LUMIKAARI

[rita4]

Niin kaunis valkea kaari
kohti maata kumartuu.
Lumen painosta oksa taittuu
ja siihen alistuu.

On niin kaunis luminen kaari
täällä elämä ihmisen
ja kauniit unelmat nuorten,
aika kaunis lapsuuden.

Monen elämään kuitenkin täällä
on painoja karttunut,
ja kohti likaista maata
on katseensa taittunut.

Kaari taivainen ylläsi loistaa
ja elämän voimaa antaa.
Hänen edessään paina jo pääsi,
hän voi sinut perille kantaa.

Toivon kipinä silloin jo syttyy
sinun kärsivän rintaasi,
on yksi ihminen, Jeesus,
kaiken kärsinyt eestäsi.

Piikkikruunuisen päänsä Jeesus
on taivuttanut maata kohti.
"Se on täytetty", huusi hän silloin,
ja ristiltä armonsa hohti.

Aira Johanna Kiiskinen