Kaidalla Tiellä

[rita4]

Kaija Talvitie

Monet meistä muistavat, kuin eilisen päivän sen
hetken, jolloin kohtasimme Jeesuksen.
Pyhä Henki teroitti Sanan säilän, teki meistä
suuren syntisen.
Meille kelpasi Jeesuksen sovitus, armo, kun taakat
raskaina painoivat.
Ei riittänyt oma hyvyys, ei tarmo, ne liaksi
valossa muuttuivat.

Oli Sanan nälkä loputon ja uskovien yhteys
korvaamaton.
Kaikki vanha jäi anteeksiannon mereen . Koko
olemus turvasi Jeesuksen vereen.
Ilolaulut soivat sydämissä, ja taivas riemuitsi
eksyneistä,
jotka Isä sai sulkea syleilyynsä, jotka uuden
suunnan saivat elämäänsä.

Oli rakkaina rukouskokoukset. Missä milloinkin
tultiin yhtehen.
Siellä "Herramme tulee" käytössä oli, sekä
rukoushetket, Pyhän Hengen tuli.
Oli jano saada taivaista voimaa. Tieto siitä,
että sydän ei soimaa,
voi rohkeasti Herraa lähestyä, ei lapsilleen anna
hän kiveä.

Tänään jälkeen aikojen ihanien vielä elääkö
jano sydämen:
Jeesus sinua tarvitsen enemmän vielä kuin
koskaan ennen tällä kaidalla tiellä.
Nyt tiedän Sanasta paljon, ehkä. Onko
lunastusveri saanut pestä ajatukseni, sanani,
toimintani. Olenko matkalla huomatakseni: Pyhän
Hengen virta yhä raikas on.
Se saakoon luoda uutta, suuntana taivas on.

"Jumalan virta on vettä täynnä". ( Ps 65:10)
"minä vuodatan vedet janoavaisten päälle." (Jes 44:3)