Aira Kiiskinen
On taivaan koti, jonne kaipailen.
Sen rannoilla nään ikikirkkauden.
Ei matka tää pitkä lie, aavistan sen
ja käteni liitän rukoukseen.
Oi, Herra, mua suojaa myrskyissä maan,
ett`taivaassa kerran kohdata saan
ne rakkaat, jotka siell`odottaa,
kun jättivät kerran tään murheitten
maan.
Siell`kannel soi iäti kiitosta.
Ei lakkaa se laulu milloinkaan.
Nyt yhtyä saan jo kuorohon sen,
kun armo on kohdannut syntisen.
Sä ystävä, kuule nyt kutsu tää,
älä armoa hylkää, älä joukosta jää.
Riennä kiiruusti luokse Armahtajan.
Hän vie sinut joukkoon voittajien.
