Antti Auranen
En tänään osaa pyytää,
mutta pyydän kuitenkin.
Sen verran Herra pyydän,
että itkisin.
Kun katse vaipuu maahan
ja en jaksa uskoa,
ne voimat sulta saanhan,
mis en mitään omista.
Kun synnin kuormat painaa
ja alas musertaa,
kun tuntee turhaa vaivaa,
silloinkin Hän rakastaa.
Missä lienee kivut suuret
sydäntämme halkaisee?
Missä armon virrat uudet
laaksojasi täyttelee?
En täytä Herran mittaa
Ett' eessäs kelpaisin,
mut kuulla kutsun luokses
ja tulla kyynelin.
On sulla oikee mitta
tuo risti Golgatan.
Sen nähdä saapi heikko,
se kantaa uskovan.
Kun silloin tällöin kirkkaus
kasvoistasi heijastuu,
se kestää läpi turhuuden,
ja kuin sielu uudistuu.
En huomisesta huoli nyt,
vaan tahdon rakastaa
kuin kevään muuttolinnut,
jotka luokses palajaa.
Lähde: Armo riittää lehti nro 2-3/2016
