rita4;n omia ajatuksia, runoja

[rita4]

Eilen, tänään, ainiaan..

Eilisen murheita älä enää sä kanna.
Tämän päivän murheet sä
Isän etehen jo kanna.
Huomisesta et sä vielä mitään tiedä,
joten älä turhaan huokaa, murehdi niistä;
huominen tuo ne ehkä eteesi ja silloin;
ne kaikki Herrasi eteen kanna, ja anna!

Ois sä sydän murheinen, huolestunutkin,
on taivaassa Jumala iankaikkinen:
Hän jo tietää huomisesikin ja auttaa.
Saat avun päivään tähän, sekä
huomiseesi, jos Herra sen sulle tahtoo antaa.
On päiväsi kädessä Herran, Jumalan,
Hän on luvannut omistaan huolen kantaa,
sekä vapauden niistä meille antaa.

Ole vapaa sä Herran oma, huolista,
kaikesta mikä ahdistaa, murheen tuo.
Ole vapaa Kristuksessa Jeesuksessa,
Joka sut pelasti ja lupasi sun kaikki
aivan kaikki; taakkasikin kantaa,
sekä syntisi anteeksi antaa...

Siis opettele jo kiittämään, ylistystä
uhraamaan eteen Herran ja Jumalan,
Kun kaikki sun päiväsi Hän jo tiesi ja
tietää, ja silti Hän sua rakkaudessaan
tahtoo tänäänkin kantaa sekä auttaa!

Polvistu jo verilähteelle, Herran Jeesuksen
ja luovuta aivan kaikki/ kaiken Hänelle.
Älä enää pidä niitä itselläsi, älä kanna
niitä enää sydämessäsi, vaan pyydä voimaa,
anteeksiantoaan, verensä puhdistusta,...

Niin saat kaiken anteeksi ja vapauden, ilon
voimankin jaksaa, kestää tulevatkin päivät
kanssa Herran Jeesuksen, Auttajan, Pelastajan!

Pysy Jeesuksen omana!

[rita4]

Miksi tuskaa on täynnä tää maa?

Miksi on niin paljon tuskaa, murhetta?
Miksi ihmiset itkevät ja kärsivät?
Mihin katosi rakkaus ja sopu, rauha?
Onko Jumalaa enää olemassa?

Kysytkö sinäkin noin tänään?
Kuinka monet kyselevät noin, tänäänkin.
Kun yhä vain elämä koettelee ja murjoo
ihmiset vihaa ja sylkee..pilkkaa,
sekä maahan murjoo mielen herkän
ja haavoittuvaisen.

Mutta on yksi joka ymmärtää ja kuulee;
Hän on Jeesus Kristus, Poika Jumalan.
Hän jos kuka tietää tuskamme ja vaivamme
ja Hän rientää lähelle haavoitettua lastaan,
auttaa, sitoo haavat ja parantaa!

Hän ei hauku, eikä hylkää
ei jätä yksin tien pieleen
haavoissamme makaamaan.
Vaan laskeutuu alas taivaastaan
ja kohtaa väsyneen, särkyneen ihmisen..
Hän ymmärtää ja auttaa jokaista,
joka vain tulee luokseen etsien apuaan.

Tule sä haavotettu, pilkattu, hylätty
tule juurelle ristin verisen, Golgatan.
Katso kasvoihinsa, Jeesuksen ja näe;
miten Paljon Hän sinuakin rakastaa!

Hän ymmärtää sekä armahtaa, auttaa.
Hän lohduttaa ja rohkaisee
jatkamaan, jaksamaan, mutta..
Ei yksin, eikä omassa voimassa,
Vaan Voimassa Jumalan, rakastavan!

[rita4]

Nyt istun tässä..

Nyt istun ma tässä, miettimässä
elämää tätä, niin ihmeellistä.
Kun Herra alkaa johdattaa, viedä
ja vie Hän suuntaan aina oikeaan,
sinne, mihin Hän tahtoo sua, mua kuljettaa.

