Ovella kolkutetaan
Lähetetty: 10.05.2018 11:03Liisa Rantasaari 5.5.2018.
”Katso, minä seison ovella ja kolkutan; jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, niin minä käyn hänen tykönsä sisälle ja aterioitsen hänen kanssaan, ja hän minun kanssani.” Ilm. 3: 20 KR 33/ 38.
Jeesuksesta vieraana elävä ihminen on sulkenut sydämensä oven. Hengelliset asiat ovat outoja. Ihminen uskoo siihen, mikä on järjellä ymmärrettävissä. Mitä ei silmin nähdä, eikä korvin kuulla, eikä tiede voi osoittaa todeksi, sitä ei pidetä todellisena. Mitä yleinen mielipide ajattelee hengellisyydestä, se vaikuttaa eniten. Negatiivinen ajattelu hengellisyydestä ruokkii epäuskoa. Kristittyjen virheet eivät lisää luottamusta. Kuitenkin maailmassa ei elä yhtäkään täysin virheetöntä kristittyä. Ihmisiin ei siten voi luottaa, eikä heihin pidä tuijottaa. Ainut virheetön maailmassa elänyt, on Jeesus Kristus, Jumalan Poika.
Jeesus seisoo jokaisen ihmisen sydämen oven takana. Koputuksen kuulevat avaavat Hänelle oven. Synneistä syyttävä omatunto on koputuksen ääniä. Monesti monet hyvät asiat, ovat Jeesuksen koputusta. Hyviä asioita ei pidetä Jeesuksen koputuksina. Ihminen pitää hyvät asiat elämään luonnollisesti kuuluvina asioina. Hyvät asiat otetaan oman onnistumisen seurauksina. Sitä pidetään hyvänä ”tuurina”. Joidenkin elämä on, kuin olisivat syntyneet ” kultalusikka” suussaan. Heidän mielestään, ovat koulutuksella ansainneet hyvän elämän. Elämän realismiin kuuluu, huonojen päivien olemassaolo. Jokaiselle tulee huonoja aikoja. Turhaan ei sanota. ”Ja muista Luojaasi nuoruudessasi, ennen kuin pahat päivät tulevat ja joutuvat ne vuodet, joista olet sanova: ”Nämä eivät minua miellytä” Saarnakirja 12. 1 – 2. KR 33/ 38. Nuoruudessa kannattaa jo muistaa Luojan olemassaolo ja avata sydämen ovi hyvinä päivinä. Nuoruudenpäiviä pidetään ruusuisina. Nuorena ei murehdita, mitä on edessäpäin. Tulevaisuus on avoin ja eteenpäin, on elävän mieli. Normaalisti nuori ei ajattele huonoja aikoja tai vanhuudenpäiviä. Rippikoulussa nuori pohtii elämäänsä ja tulevaisuutta. Monesti hengelliset asiat jäävät pitkiksi ajoiksi tähän. Kaikki nuoret eivät käy rippikoulua, mutta kaikilla on nuoruus. Nuorten ovella Jeesus kolkuttaa. Hyvä on nuorten ymmärtää, miten tärkeää olisi avata sydän Jeesukselle. Monelta murheelta ja pahuudelta säästyy, jos elämä on nuoresta saakka, Jeesuksen käytössä. Pahat päivät tulevat iän karttuessa, vääjäämätön tosiasia, mutta silloinkin Jeesukselta saatu turva kestää.
”Etsikää Herraa silloin, kun hänet löytää voidaan; huutakaa häntä avuksi, kun hän läsnä on. Jumalaton hyljätköön tiensä ja väärintekijä ajatuksensa ja palatkoon Herran tykö, niin hän armahtaa häntä, ja meidän Jumalamme tykö, sillä hänellä on paljon anteeksiantamusta.” Jes. 55. 6 – 7. KR 33/38.
