Keskeneräinen

[rita4]

Näitä polkuja kuljen, kompastun,
omille teilleni unhoitun.
Ei aina määränpää kirkkaana näy,
joskus uupumus yllättää.

Joskus tuska, murhe valtaan saa,
syyllisyys rintaa puristaa.
Katseeni nostan suuntaa etsien,
toivonsädettä hakien.

Vastoinkäymiset maahan painaa,
toiset pilkkaa: 'Mikäs' nyt vaivaa?'
Hiljaa polvillani rukoilen;
Herra auta - jaksa en!

Minä keskeneräinen,
pyydän armoa itkien,
en valmiiksi tule kai milloinkaan.
Minä keskeneräinen,
katson läpi kyynelten,
ei Rakkaus sammu konsanaan.

Sumu maisemaa vielä peittää,
yhä katselen, kuuntelen.
Aurinko säteitänsä heittää,
tunnen läsnäolon Kristuksen.

?