Siion murehtii

[rita4]

Siionin tiellä murhemiellä
kulkee nyt kansa kaihoten.
Menneitä muistaa, oli tulta siellä,
hiilloksen äärellä hehkua Hengen.

Nyt on hiljaista, hiipuvaa,
harvenneet kulkijain askeleet aivan.
Harmaana hiillos, kohmeessa kylmän
huokaisee sydämet edessä Yljän.

Muutamat uskolliset useinkin
vastuuta vaivassa valittaa.
Taakka sydäntä painaa,
Jumalan armoa, armoa lainaa.

Oi puhalla, taivainen tuuli,
viritä virkeä tulesi taas.
Tässä ja nyt voimasi näytä,
jo sydänten kaipuu täytä!

Vieläkö tuli taivaasta iskeä voisi,
elämän voiman, lämmön toisi?
Parannuksen paikalla Siionin kansa,
vain veren voima luo uudeksi aivan.

Valma Holappa
Puolanka