Vanhan veräjän luona
Lähetetty: 20.07.2022 12:43On aamu varhainen sunnuntain,
niin hiljaista kaikkialla.
Pikkulintusen laulu kuuluu vain,
se livertää taivasalla.
Päivän hetkistä parhain lienee kai,
minä astelen polkua kaitaa.
Jo lehmätkin ruuheensa ruokkaa sai,
syövät vierellä vanhaa aitaa.
Minä pyydän Herralta kulkijaa,
jolle lehtisen voisin antaa.
Tahdon kertoa taivassanomaa,
ettei murheita tarvitse kantaa.
Seison vierellä vanhan veräjän
luoden katseeni ylöspäin.
Yhtäkkiä vieras tervehtää,
valuu kyyneleet poskilleen näin.
Hän kertoo, kuinka me tavattiin
vuosi sitten juuri näin.
Hän saapui Ranskasta Englantiin,
vaimo kuoli, hän yksin jäi.
Tänne vaimo multaan peitettiin,
suru yllätti kokonaan.
Hän pientä polkua asteli,
ja siinä me kohdattiin.
Minä kertonut olin sanoman,
miten Jeesus pelastaa.
Hän otti armon vastahan
ja rauhan syömmeen saa.
Kotiseurakuntaan liittyvi,
löysi ystäviä hän,
jotka suuressa surussa lohdutti,
alkoi taivaselämän.
Tänä kesänä matkusti uudelleen
hän lomalle Englantiin.
Laski kukkia vaimonsa haudalle,
ja näin me taas kohdattiin.
Oli rukoillut Isää taivahan,
että kertoa minulle vois',
aamulenkillä samaan aikaan,
kun astelin polkua pois.
Luona vanhan veräjän kohdattiin,
kuten viime vuonnakin.
Hän itkien kertoi ja kiitti niin,
kuuli Isänsä taivaisiin.
Me tunsimme voiman ihmeellisen,
tuli liekehti sydänten.
Niin suuri on armo Jeesukseen,
ilonkyyneleet kertoi sen.
Sointu Thakur
niin hiljaista kaikkialla.
Pikkulintusen laulu kuuluu vain,
se livertää taivasalla.
Päivän hetkistä parhain lienee kai,
minä astelen polkua kaitaa.
Jo lehmätkin ruuheensa ruokkaa sai,
syövät vierellä vanhaa aitaa.
Minä pyydän Herralta kulkijaa,
jolle lehtisen voisin antaa.
Tahdon kertoa taivassanomaa,
ettei murheita tarvitse kantaa.
Seison vierellä vanhan veräjän
luoden katseeni ylöspäin.
Yhtäkkiä vieras tervehtää,
valuu kyyneleet poskilleen näin.
Hän kertoo, kuinka me tavattiin
vuosi sitten juuri näin.
Hän saapui Ranskasta Englantiin,
vaimo kuoli, hän yksin jäi.
Tänne vaimo multaan peitettiin,
suru yllätti kokonaan.
Hän pientä polkua asteli,
ja siinä me kohdattiin.
Minä kertonut olin sanoman,
miten Jeesus pelastaa.
Hän otti armon vastahan
ja rauhan syömmeen saa.
Kotiseurakuntaan liittyvi,
löysi ystäviä hän,
jotka suuressa surussa lohdutti,
alkoi taivaselämän.
Tänä kesänä matkusti uudelleen
hän lomalle Englantiin.
Laski kukkia vaimonsa haudalle,
ja näin me taas kohdattiin.
Oli rukoillut Isää taivahan,
että kertoa minulle vois',
aamulenkillä samaan aikaan,
kun astelin polkua pois.
Luona vanhan veräjän kohdattiin,
kuten viime vuonnakin.
Hän itkien kertoi ja kiitti niin,
kuuli Isänsä taivaisiin.
Me tunsimme voiman ihmeellisen,
tuli liekehti sydänten.
Niin suuri on armo Jeesukseen,
ilonkyyneleet kertoi sen.
Sointu Thakur