Kun ilta saa, kun hämärtää
ja uupuu vaeltaja matkallaan.
On turvaisaa, jos sielu jää
käsiin Herran, nojaten Golgataan.
Niin heikko on ja voimaton
väkevä luottaessaan ihmiseen.
Vaan suoja on niin verraton,
toivon kun asetamme Kristukseen.
Järisee maa. Hän vahvistaa
nostaen olallensa nääntyneen.
Näin palvoa ja kiittää saa,
ken uskossaan kulkee autuuteen.
Veijo Pesonen
Turku
