KESÄN JÄLKEEN

[rita4]

Muistan auringon säteet,
lehtivihreän puhkeavan,
juhannusruusujen kukkanuput
kesän kauniiden päivien.

Muistan lintujen laulun
pihakoivussa korkealla,
lapsen iloisen helkkyvän naurun,
punan hennon poskella.

Muistan eksyneen kissapennun,
silmät apua pyytävät,
sen suloisen pehmeän turkin.
Käteni sen kotiin kantoivat.

Nostan katseeni ylös taivaalle,
näen Luojan käden jäljen.
Kiitos nousee korkealle,
ilo valtaa sisimmän.

Näin kukkien hiljaa kuolevan.
Linnut lentävät aurana.
Tiedän niiden pian muuttavan
maahan, joka on täältä kaukana.

Luonnon hiljalleen syksy saa,
mutta sydämessäni lämpö ja valo.
Sen Luoja sinne lahjoittaa,
jos ojennat kätesi, se sinutkin tavoittaa.

Kallein Luojamme lahjoista,
Jeesus, parhain ystävä,
tahtoo sinua tänään rohkaista,
hän kulkee aina vierellä.

Ritva Juhala
Honkajoki