Laulu rakkaudesta
Laulan lauluni kauneimman,
laulan sen rakkaudesta,
kun vuorella Golgatan
Jeesus pelasti mun kuolemasta.
Minunkin syntini suuret
ne kannoit, ristille veit,
kun sain anteeksiannon.
Sen kaiken edestäin teit.
Kun kaipasin jotakin mun elämään,
en tiennyt, mitä se on.
Sinä tartuit käteen heikon,
toit yöstä valohon.
Olin kuin hukkumassa,
yhtä pimeää kaikki vaan.
Erossa elävästä Jumalasta,
matkalle iäiseen kuolemaan.
Sain siloin kuulla sanoman
Jumalan rakkauden,
et taivaassa ois koti mulla,
jos uskon Jeesukseen.
Kun näin mä Raamatusta
Kristuksen vanhurskauden,
sain ottaa armosta vastaan
Jumalan laupeuden.
Nyt olen hänessä puhdas,
niin kaunis on pukuni.
Kun matkani täällä päättyy,
siellä ylhäällä on kotini.
Anna-Liisa Kuivalainen
laulan sen rakkaudesta,
kun vuorella Golgatan
Jeesus pelasti mun kuolemasta.
Minunkin syntini suuret
ne kannoit, ristille veit,
kun sain anteeksiannon.
Sen kaiken edestäin teit.
Kun kaipasin jotakin mun elämään,
en tiennyt, mitä se on.
Sinä tartuit käteen heikon,
toit yöstä valohon.
Olin kuin hukkumassa,
yhtä pimeää kaikki vaan.
Erossa elävästä Jumalasta,
matkalle iäiseen kuolemaan.
Sain siloin kuulla sanoman
Jumalan rakkauden,
et taivaassa ois koti mulla,
jos uskon Jeesukseen.
Kun näin mä Raamatusta
Kristuksen vanhurskauden,
sain ottaa armosta vastaan
Jumalan laupeuden.
Nyt olen hänessä puhdas,
niin kaunis on pukuni.
Kun matkani täällä päättyy,
siellä ylhäällä on kotini.
Anna-Liisa Kuivalainen