Pyhä Henki on nyt maanpäällä. Jeesuksen taivaaseen astumisen jälkeen vuodatettu Pyhä Henki vaikuttaa edelleen. Jeesus elää kaikkialla Pyhässä Hengessä. Jeesus kolkuttaa ihmisten sydämen ovilla. Jeesus tarjoaa jokaiselle meille armoa ja anteeksiantoa. Golgatalla Jeesuksen tekemä sovitustyö on edelleen voimassa. Risti on tyhjä, ja hauta on tyhjä, mutta Jeesus Kristus elää! Missä Kristuksesta saarnataan ja puhutaan, siellä Hän on mukana. Jeesus on löydettävissä, tässä ja nyt. Häntä voidaan huutaa avuksi. Hädässä oleva ihminen voi ottaa kiinni Jeesuksen vaipan tupsusta. Pelastuksen vaippa voidaan pukea yllesi. Hänen arpiset kädet ovat avoinna, ottaakseen syntisen ihmisen vastaan. Samat kädet, jotka ristinpuulla levittäytyivät koko ihmiskunnan ylle. Hän sovitti ihmisten synnit ja poisti kaikki esteet, pelastuksen tieltä. Nyt tie on auki. Yhteys ylöspäin Isän luokse on avoinna. Maan alimpiin paikkoihin ulottuu Jeesuksen rakkauden armolliset jalat. Jalat jotka olivat sidottu ristinpuuhun, ne osoittivat ristillä alas. Maahan ja maan alle. Kristus nöyryytti itsensä. Jumalan Poika alensi itsensä syntisten ihmisten tasolle. Nöyryys ja hiljaisuus oli Jeesuksen vallan salaisuus. Hän oli hiljaa pilkkaajiensa edessä. Jeesus ei sanonut vastaan, Hän oli Jumalan uhri Karitsa. Hän näytti, ettei paholaisella ole Häneen mitään valtaa. Hän näytti valtansa olevan ylhäältä, ei maailmasta ja maasta. Itsensä nöyryyttänyt Jeesus Kristus, tarjoaa nyt meille jokaiselle armoa. ” Autuaita ovat nöyrät, sillä heidän on taivasten valtakunta.”
Pitää nähdä, ettei ole muuta mahdollisuutta päästä pahoista teoistaan. Vääristä tekemisistä, ja ajatuksista, monista himoista. Vain Kristuksen jalkojen juurella saadaan vapaus. Herramme ja Vapahtajamme yhteyteen pääseminen, vaatii ihmisen ylpeän mielen nöyrtymistä. Vapahtajamme on armollinen, ja Hän tahtoo kaikella hyvällä vetää ihmisen takaisin omakseen. Pitää nähdä, että kaikki hyvä mitä meille on annettu, ne ovat Jumalan armon osoituksia. Omien ansioiden tilille niitä ei voida laittaa. Jokainen on ansioton itsessään. Ihminen ei voi omilla teoilla ansaita pelastusta. Pelastus tulee yksin armosta, Golgatan työn ansiosta. Ihminen on itsessään täysin pilalla ja syntinen, emme voi itseämme puolustaa millään teoilla. Olemme kelvottomia Jumalan silmissä. Kuitenkin Jeesuksella on paljon anteeksiantamusta. Hän painaa ensin alas, mutta ylentää ylös. Hän nostaa syntisen ruhtinasten rinnalle. ”Hän, joka tomusta nostaa alhaisen, korottaa loasta köyhän
asettaaksensa hänet ruhtinasten rinnalle…” Ps. 113. 7 -8. KR 33/38.
Sydämen oven ollessa auki Jeesukselle, voimme rukouksin keskustella Hänen kanssaan. Voimme viedä kaikki asiat Kristuksen kautta Isälle tiettäväksi. Jeesus on välimies, Jumalan ja ihmisen välillä.”Anokaa, niin teille annetaan; etsikää, niin te löydätte; kolkuttakaa, niin teille avataan. Sillä jokainen anova saa, ja etsivä löytää, ja kolkuttavalle avataan.” Matt. 7. 7 – 8. KR 33/38.
Jokainen anova saa syntinsä anteeksi. Jokainen joka vilpittömästi etsii Jeesusta Vapahtajaa, löytää Hänet. Joka rukouksessa kolkuttaa Jeesukselta apua elämäänsä, saa avun. Jeesus avaa armon aitan oven ja antaa, synnit anteeksi. Antaa yltäkylläisen elämisen arvoisen elämän. Antaa rauhansa. Yliymmärryksen käyvän rauhan. Rauhan jota ei mistään saa maailmassa. Ihminen saa kestävän rauhan Jeesukselta Kristukselta. Kestävän rauhan maailmaan, tuo Jeesus. Hänen tullessaan Isän luota kirkkaudestaan maapäälle. Hänen jalkansa astuvat vielä kerran maanpäälle. Rauhanruhtinas tuo maailmaan rauhansa. Silloin Israelin kansan olemassaolon kamppailu päättyy. Juutalaisille luvattu maa saa päättymättömän rauhan. Maailma on vielä pahuuden temmellyskenttänä.
