Näen kirkkaana tähden loistavan
tuolla taivaan kartanolla,
sinne kaipaan luokse Jumalan,
en tahdo täällä olla.
Täällä kuljen maassa varjojen
mutta en yksin kuljekaan,
on kanssain Isä taivainen,
hän vie luokse kirkkauden.
Täällä sydän on musta kokonaan,
mutta Karitsan veressä se puhdistetaan.
Olen lapsi taivaan kuninkaan.
Olen matkalla kotiin.
Pirjo Katainen
Kaavi
