Ei mitään puutu

[rita4]

Eila Rajahalme

Ei mitään puutu, senhän tiedän kyllä,
kun laumassa oon Hyvän Paimenen.
On päivittäin karitsan heikon yllä
tuo käsi haavoitettu johtaen.

Ja vaikka täällä joskus polku pieni
käy kautta aavan, kuivan erämaan,
on keidashetki aina yllä tieni,
kun elon lähtehestä juoda saan.

Jos joskus kulku laakson pimentoihin
mun johtaa, läsnäolo Jeesuksen
katseeni nostaa ylös kukkuloihin
pimeän yönkin hetket valaisten.

Kun olen yksin enkä vierelläni
mä yhtään maista ystävääni nää,
niin Hyvä Paimen itkut ikäväni,
syömmeni kaipauksen ymmärtää.

Ja kerran taivaan kultatanhuville
hän kantaa pienen, tiellä uupuneen
karitsan kunnahille kirkkahille
lepohon ihanaan, niin suloiseen.