”Monen ahdistuksen kautta meidän pitää menemän sisälle Jumalan valtakuntaan”. Apt. 14: 21. KR. 33/38. Uskoviksi tultuammekin saamme kokea ahdistuksia. Kaikki inhimillisen elämän ongelmat ovat todellisia kristityillekin. Meille ei ole luvattu menestystä, eikä vaikutusvaltaa. Kristus Jeesus sai kokea ihmisten taholta, halveksutaan ja pilkkaa. Hän oli koditon maailmassa. Hänellä ei ollut paikkaa, mihin olisi päänsä kallistanut, kerrotaan Jumalan Sanassa. Ihmiset eivät antaneet Hänelle myötätuntoa. Uskonnolliset ihmiset, olivat Kristuksen pahimmat vastustajat. Uskonnolliset ihmiset veivät Jeesuksen telotuspaikalle. Häväistynä ja pilkattuna, runneltuna, Hänet nostettiin ristille. Hän antoi Henkensä viattomana uhrina. Synnitön tuli synniksi, että syntiset saivat mahdollisuuden päästä synneistä. Uskonnolliset ihmiset voivat löytää todellisen elävän yhteyden Kristuksessa. Pelastusta ei saada uskonnollisuudesta, eikä uskonnoista, se saadaan Kristukselta. Saman tien, jonka Mestarimme Jeesus Kristus joutui kulkemaan, ollessaan ihmisenä maailmassa. Samaa tietä joutuu kulkemaan Kristuksen seuraajat. Meille ei ole luvattu helpompaa tietä. Kuitenkin meidän tiemme ei ole liian vaikea kulkea. Onhan Jeesus Kristus kanssamme jokaisena elämämme hetkenä. Pyhä Henki antaa voimaansa kullekin elämämme päivälle. Jokaisena aamuna on uusi armo tarjolla. Tahdothan elää täyttä elämää? Ilman Jeesusta elämä on tyhjää ja tarkoituksetonta. Jeesus antaa elämälle suunnan ja tarkoituksen.
Etsitään ensin Jumalan valtakuntaa ja Hänen vanhurskautta. Jumalan vanhurskauden etsiminen on, etsimistä Jumalan pyhyyttä. Jumalan suunnitelmat pitää asettaa ensimmäiselle tilalle elämässämme. Jumalan pyhyys, pyhittää meitä. Meidän suumme etsii rukouksin Jumalan tahtoa. Rukouksin pyydämme, että Kristus täyttää kaikki tarpeemme. Koputtaessamme Jeesusta auttajaksi, me saamme voiman lähteä liikkeelle. Lähdemme pois omalta mukavuusalueeltamme. Lähdemme palvelemaan lähimmäisiä ja täyttämään heidän tarpeitaan. Viemme pelastussanomaa Kristuksesta. Uskossa rukouksin apua koputtanut, ei voi vaieta. On mentävä ja vietävä sanoma, Pelastajasta Jeesuksesta Kristuksesta. Siunauksia saatuamme, pitää niitä viedä eteenpäin. Siunaukset ovat annettu jaettaviksi. ”Lapsukaiset, älkäämme rakastako sanalla tai kielellä, vaan teossa ja totuudessa.” Joh. 3: 18. KR 33/ 38.
Riiputaan kiinni Kristuksessa. Tiedämme ja tunnemme Kristuksen, ja Hänen hyvyytensä. Johdatetaan maailmassa eläviä, Kristukselle vieraita, tai Hänen luotaan pois lähteneitä, takaisin armollisen Isän helmaan. Hän on meidän auttajamme ja turvamme kaikkina aikoina, kaikkialla. Olkaamme Kristuksen seuraajia loppuun saakka. Kolkutetaan usein apua Jeesukselta. Hän avaa ja vastaa rukouksiimme.
”Koska hän riippuu minussa kiinni, niin minä hänet pelastan; minä suojelen hänet, koska hän tuntee minun nimeni.
Hän huutaa minua avuksensa, ja minä vastaan hänelle, minä olen hänen tykönänsä, kun hänellä on ahdistus, minä vapahdan hänet ja saatan hänet kunniaan.” Ps. 91. 14 – 15. KR 33/ 38.