On usein yllättävääkin se, miten,tai mihin
Hän meitä omiaan tahtoo johdattaa ja vie.
Se kuitenkin on aina se paras tie..
Joka lopulta kotiin taivaaseen asti meitä vie.

On matkallamme usein mutkiakin matkassa
surua, iloa, jopa riemun tunteita, kuin
myöskin alakuloa ja ikävää, sekä pettymystä.
On ihmissuhde ongelmia, sairautta, sekä
menetyksenkin tuskaa joudumme kokemaan.

Mutta kaikesta huolimatta; Herra On Hyvä ja
armahtava, joka ymmärtää ihmislasta, jokaista.
Ei Hän käännä selkäänsä, eikä hylkää, ei Hän jätä yksin,
vaan katsoo Hän taivaastaan meitä jokaista: säälien,
armahtaen, sekä rakastaen, ja anteeksi antaenkin..

Tule siis sä Jeesuksen ristin juurelle, niin väsynyt,
kaikkeen jo pettynytkin ihminen..Kaiken
jo periksi antanut, luovuttanut, uupunut..ym.
Ja katso enää vain yksin; Kristukseen Jeesukseen
Äläkä enää mihinkään maailmalliseen,turhuuteen..

On meillä ystävä parhain, joka ymmärtää
mitä on vaiva ja kipu, tuska, pettymyksetkin.
Hän tietää mitä on olla ihminen, kaikkineen,
koska Hän itsekin on ollut ihminen ja elänyt
täällä ihmisten lailla, ihmisten keskuudessa,
mutta ilman syntiä, koska Hän On Poika Jumalan!

Näitä tässä aamutuimaan mietin, ja kiitänkin Herraa,
joka on muakin kurjaa aina auttanut sekä kuljettanut,
vienyt uusiin haasteisiin ja uudenlaiseen elämäänkin.

Hän yksin tietää, mikä on meillä parasta ja miten Hän
meitä: sinua, minuakin tahtoo vielä käyttää työssään
viemään ilosanomaa maan ääriin, tai ihan lähellemme,
sinne, missä tarvitaan ystävää, auttajaa, rinnallakulkijaa..

[rita4]

Tuska, kipu, murhemieli

Onko elämässäsi tuskaa, kipua, murhetta, huolta?
Tuntuuko ettet enää kohta jaksa, kestä tätä elämää?
Tuntuuko ettei kukaan voi enää sinua auttaa?
Eikä kukaan ymmärrä miltä sinusta tuntuu..

Tunnetko jo Jeesuksen Kristuksen, Vapahtajasi?
Jos et, niin pyydä Häntä auttamaan
sekä vahvistamaan sydäntäsi.

Vain yksin Hän voi sinua auttaa selviämään
sekä vapautumaan kaikesta siitä mikä sinua
painaa tai murehduttaa, satuttaa, tms..

Kuule: Ei ole muuta Auttajaa mihinkään, joka
voisi sinua niin auttaa, tai lohduttaa sekä vahvistaa,
kuin on Poika Jumalan, Jeesus Kristus, Pelastajasi!

Hän on lähelläsi sekä näkee kaiken, Hän tuntee
sydämesi painot, murhemielenkin ja
tahtoo auttaa sinua katsomaan vain yksin Häneen.
Käännä siis jo katseesi pois siitä mikä painaa,
murehduttaa, tuottaa tuskaa sydämellesikin..

Kiitä jo sinä lapsi Jumalan, Poikaa Jumalan,Jeesusta,
joka voi ja joka tahtoo sinuakin auttaa, ymmärtää.
Hänessä, Ainoassa on sinunkin turvasi, apusi ja voimasi.
Ei ole niin pahaa, vaikeaa asiaa, jota Hän ei voisi
muuttaa, tai auttaa sinua selviämään siitä.

Katso käsiään, naulan jälkiä käsissään ja jaloissaan,
Hän kärsi ja kesti ne kaikki Sinun tähtesi!
Hän jos kuka tietää mitä on kärsimys, tuska, kipu, murhe.
Ja sentähden Hän voi, sekä tahtookin auttaa sinuakin..

