Taivaskoti siintää tuolla yllä pilvien.
Sitä hengen silmin usein ihailen.
Sinne katseen nostan taisteluista maan,
matkalla lohdutuksen kokea näin saan.
Sinne Herran luokse sydän halajaa,
kun elon myrskyaallot rajuina raivoaa.
Vain vähän matkaa vielä jäljellä täällä on,
ja sitten iäti siellä rauha loputon.
Jää tänne maiset murheet ja surut sydämen.
Soi siellä suloisesti soinnut harppujen.
Pois viimeisenkin kyynel silmistä katoaa,
kun taivaan Isä kotiin lapsensa toivottaa.
Taivaallinen rakkaus täyttää kodin sen,
siksi keskinäinen rakkaus on myös täydellinen.
Jokainen kunnioittaa siellä toisiaan,
kun kaikki vajavuudet ovat jääneet päälle maan.
Ihmeinen on loisto kultakaupungin.
Ihana tuoksu täyttää tuhansin kukkasin.
Mutta tärkeintä on mulle, että siellä Jeesus on,
vain läsnäolo Herran tae tosionnen on.
Jo täällä maistiaiset ilosta taivahan
saan, kun syömmein täyttää Henki Jumalan.
Kuin kotka silloin nostan siipeni ylöspäin,
ja uskonelämäni taas uudistuvi näin.
Liisa Pitkänen
