Leimanlyöjät
Aira Johanna Kiiskinen
Moni kärsivän ohi kulkee ja leimoja lyö vaan.
Uhri hiljaa kärsii, vaikenee, ei ollut auttajaa.
Kristus käsillään kantaa uupuvaa ja kuiskaa:
"Jatka vaan!
Et uupua lapseni, kesken saa, pian taivaan ovi
avataan."
Siellä lepoa, iloa, autuutta vaan,
ei murheita maan,
kun Jeesusta kasvoihin katsoa saan.
Moni kärsivän ohi kulkee ja leimoja lyö vaan.
Uhri hiljaa kärsii, vaikenee, ei ollut auttajaa.
Kristus käsillään kantaa uupuvaa ja kuiskaa:
"Jatka vaan!
Et uupua lapseni, kesken saa, pian taivaan ovi
avataan."
Siellä lepoa, iloa, autuutta vaan,
ei murheita maan,
kun Jeesusta kasvoihin katsoa saan.