Riennä jo ristille Golgatan ja tunnusta Hänelle aivan kaiken.
Katso kuinka Hän odottaa jo sinua tulemaan luokseen..
Älä enää viivyttele, vaan riennä jo juoksujalkaa eteensä..
Hän odottaakin sinua jo luokseen, syliinsä painaen ja
auttaen sinua selviämään, jaksamaan sekä kestämään
kaiken sen mikä sinua onkin kohdannut elämässäsi!

[rita4]

Odotammeko Herraa Jeesusta takaisin?

Jäin jälleen miettimään tätä asiaa,
Olenko minä, sinä valmis, kun
Herra Jeesus saapuu noutamaan
kaikkia omiaan Karitsan häihin?

Sana sanoo, se tapahtuu arvaamatta,
emme sitä hetkeä kukaan, tietää voi.
Siksi; olethan sinäkin valmiina, kun
pasuuna soi, ja Jeesus saapuu:
pilvissä ja tuulissa sinuakin
noutamaan kotiin, hääjuhlaansa.

Ethän vain nyt enää nuku ystäväin,
sillä vaikka kaikki nukkuvatkin silloin,
kun kuuluu ääni; Ylkä saapuu, nouskaa
Häntä vastaan, ottakaa öljyastianne
mukaan ja rientäkää häntä vastaanottamaan.

Nyt on aika valvoa, pysyä hereillä, elää
anteeksiannossa, sekä rakkaudessa.
Älä enää elä itsellesi ystäväin, älä myöskään
elä, maailmalle, muutoin jäät pois juhlista
suurista, kun uskovat saavat palkan vaivoistaan.

Nyt sinua ehkä vaivataan ja joudut ehkä kärsimään,
katso vain yksin Jeesukseen sekä viivy ristinsä juurella,
mutta muista, että Isä Jumala on luvannut lyhentää
vaivasi aikaa, niin että kestät Jeesuksen tuloon asti.
Ymmärrä siis se aika; on kuitenkin niin lyhyt, elää täällä,
se on vain pieni hetkinen, ohi kiitävä kuin tähden lento.

Polvistutaan eteen ristin verisen, eteen Jeesuksen, nöyrtyen.
Niin Hän kerran koroittaa sinut ja minutkin taivaallisiin,
Sinne, missä ei enää ole kipua, tuskaa, vaikeuksiakaan,
siis kuule ystäväni; "Siellä on vain iloa ja rauhaa, onnellisuutta!"

Sinä, joka et vielä ole Jeesuksen oma, niin tule Hänen lähelleen
ja rukoile syntejäsi anteeksi Jeesukselta Kristukselta, niin
Hän antaa sinun kaikki syntisi anteeksi nimessään, veressään
ja saat syntyä uudesti ylhäältä, Elävään uskoon, Jeesuksen omaksi.
Silloin sinäkin pääset kerran Karitsan häihin mukaan, riemuitsemaan!
Halleluja! Amen! Ole siunattu!

[rita4]

Kuinka suloista on turvata Herraan!

Tänään ajattelen elämää tätä,
niin suurta ja niin ihmeellistä.
Kun kerran olen saanut tulla
omaksi Herran Jeesuksen.
Se vielä vain, ilon nostaa sydämeen,
kun kaikki synnit mä anteeksi sain.

Niin kauan elin mä ilman Herraa,
ja kulutin aikaani turhuuksiin,
aikaa siihen, mikä ei ketään hyödytä.
Luulin jo olevani kyllä uskossa,
oma Herran, ja pelastunutkin,
mut se oli vain valhetta, turhaa
kuvitelmaa,vihollisen petosta.

En osannut mä turvata Herran apuun,
en etsinyt Hänen kasvojaan, tahtoaan.
Elin kuin huoleton, jota kukaan ei
kuitenkaan auttaa voinut tuskissain.
Olin niin yksin ja toivoton, elämäni
oli vain täynnä tuskaa, hylkäämistä.