”Katso, minä seison ovella ja kolkutan; jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, niin minä käyn hänen tykönsä sisälle ja aterioitsen hänen kanssaan, ja hän minun kanssani.” Ilm. 3: 20 KR 33/ 38.
Jeesuksesta vieraana elävä ihminen on sulkenut sydämensä oven. Hengelliset asiat ovat outoja. Ihminen uskoo siihen, mikä on järjellä ymmärrettävissä. Mitä ei silmin nähdä, eikä korvin kuulla, eikä tiede voi osoittaa todeksi, sitä ei pidetä todellisena. Mitä yleinen mielipide ajattelee hengellisyydestä, se vaikuttaa eniten. Negatiivinen ajattelu hengellisyydestä ruokkii epäuskoa. Kristittyjen virheet eivät lisää luottamusta. Kuitenkin maailmassa ei elä yhtäkään täysin virheetöntä kristittyä. Ihmisiin ei siten voi luottaa, eikä heihin pidä tuijottaa. Ainut virheetön maailmassa elänyt, on Jeesus Kristus, Jumalan Poika.
Jeesus seisoo jokaisen ihmisen sydämen oven takana. Koputuksen kuulevat avaavat Hänelle oven. Synneistä syyttävä omatunto on koputuksen ääniä. Monesti monet hyvät asiat, ovat Jeesuksen koputusta. Hyviä asioita ei pidetä Jeesuksen koputuksina. Ihminen pitää hyvät asiat elämään luonnollisesti kuuluvina asioina. Hyvät asiat otetaan oman onnistumisen seurauksina. Sitä pidetään hyvänä ”tuurina”. Joidenkin elämä on, kuin olisivat syntyneet ” kultalusikka” suussaan. Heidän mielestään, ovat koulutuksella ansainneet hyvän elämän. Elämän realismiin kuuluu, huonojen päivien olemassaolo. Jokaiselle tulee huonoja aikoja. Turhaan ei sanota. ”Ja muista Luojaasi nuoruudessasi, ennen kuin pahat päivät tulevat ja joutuvat ne vuodet, joista olet sanova: ”Nämä eivät minua miellytä” Saarnakirja 12. 1 – 2. KR 33/ 38. Nuoruudessa kannattaa jo muistaa Luojan olemassaolo ja avata sydämen ovi hyvinä päivinä. Nuoruudenpäiviä pidetään ruusuisina. Nuorena ei murehdita, mitä on edessäpäin. Tulevaisuus on avoin ja eteenpäin, on elävän mieli. Normaalisti nuori ei ajattele huonoja aikoja tai vanhuudenpäiviä. Rippikoulussa nuori pohtii elämäänsä ja tulevaisuutta. Monesti hengelliset asiat jäävät pitkiksi ajoiksi tähän. Kaikki nuoret eivät käy rippikoulua, mutta kaikilla on nuoruus. Nuorten ovella Jeesus kolkuttaa. Hyvä on nuorten ymmärtää, miten tärkeää olisi avata sydän Jeesukselle. Monelta murheelta ja pahuudelta säästyy, jos elämä on nuoresta saakka, Jeesuksen käytössä. Pahat päivät tulevat iän karttuessa, vääjäämätön tosiasia, mutta silloinkin Jeesukselta saatu turva kestää.
”Etsikää Herraa silloin, kun hänet löytää voidaan; huutakaa häntä avuksi, kun hän läsnä on. Jumalaton hyljätköön tiensä ja väärintekijä ajatuksensa ja palatkoon Herran tykö, niin hän armahtaa häntä, ja meidän Jumalamme tykö, sillä hänellä on paljon anteeksiantamusta.” Jes. 55. 6 – 7. KR 33/38.
