Liisa Pitkänen
Uusi kotimaani, autuaitten maa,
pilviverhoin takaa, kaukaa kajastaa.
Hengessä jo kuulen soiton harppujen,
ilosäveleitä soivat kielet kannelten.
Uusi kotimaani luona Jeesuksen,
sinne pääsyä mä täällä oottelen.
Siellä kotimaassa aina rauha vallitsee,
Rauhanruhtinaana siellä Jeesus hallitsee.
Uusi kotimaani, ikikesän maa,
maailman kylmyydestä sinne sydän halajaa.
Jumalamme rakkaus siellä syömmen lämmittää,
maailman kylmät viimat tänne alas jää.
Uusi kotimaani, kristallivirran vuo
raikasta elämän vettä juotavaksi tuo.
Lasimeren päällä lunastettuin laulu soi,
kaikki kansat, kielet yhtyä siihen voi.
Uusi kotimaani, puutarha Eedenin,
siell' odottavi meitä kukkaisin ihanin.
Ne lakastu ei lain vaan aina loistavat.
Ja mitä ihanimmin lintuset laulavat.
Uusi kotimaani, kirkkauden maa,
Isältä ja Karitsalta valoisuuden saa.
Sinne valon maahan voi päästä jokainen,
jonka sydän pesty on veress' Jeesuksen.
Uusi kotimaani, jossa pian saan
nähdä Jeesukseni, Rauhanruhtinaan.
Pian täältä sinne ylös nousta saan,
kun omiansa tulee Jeesus noutamaan.