Kunnes Isä kutsui omakseen, veti pelastukseen,
niin silloin vasta tajusin mä, olin elänyt vain;
uskonnollisuuden valheessa, ilman Pelastajaa.
Hän, Jeesus löysi minut, eksyneen ja pelasti
omakseen kokonaan: lapsen väsyneen, pettyneen.

Nyt sydämestäni nousee nöyrä kiitos, taivaisiin,
kun antoi Hän mulle uuden elämän, omanaan.
Ja nyt jo opin, osaan, tahdonkin rukoilla elämäni
Pelastajaa, kun turvata saan mä Vapahtajaan ja
Häneltä apua, ohjausta, voimaa elämääni pyytää;
ja sen Hän antaa minulle, sinullekin mielellään!

Turvataan siis Vapahtajaan, Jeesukseen Kristukseen,
silloin me selviämme tästä elämästä voittajina,
kun kerran taivaan portit aukaistaan ja me
saamme niistä käydä Karitsan hääjuhliin mukaan.

Ethän siis jää sä pois juhlistaan, jotka sinuakin varten
järjestetään, kun elämäsi on Kristuksessa Jeesuksessa.
Katsotaan siis vain yksin Kristuksen ristiin ja annetaan
Hänen, Jeesuksen, pestä pois kaikki syntimme verellään.
Hän rakastaa sinua, minuakin, ja tahtoo johdattaa;
meitä Pyhän Henkensä, Sanansa kautta taivaallisiin.

Sinä uupunut, väsynyt, särkynyt ihmislapsi: turvasi on
yksin ainoastaan vain Jeesuksen sovitustyössä, Golgatalla.
Sieltä löydät sä: ilon ja rauhan, ikuisen elämän toivon!

[rita4]

Valheen, sekä kierouden lähettiläät.

Nyt huomaan mä kauhukseni, mikä aika tämä nykyinen on.
Se, mikä vielä äsken oli niin hyvin ja ihmisillä oli rauha, mutta
joka on nyt muuttunut kieroiluksi, sekä valhe puheiksi, pettämiseksi.
On sydämet nuo kylmenneet, ja etsivät vain väärää voittoa, sitä he
tavoittelevat, ne, ennen uskolliset, joissa ei elä enää rakkaus, ei empatia,
vaan halutaan vain hyötyä kaikesta ja valheilla, eksytetään;
petetään sydämet niin kovin monet arat ja Herraamme kaipaavat.

Nuo ihmiset, jotka ajattelevat vain itseään, saadakseen
mielistelyllä, sekä kieroudella kaiken itselleen, sillä:
he ovat kieltäneet Herransa, eivätkä koe omantunnon
pistoakaan sydämessään, koska neuvoja on saatana.
Heillä ei ole Jeesusta, ei Pyhää Henkeäkään oppaana,
koska heistä puuttuu lähimmäisen rakkaus kokonaan.

Nuo sydämiltään kylmenneet, ylpeät, kovat sydämeltään,
niin heistä puuttuu; valo Jumalan, vaikka sanovatkin että:
ovat uskovia, evankelistoja, pastoreita tms epämääräistä.
He vievät hyväuskoisia, kuin pässiä narusta harhaan, koska
ei enää tarkisteta mitään Raamatusta, vaan niellään valheet.
Ja heitä on tosi paljon, jotka eksyttävät jopa valitutkin.

Ei enää synny janoa tulla uskoon, koska ei tarvitse, haluta nöyrtyä,
ei haluta kuolla itselleen, ei ristiinnaulita lihansa tahtoa ristille.Vaan
kaikki on muka sallittua; pornon katselu, pettäminen,avioerot,
Raamatun Sanaa vesittävät seurakunnat, kun pitää olla hauskaa,
fiiliksiä, kaiken hyväksymistä, vaikka Sana sen kieltääkin, jne..
Missä siis ovat ne kalliit sielut, joiden olisi pitänyt pelastua ja
päästä kerran, kilvoittelemalla perille asti: taivaan kotiin?