Pyhä Henki on nyt maanpäällä. Jeesuksen taivaaseen astumisen jälkeen vuodatettu Pyhä Henki vaikuttaa edelleen. Jeesus elää kaikkialla Pyhässä Hengessä. Jeesus kolkuttaa ihmisten sydämen ovilla. Jeesus tarjoaa jokaiselle meille armoa ja anteeksiantoa. Golgatalla Jeesuksen tekemä sovitustyö on edelleen voimassa. Risti on tyhjä, ja hauta on tyhjä, mutta Jeesus Kristus elää! Missä Kristuksesta saarnataan ja puhutaan, siellä Hän on mukana. Jeesus on löydettävissä, tässä ja nyt. Häntä voidaan huutaa avuksi. Hädässä oleva ihminen voi ottaa kiinni Jeesuksen vaipan tupsusta. Pelastuksen vaippa voidaan pukea yllesi. Hänen arpiset kädet ovat avoinna, ottaakseen syntisen ihmisen vastaan. Samat kädet, jotka ristinpuulla levittäytyivät koko ihmiskunnan ylle. Hän sovitti ihmisten synnit ja poisti kaikki esteet, pelastuksen tieltä. Nyt tie on auki. Yhteys ylöspäin Isän luokse on avoinna. Maan alimpiin paikkoihin ulottuu Jeesuksen rakkauden armolliset jalat. Jalat jotka olivat sidottu ristinpuuhun, ne osoittivat ristillä alas. Maahan ja maan alle. Kristus nöyryytti itsensä. Jumalan Poika alensi itsensä syntisten ihmisten tasolle. Nöyryys ja hiljaisuus oli Jeesuksen vallan salaisuus. Hän oli hiljaa pilkkaajiensa edessä. Jeesus ei sanonut vastaan, Hän oli Jumalan uhri Karitsa. Hän näytti, ettei paholaisella ole Häneen mitään valtaa. Hän näytti valtansa olevan ylhäältä, ei maailmasta ja maasta. Itsensä nöyryyttänyt Jeesus Kristus, tarjoaa nyt meille jokaiselle armoa. ” Autuaita ovat nöyrät, sillä heidän on taivasten valtakunta.”
Pitää nähdä, ettei ole muuta mahdollisuutta päästä pahoista teoistaan. Vääristä tekemisistä, ja ajatuksista, monista himoista. Vain Kristuksen jalkojen juurella saadaan vapaus. Herramme ja Vapahtajamme yhteyteen pääseminen, vaatii ihmisen ylpeän mielen nöyrtymistä. Vapahtajamme on armollinen, ja Hän tahtoo kaikella hyvällä vetää ihmisen takaisin omakseen. Pitää nähdä, että kaikki hyvä mitä meille on annettu, ne ovat Jumalan armon osoituksia. Omien ansioiden tilille niitä ei voida laittaa. Jokainen on ansioton itsessään. Ihminen ei voi omilla teoilla ansaita pelastusta. Pelastus tulee yksin armosta, Golgatan työn ansiosta. Ihminen on itsessään täysin pilalla ja syntinen, emme voi itseämme puolustaa millään teoilla. Olemme kelvottomia Jumalan silmissä. Kuitenkin Jeesuksella on paljon anteeksiantamusta. Hän painaa ensin alas, mutta ylentää ylös. Hän nostaa syntisen ruhtinasten rinnalle. ”Hän, joka tomusta nostaa alhaisen, korottaa loasta köyhän
asettaaksensa hänet ruhtinasten rinnalle…” Ps. 113. 7 -8. KR 33/38.
Sydämen oven ollessa auki Jeesukselle, voimme rukouksin keskustella Hänen kanssaan. Voimme viedä kaikki asiat Kristuksen kautta Isälle tiettäväksi. Jeesus on välimies, Jumalan ja ihmisen välillä.”Anokaa, niin teille annetaan; etsikää, niin te löydätte; kolkuttakaa, niin teille avataan. Sillä jokainen anova saa, ja etsivä löytää, ja kolkuttavalle avataan.” Matt. 7. 7 – 8. KR 33/38.
Jokainen anova saa syntinsä anteeksi. Jokainen joka vilpittömästi etsii Jeesusta Vapahtajaa, löytää Hänet. Joka rukouksessa kolkuttaa Jeesukselta apua elämäänsä, saa avun. Jeesus avaa armon aitan oven ja antaa, synnit anteeksi. Antaa yltäkylläisen elämisen arvoisen elämän. Antaa rauhansa. Yliymmärryksen käyvän rauhan. Rauhan jota ei mistään saa maailmassa. Ihminen saa kestävän rauhan Jeesukselta Kristukselta. Kestävän rauhan maailmaan, tuo Jeesus. Hänen tullessaan Isän luota kirkkaudestaan maapäälle. Hänen jalkansa astuvat vielä kerran maanpäälle. Rauhanruhtinas tuo maailmaan rauhansa. Silloin Israelin kansan olemassaolon kamppailu päättyy. Juutalaisille luvattu maa saa päättymättömän rauhan. Maailma on vielä pahuuden temmellyskenttänä.
