Moorian uhri

[rita4]

Kristus ei ole jaettu.
Ristin Uhri riippuu Golgatalla;
tuskissansa, verissänsä; ja janoisena anoo:
tilkka vettä tuokaa.

Isä uhraa Pojan Moorialla,
tuskaisena, murheisena taivaasta katsoo;
ihmiskunta huokaa.
Enää eivät kelpaa uhrit uhrialttarilla,
ei karitsat, ei oinaat, eivät metsäkyyhkyset.
Pojan ainoansa uhraa.

Isä uhraa Pojan Moorialla.
Kansa katsoo, ivaa, sylkee, pilkkaa huutaen:
"Itseänsä ei voi auttaa."
Luomakunta reagoi; sen peittää pimeys.
Esirippu repeää; Poika päänsä kallistaen sanoo:
"Tässä on henkeni!"

Isä uhraa Pojan Moorialla.
Maa järisee, kalliot halkeaa, haudat aukeaa,
ruumiit pyhien vain nousee, uhmaa kuolemaa.
Kansa pelästyy, Pojan ainokaisen tunnustaa.
Tuskaisena moni huutaa: "Tää oli Poika Jumalan!"
Hänet hyljättiin!

Isä uhras Pojan Moorialla.
Koko ihmiskunnan syntikuorman
ristille hän kantoi.
Täyden lunastuksen syntivelastamme
lahjaksi antoi.
Mitä tähän tämä ihmiskunta sanoo? Vaikenee.
Ei ole rohkeutta ristin työtä omaksensa tunnustaa.
Hänet hyljännee.

Isä uhras Pojan Moorialla.
Palaa kristikunta, palaa. Palatkaa joukot pyhien!
Ei ole Kristus jaettu. Hän on uhri kokonainen.

Martta Rajala
Jyväskylä