Kierous on kuin ihana uni, jossa halutaan vain itselle kaikkea kivaa
keinoja miettimättä, kunhan vain saa rikastua ja rakastua maailmaan.
Miksi huutaisin; Herätkää!? Kun kukaan ei enää halua vaeltaa totuudessa.
On seurakuntia joka makuun, on kaiken hyvän lupaamista ja helppoa elämää,
eikä kukaan kerro heille, että; Se tie vie vain kadotukseen, ei taivaaseen.
Helppo kaiken salliva elämä ei ole Isän Jumalan tahto, vaan sielunvihollisen
valhe ja juoni, joka ei vie yhtäkään ihmistä sitä kautta taivaaseen..Vaan...

Kilvoittele siis rakas ystäväni hyvä uskon kilvoitus ja tartu kiinni ikuiseen elämään,
Niin vaikka tiellä onkin ongelmia, vaikeuksia, hylkäämistäkin, vainoa uskosi tähden,
Niin kun riiput kiinni Golgatan verisessä ristissä, ja vain Jeesukseen katsoen ja uskoen,
niin näet kerran miten päärlyportit aukeaa sinulle ja ikuinen elämä taivaassa alkaa.
Jaksa vielä taistella syntiä ja houkutuksia vastaan. Pian saat voittajan kruunun päähäsi
ja kuulet Herrasi sanovan sinulle: Sinä uskollinen palvelijani, mene Herrasi iloon!

[rita4]

Yksinäisyyden varjot!

Oi, oisimpa mä kuin lintu taivaan ja
lentää mä voisin, pois vapauteen.
Ei tarvitsisi mun huolta kantaa,
mut nousta en voi, mä siiville kuin
lintunen tuo, vaan sydämeni itkee ja
kaipaa ystävää, saada kokea rakkaus.

Ei kukaan muista mua, ei näe yksinäisyyttäin,
ei kukaan mua kaipaa, siis taas vain yksin
mä jään hiljaisuuteen tähän, ja vain odotan..

Mä kuitenkin luotan voimaan taivaan Jumalan
ja sentähden sydämeeni nousee kuin lämpö
auringon,joka sulattaa voi jään sydämein.
Herrani kuivaa kyyneleeni, ja poistaa roudan
kylmyyden sen, joka jäädytti sydämein mun.

Kuivaa kyyneleeni Jeesus, ja auta mua; sillä
yksin en ma jaksa tätä tietäni kurjaa kulkea.
Saanhan tulla luoksesi, kuin lapsi pienoinen,
sä syliisi mut otat lämpimään ja silität päätäni
rauhoittaen; Älä enää itke lapseni mun,
olenhan Herrasi sun, joka sua rakastan.

Nyt sua tahdon mä kiittää, Herrani mun,
joka otit huomaasi mun, lapsen kärsineen,
sulle tahdon mä ylistykseni antaa, kiitoksein,
kun et sä kääntänytkään mulle selkääs.
Vaan otit syliisi lämpimään, rakastaen, ja
Sä otit kaikki huoleni poistaen, ja annoit
voiman uuden ja kärsivällisyyden, kiitoksen!

[rita4]

Pääsiäisen jälkeen..

Niinpä, on jälleen pääsiäsen juhlat takanapäin, siis: mennyttä
ja saamme katsoa jo uutta huomispäivää, uteliaina, odottaenkin;
samalla, kuin miettien: omaa uskommekin tilaa, puhtauttammekin?
"Onko minun uskoni niin vahvaa ja kestävää, sekä armahtavaakin,
että se vie minutkin kerran sinne: taivaan kotiin luokse Isän, Jumalan"?