”Monen ahdistuksen kautta meidän pitää menemän sisälle Jumalan valtakuntaan”. Apt. 14: 21. KR. 33/38. Uskoviksi tultuammekin saamme kokea ahdistuksia. Kaikki inhimillisen elämän ongelmat ovat todellisia kristityillekin. Meille ei ole luvattu menestystä, eikä vaikutusvaltaa. Kristus Jeesus sai kokea ihmisten taholta, halveksutaan ja pilkkaa. Hän oli koditon maailmassa. Hänellä ei ollut paikkaa, mihin olisi päänsä kallistanut, kerrotaan Jumalan Sanassa. Ihmiset eivät antaneet Hänelle myötätuntoa. Uskonnolliset ihmiset, olivat Kristuksen pahimmat vastustajat. Uskonnolliset ihmiset veivät Jeesuksen telotuspaikalle. Häväistynä ja pilkattuna, runneltuna, Hänet nostettiin ristille. Hän antoi Henkensä viattomana uhrina. Synnitön tuli synniksi, että syntiset saivat mahdollisuuden päästä synneistä. Uskonnolliset ihmiset voivat löytää todellisen elävän yhteyden Kristuksessa. Pelastusta ei saada uskonnollisuudesta, eikä uskonnoista, se saadaan Kristukselta. Saman tien, jonka Mestarimme Jeesus Kristus joutui kulkemaan, ollessaan ihmisenä maailmassa. Samaa tietä joutuu kulkemaan Kristuksen seuraajat. Meille ei ole luvattu helpompaa tietä. Kuitenkin meidän tiemme ei ole liian vaikea kulkea. Onhan Jeesus Kristus kanssamme jokaisena elämämme hetkenä. Pyhä Henki antaa voimaansa kullekin elämämme päivälle. Jokaisena aamuna on uusi armo tarjolla. Tahdothan elää täyttä elämää? Ilman Jeesusta elämä on tyhjää ja tarkoituksetonta. Jeesus antaa elämälle suunnan ja tarkoituksen.
Etsitään ensin Jumalan valtakuntaa ja Hänen vanhurskautta. Jumalan vanhurskauden etsiminen on, etsimistä Jumalan pyhyyttä. Jumalan suunnitelmat pitää asettaa ensimmäiselle tilalle elämässämme. Jumalan pyhyys, pyhittää meitä. Meidän suumme etsii rukouksin Jumalan tahtoa. Rukouksin pyydämme, että Kristus täyttää kaikki tarpeemme. Koputtaessamme Jeesusta auttajaksi, me saamme voiman lähteä liikkeelle. Lähdemme pois omalta mukavuusalueeltamme. Lähdemme palvelemaan lähimmäisiä ja täyttämään heidän tarpeitaan. Viemme pelastussanomaa Kristuksesta. Uskossa rukouksin apua koputtanut, ei voi vaieta. On mentävä ja vietävä sanoma, Pelastajasta Jeesuksesta Kristuksesta. Siunauksia saatuamme, pitää niitä viedä eteenpäin. Siunaukset ovat annettu jaettaviksi. ”Lapsukaiset, älkäämme rakastako sanalla tai kielellä, vaan teossa ja totuudessa.” Joh. 3: 18. KR 33/ 38.
Riiputaan kiinni Kristuksessa. Tiedämme ja tunnemme Kristuksen, ja Hänen hyvyytensä. Johdatetaan maailmassa eläviä, Kristukselle vieraita, tai Hänen luotaan pois lähteneitä, takaisin armollisen Isän helmaan. Hän on meidän auttajamme ja turvamme kaikkina aikoina, kaikkialla. Olkaamme Kristuksen seuraajia loppuun saakka. Kolkutetaan usein apua Jeesukselta. Hän avaa ja vastaa rukouksiimme.
”Koska hän riippuu minussa kiinni, niin minä hänet pelastan; minä suojelen hänet, koska hän tuntee minun nimeni.
Hän huutaa minua avuksensa, ja minä vastaan hänelle, minä olen hänen tykönänsä, kun hänellä on ahdistus, minä vapahdan hänet ja saatan hänet kunniaan.” Ps. 91. 14 – 15. KR 33/ 38.