Äitiä muistaen

[rita4]

Eila Rajahalme

Mä vielä muistan lapsuusvuosistani
tuon pyhäpäivän, kauniin keväisen.
Ei unohtua saata muistoistani,
olihan se päivä äitien.
Mä kevään kaunehimmat vuokot vein,
elämän arkipäivään juhlan tein.

Näin äidin silmissä mä kyyneleitä,
ne kimmelteli sätehissä päivän.
Sisäinen onni hyväeli meitä,
loitolle hääti arkihuolten häivän.
Tuo hetki kaunis, lämmin, läheinen,
on helmi seppeleessä muistojen.

Niin vieri vuodet yhä loitommalle,
pois äidin luota polkuni mun vei.
Vei Herran työhön maalle vierahalle.
Äidille paljon aikaa ollut ei.
Hän kuitenkin mua rukouksin kantoi
ja myötäeli, parhaintansa antoi.

Jos vielä voisin jotakin sanoa,
sanoisin sulle: Kiitos, äiti kulta!
Hellästi silittäisin poskea.
Sen peittää nyt jo kylmä, musta multa.
En mitään enää äidille voi antaa.
Vain kyynelkukat kummullensa kantaa.