Onko sinut ystäväni; saanut pääsiäinen viimeinkin pysähdyttää; Ristille,
tyhjän haudan ihmettä ihmettelemäänkin, sekä miettimään sitä totuutta,
onko Jeesus Nasaretilainen, Poika Jumalan, mielessä mulla, sulla,
kun pääsiäistä mietimme, sekä juhlimme: tajusimmeko sen merkityksen?
Vai veikö maailman totutut, tutut tavat, traditiot meidät,kuin mennessään,
niin ettei Jeesus ollutkaan sydämessä, se numero yksi, sekä mielessä rakkaana?

Kuule ystäväni: Ylösotto hetki, niin se, kuin yhä vain enempi meitä omiaan jo lähestyy;
mutta saako se meitä takaisin juurelle verisen ristin: katumaan, sekä nöyrtymään?
Saako se meidät tekemään parannusta synneistämme, vääryydestämme, tai jopa;
anteeksi antamattomuudestamme, sekä myöskin: lihamme kuolettamisen haluakin,
suostua nöyrtymään välinpitämättömästä sydämen asenteestammekin Herramme
Sanaakin kohtaan, rukouksen, sekä uskovien yhteydenkin tärkeydestä, toivon sitä.
Lisäten uskoamme, luottamustamme, turvautumistammekin; Herraamme kohtaan?

Ei viivy Hän enää kauan, kun jo tulee pilvissä meitä, Hän, Herramme noutamaan.
Oletko silloin sä valmis lähtemään mukaan Herran Jeesuksen, Mestarin,Vapahtajan,
sekä tämän maailman jo myöskin hylkäämään, kaiken sen, mitä omistanetkin, kaipaat?
Vai, onko sydämesi sun niin rakastunut tähän maailmaan, tavaraan, kaikkeen muuhun?
Niin ettet vielä sä haluakkaan luopua, et tahdo vielä sä lähteä kotiin taivaasenkaan?

Älä Nuku sä ystäväni kallis, pyhä! Herääthän jo valvomaan sydämmesikin tilaa,
sekä näkemään, että: aika, tapahtumat, nuo selvät merkit, joista voit sä sen tietää:
Hän, Jeesus Kristus, Poika Jumalan on tuleva hyvinkin pian hakemaan kaikki omansa,
Hänen morsiuseurakuntansa, ne kaikki pelastetut ja pyhät, Hänen verellään puhdistetut: Hän
hakee meidät tuuliin ja pilviin, ja näin saamme nousta Karitsaa vastaan yläilmoihin, seuramaan
rakasta Pelastajaamme, Jeesusta Kristusta, joka kärsi, kuoli, haudattiin mutta: ylösnousi kuolleista.
Ja silloin siellä kotona on ainiaan; vain iloa, sekä rauhaa, ja lepoa: luona Isän Jumalan, Rakkauden!

Oletko sinä jo valmis lähtemään ystäväin, kun kohta jo Jeesus saapuu? Ja pasuna soi kun kaikki
pyhät, Hänen omansa, uskolliset temmataan pilvissä Häntä vastaan, ne jotka olivat hereillä, valvoivat.
Se hetki voi olla milloin vain. emme kukaan voi tietää hetkeä, emmekä päivää sitä, ei siis nukuta.
Onhan Karitsa teurastettu, ja me saamme nähdä Hänet silmästä silmään.Hänet jota odotimme.
Sillä se hetki on Valtava, sekä ihana, ihmeellinenkin, kun ei enää tarvitse taistella täällä,
eikä enää koskaan kärsiä kipuja, tuskaa, murhetta tämän maan. Kun se Kaikki on poissa, itkut,
aivan kaikki: mikä murehdutti, ja siellä on vain; iloa, rauhaa kestävää, kanssa pyhien toistenkin, lunastettujen!

Herää jo rakas ystäväni valvomaan, tekemään parannusta, totta, kun siihen vielä tänään mahdollisuus on!
Kohta, aivan kohta saapuu Hän, ja silloin et enää sä, kukaan muuttua voi, et öljyä pyhää silloin sä voi enää
lamppuusi lisää saada. Älä menetä öljyastiaasi, sillä: Ylkä saapuu, Hän, pääsiäislampaamme, Karitsa pyhä!