armahtaa
ja anteeksi kaikki syntini jälleen
saan uskoa mä nimessä Jeesuksen.

Hän tietää tekoni, ajatukseinkin
ja nyt jälleen oi rakas Herrani
ma tahdon pyytää rukoillen:
mut uudista sä voimassas
ja uutta tee ja vahvista!
Täytä minut kokonaan:
Hengelläsi sun!!

Oi, Kiitos soikoon Karitsan,
kun mua näin rakastaa!
Ja saan ma tulla etehen
tuon ristin verisen Golgatan.

Siihen hiljaa aivan mä
polvistun, vaikenen
ja jään vain odottamaan;
oi, puhu mulle Herrani
ja tiesi eteeni valaise!
Näin hiljaa eessäs odottain
sua Jeesus jälleen rukoilen!

Sun tahtoosi mä suostuen
tahdon tieni ain vaeltaa!

Ei mulla mitään täällä
koskaan olla vois,
jos et sä kanssain aina ois.

En tietäni mä jaksais vaeltaa
jos et voimaasi sä tois, hetkittäin.

Siis kiitos nyt soikoon Jumalan!
Kun mua kurjaa, näin Rakastaa!
Ja armossaan tietäin kuljettaa
Hän kerran vie mut, sut valohon
ja tietäni myös mun ja sun johtaa.
Sä saat nähdä kanssain kerran Karitsan
hääjuhlassaan taivahan, juhlavan!

Siis kiitos soikoon Karitsan
tuon uhri Karitsan!
Hän verellään meidät lunasti
ja antoi uuden Elämän!

Soi kiitosta nyt sieluni mun
ja ylistän Isää Jumalaa,
kun antoi meille Poikansa,
joka toi meille Elämän!

Siell taivaassa myös kerran me
saamme laulaa kunniaa, sekä
kiittää uhrikaritsaa, Vapahtajaa
kun pelasti meidät kuolemasta!

Saamme kerran nähdä rakkaat nuo,
jotka siell meitä jo odottaa.
Ja yhdessä, kanssa kaikkien pyhien
kiitosta saamme kaiuttaa ainiaan
kauneinta laulua taivahan
ain' luona Valtaistuimen!!

Siis ystäväni kallis sä
joko tunnet sä Jeesuksen?
Ootko elämäsi jo hälle antanut
ja saanut ikielämän?

Jos et vielä tunne sä Herraasi,
niin riennä jo kiiruisaan
sä luokse ristin verisen
luo uhri Karitsan, Jeesuksen!

Hän sua myöskin rakastaa
ja tahtoo sut pelastaa.
Siis ethän enää viivy sä
teillä tään maailman?!

Vaan riennä nyt jo joutuisaan
ja anna hälle nyt jo elämäs:
ja itsesi aivan kokonaan,
niin saat sä uuden elämän.
Et kadu sitä sä milloinkaan!

Et tiedä sä huomistas
tuskin päivää tätäkään,
niin pian se päättyä voi
ja alkaakin ikuisuus.

Siis älä sano; huomenna,
vaan sano hälle Nyt:
sun luokses rakas Mestarini
tahdon tulla juuri; Nyt!

Hän pesee sut puhtaaksi verellään
synneistäsi... kaikista sun.
Ja saat puvun uuden puhtahan,
jossa kelpaat sä taivaaseen.

Siis riennä nyt jo ystäväin
ja anna jo pelastaa itsesi:
aivan kokonaan!

Saat sä elämän aivan uuden,
parhaimman kaikista silloin saat
Ei sitä katua tarvitse milloinkaan.

Tule jo, Tule juuri: NYT!
Hän sua jo odottaa!
Ja syliin sut tahtoo puristaa
tervetulleeks lapsensa toivottaa!!