Keijo Kurkikangas
Golgatan taivas tummentuu,
salamat lyö ja saapuu yö.
Ääni tuskainen ristiltä kantautuu:
on täytetty Isän tahto ja työ.
Kenen on tuo tuskainen ääni?
Kuka on tuo hylätty kipujen mies?
Painan alas syyllisnä pääni.
Omatuntoni heti vastauksen ties'.
Olen vapaa, mutt' syyllinen kyllä.
Minun paikkani ristillä oisi.
Syntitaakka on syyttömän yllä.
Hänet vapaaksi päästää soisi.
Olen harhaillut eksyneen lampaan lailla.
Olen kulkenut vääriä teitä.
Olen lepoa, rauhaa vailla,
ei hyvätkään tekoni erheitäin peitä.
Kuinka suuri onkaan rakkautes' määrä,
Isä taivaan, maailman Luoja!
Vaikka ristillä riippuu uhri väärä,
on kaikella tällä Sun siunaukses' suoja.
Tuo uhri on ainut kelvollinen
syntivelkani verellään sovittamaan.
Tästä iäti olenkin kiitollinen,
Sulle ylistystä laulaa saan.
Palaan Golgatan kummulle päivittäin.
Pääni kiitokseen alas kumartuu.
Saan nöyränä tuntea syömmessäin,
kuinka siunattu onkaan ristinpuu.
