Marja Tuononen
Minä löysin ihmisen,
jokainen kaipaa luokse Jeesuksen;
se kaipaus on jokaisen sydämessä,
saada tunnustaa syntinsä.
Voi sitä vapautta,
kun saan vastaanottaa rakkautta
omana itsenään:
peittämättä virheitään.
Ei löydy täydellistä,
siksi kiitän täydestä sydämestä
Golgatan voitosta:
verivuosta kalliolta.
Se vuoti ihmisen sydämeen,
syntiin langenneeseen;
siksi voitosta kertoa tahdon,
olen saanut valtavan ilon.
Vain ahjossa kuonan näkee,
ihmissilmiltä sen kätkee;
Jeesus näkee sydämeen,
väliseinät purkaen.
Minä olen vajavaisin,
sydämeni rikkinäisin,
mutta Jeesus ei katso sitä
vaan kertoo tulevasta tehtävästä.
Kutsumuksensa olen sydämeeni painanut,
hän on minut voidellut;
Jeesus yhä sairaita parantaa,
minuakin aseekseen muovaa.
Kuinka oksa heiveröinen
voi kantaa hedelmän suuren;
siitä Jeesukselle kiitoksen annan,
risuttuna yksin häneen luottaa saan.
