Tiellä Kristuksen
Liisa Keskinen
Käyn taivaan tietä luottaen
ansioon yksin Kristuksen.
Hän askeleeni lujittaa
ja äänellänsä johdattaa.
Hän rakkaudellaan kantaa mua,
ja lähellään saan rauhoittua.
Hän Sanallaan mua lohduttaa,
myös ravitsee ja uudistaa.
Saan elää hänen omanaan,
Hän anteeks antaa, armahtaa.
Hän syntini kun sovitti,
verellään pesi puhtaaksi.
On ylösnoussut Herrani,
kuoleman otteen kirvoitti.
Ja kerran kaikki nähdä saa:
Kuningas saapuu päälle maan.
Jos myrsky pauhaa ylläni,
saan luottaa, hän on suojani.
Ei virrat voi mua upottaa,
kätensä vahvat kannattaa.
Hän Sanallansa vahvistaa,
jos tieltä aion horjahtaa.
Hän kuulee rukoukseni,
uskollinen on Herrani.
Tien Isän kotiin valmisti
ristillä kerran Herrani.
Saan polveni mä notkistaa
taas ristin juureen uudestaan.
Voin matkaa jatkaa luottaen
ansioon yksin Kristuksen.
Ei iloa sen suurempaa
kuin olla hänen seurassaan.
Käyn taivaan tietä luottaen
ansioon yksin Kristuksen.
Hän askeleeni lujittaa
ja äänellänsä johdattaa.
Hän rakkaudellaan kantaa mua,
ja lähellään saan rauhoittua.
Hän Sanallaan mua lohduttaa,
myös ravitsee ja uudistaa.
Saan elää hänen omanaan,
Hän anteeks antaa, armahtaa.
Hän syntini kun sovitti,
verellään pesi puhtaaksi.
On ylösnoussut Herrani,
kuoleman otteen kirvoitti.
Ja kerran kaikki nähdä saa:
Kuningas saapuu päälle maan.
Jos myrsky pauhaa ylläni,
saan luottaa, hän on suojani.
Ei virrat voi mua upottaa,
kätensä vahvat kannattaa.
Hän Sanallansa vahvistaa,
jos tieltä aion horjahtaa.
Hän kuulee rukoukseni,
uskollinen on Herrani.
Tien Isän kotiin valmisti
ristillä kerran Herrani.
Saan polveni mä notkistaa
taas ristin juureen uudestaan.
Voin matkaa jatkaa luottaen
ansioon yksin Kristuksen.
Ei iloa sen suurempaa
kuin olla hänen seurassaan.