Kalamies

[rita4]

Liisa Pitkänen

Teki entinen pappa rannalle retken,
halus' viettää herttaisen lomahetken.
Oli upeat varusteet,kelat ja vavat,
mutta tiesikö kalojen syöntitavat?
Siinä odotti kalasumppukin paikallaan.
Siis antaa kalojen tulla vaan!

Oli päällänsä upeat pukimet
ja repussa eväät herkulliset.
Päätti vaimolleen viedä upeat kalat,
niin toistaa nuoruuden rakkausvalat.
Mutta kalat ei hienoja renttuita nää,
ne syöttien päälle vain ymmärtää.

Nuori poika oli tullut lähelleen
vaatimattomine onkivehkeineen.
Kyllä harmitti hölmistynyttä pappaa,
kun nuoren pojan onkea vaan nappaa.
Nousee rannalle isot kalanköriläät,
vaikka puun oksan vain onkena hällä näät.

Söi eväänsä pappa, keräs' kamppeet ja puukon.
Sai kotona vaimonsa kuitenkin suukon.
On ihmistenkin kalastus samanlainen.
Siihen riitä ei prameus ulkonainen.
Vain Pyhä Henki voi vetää Jeesuksen luo.
Jospa muistettais' tärkeä asia tuo.

Pyhä Henki jos laulut ja saarnat täyttää,
silloin Herra voi kalamiestä käyttää.
Oli pojalla syötit elävät,
ja ne kaloja puoleensa vetävät.
Samoin Henki tekee Sanan eläväksi,
Jumalan puoleen vetäväksi.