Elämä ja armo
Eila Rajahalme
Tänä aamuna sydämeni
päivään uuteen herätä saa.
Minä viritän kanteleeni
kiitoslaulua pulppuamaan.
Isää kiittelen elämästä,
jonka minulle antoi hän.
Myös kiitän päivästä tästä,
joka hetkestä elämän.
Mitä elämä olla voisi,
jos et armoas antanut ois?
Mulle, heikolle, tuomion toisi,
ei elämässä iloa ois.
Sinun armosi minua kantaa
läpi elmän kiusausten.
Joka päivä toivoa antaa,
on se muuttumaton, ikuinen.
Yhä lauluni kiitosta helää
sulle, Isäni taivaallinen.
Saan tänäänkin armosta elää.
Helky, kantele sydämen.
Tänä aamuna sydämeni
päivään uuteen herätä saa.
Minä viritän kanteleeni
kiitoslaulua pulppuamaan.
Isää kiittelen elämästä,
jonka minulle antoi hän.
Myös kiitän päivästä tästä,
joka hetkestä elämän.
Mitä elämä olla voisi,
jos et armoas antanut ois?
Mulle, heikolle, tuomion toisi,
ei elämässä iloa ois.
Sinun armosi minua kantaa
läpi elmän kiusausten.
Joka päivä toivoa antaa,
on se muuttumaton, ikuinen.
Yhä lauluni kiitosta helää
sulle, Isäni taivaallinen.
Saan tänäänkin armosta elää.
Helky, kantele sydämen.