Rakasta vihamiehiäsi

[rita4]

(The Importance of Loving Your Enemies )

David Wilkerson
Heinäkuu 3, 2000
__________

Jos väität, että sinulla ei ole yhtään vihamiestä, haluaisin tehdä sinulle tarjouksen. Ottaisin sinut palvelukseeni kirjoittamaan kirjan, joka kuvaa kuinka olet onnistunut pääsemään elämässäsi näin pitkälle ilman, että kukaan vastustaisi sinua. Kirjastasi tulisi varmasti menestys.

Voisit kuvailla, kuinka sinua ei ole kadehdittu eikä kukaan ole ollut sinulle vihamielinen. Voisit selittää, kuinka kukaan ei ole häirinnyt suunnitelmiasi, tuhonnut päämääriäsi tai suistanut sinua tulevaisuutesi suunnitelmilta. Voisit kertoa, kuinka kukaan ei ole koskaan loukannut sinua, estänyt sinua toteuttamasta haluamaasi asiaa tai ettei kukaan ole suunnitellut sinun kukistamistasi.

En halua olla kevytmielinen enkä pisteliäs. Mutta tosiasia on, että juuri tällaiset asiat tekevät jostakin toisesta vihamiehesi. Jokaisella meistä on varmasti ollut ainakin yksi tuollainen kokemus.

Tietenkin jokainen uskova joutuu kasvokkain perivihollisen, saatanan kanssa. Jeesus kertoo meille, että hän on se vihollinen, joka kylvää lustetta meidän elämäämme. (Katso Matt.13:39). Samalla tavalla apostoli Pietari varoittaa meitä saatanasta: "Olkaa raittiit, valvokaa. Teidän vastustajanne, perkele, käy ympäri niinkuin kiljuva jalopeura, etsien kenet hän saisi niellä." (1Piet.5:8).

Jeesus tekee kuitenkin selväksi, että meidän ei tarvitse pelätä paholaista. Meidän Herramme on antanut meille kaiken voiman ja vallan saatanan ja hänen demonisten voimiensa yli: "Katso, minä olen antanut teille vallan tallata käärmeitä ja skorpioneja ja kaikkea vihollisen voimaa, eikä mikään ole teitä vahingoittava." (Luuk.10:19). Kristus osoittaa selvästi, että taistelu vihollista vastaan on jo voitettu. Meille on annettu sisäinen voima vastustaa paholaisen nielemisyrityksiä.

Haluan keskittyä nyt enemmän koettelemuksiin inhimillisen vihollisen kanssa - liha- ja verivastustajien, ihmisten, joiden kanssa elämme ja teemme työtä. Katsohan, kun Pietari käyttää sanaa "niellä", sen kreikkalainen merkitys on "yrittää nielaista yhdellä kulauksella." Pietari puhuu mistä tahansa kamppailusta, koetuksesta tai viettelyksestä, jotka voisivat niellä sinut ja saattaa sinut masennukseen, pelkoon tai lannistumaan.

Voit ehkä kerskata, että olet voittanut suuren voiton Kristuksessa. Olet pystynyt onnistuneesti vastustamaan kaikkia kiusauksia, kaikkia himoja ja materialismia, kaikkea tämän maailman rakkautta. Mutta samanaikaisesti sinut on voinut niellä jatkuva kamppailu inhimillisen vihollisen kanssa. Joku on noussut sinua vastaan - osoittaen kateutta ja katkeruutta, tulkiten väärin tekojasi ja motiivejasi, tahraten maineesi, vastustaen sinua joka käänteessä, yrittäen vähätellä Jumalan tarkoitusta elämässäsi.

Tuon henkilön hyökkäys on ryöstänyt sinun rauhasi. Olet joutunut kuluttamaan kallista aikaasi selittelemällä ja puolustelemalla itseäsi ja tekojasi. Jonkin ajan kuluttua tuo törmäys on alkanut kuluttaa ajatuksiasi, maksaen sinulle monta unetonta yötä. Pian näet sen jo vaikuttavan perhe-elämääsi, ihmissuhteisiisi ja jopa ruumiisi terveyteen.

Jos tämä kuvaus sopii sinuun, silloin olet jo joutunut vihollisen nieltäväksi - inhimillisen vastustajasi aiheuttaman koettelemuksen kautta.

Jatkuu..

[rita4]

Vanha Testamentti näyttää tukevan salaisia toiveitamme että Jumala tulee tuomitsemaan vihollisemme.

Vanhan Testamentin laki vaati kostoa - silmä silmästä, hammas hampaasta. Sen sanoma näyttää olevan: "Herra, sinä näit, mitä vihamieheni teki minulle. Nyt, Herra, ota hänet kiinni."

Meidän on helpompi ymmärtää tällainen suhtautuminen, kun opimme enemmän tuntemaan Israelin turmeltuneita vihollisia. Egyptiläisten sotahuuto oli: "...Minä ajan takaa, minä saavutan heidät, minä jaan saaliin ja tyydytän heissä kostonhimoni; minä paljastan miekkani, minun käteni hävittää heidät." (2.Moos.15:9). Ja Jumala oli uskollinen ja kosti Israelin vihollisille: "Sinun tuulesi puhalsi, ja meri peitti heidät; he upposivat valtavesiin niinkuin lyijy." (15:10). "Sinä ojensit oikean kätesi, maa nielaisi heidät." (15:12).

Voin jo kuulla joidenkin uskovien sanovan: "Tuon minäkin haluan Jumalan tekevän minun vihamiehilleni. Syösköön Hän heidät alas ja nielköön heidät. Hehän ovat tehneet minulle aivan samoin kuin egyptiläiset tekivät Israelille. He ovat ajaneet minua takaa, sokaisseet minut, yllättäneet minut. Siksi minulla on selvät raamatulliset perusteet pyytää Jumalaa hävittämään vihamieheni."

Mutta jos me turvaudumme Vanhan Testamentin tapaan käsitellä vihamiehiämme - uskomattomia vihamiehiämmekin - me asetamme itsemme jälleen lain siteen alle.

Daavid sanoi kovia sanoja vihamiehistään. Hän anoi Jumalalta: "Kaikki minun viholliseni joutuvat häpeään ja suuren pelon valtaan." (Ps.6:11). Hän itse asiassa sanoi: "Aja heitä takaa, Herra - älä anna heidän nukkua sen tähden, mitä he tekivät minulle."

Eräässä tapauksessa Daavidin vihollinen oli eräs läheinen ystävä, eräs Jumalan kansasta. Tuo ystävä oli loukannut Daavidia syvästi, jolle hän oli purkanut sieluaan. Tuo mies oli Daavidin kanssarukoilija - toveri, joka jakoi hänen kanssaan rakkautensa Jumalaan. Kuitenkin tuo sydänystävä kääntyi Daavidia vastaan pettäjänä. Ja tämä sai Daavidin loukkaantumaan, vihaiseksi, hämilleen.

"Sillä minua ei herjaa vihollinen - sen minä kestäisin - eikä minua vastaan ylvästele minun vihamieheni - hänen edessään minä voisin lymytä; vaan sinä, minun vertaiseni, sinä, minun uskottuni, jonka kanssa me elimme suloisessa sovussa, yhdessä vaelsimme Jumalan huoneeseen juhlakansan kohinassa!" (Ps.55:13-15).

Daavid siis sanoi: "Jos tämä olisi ollut kuka tahansa muu, olisin sen kestänyt. Mutta hän oli läheinen, jumalinen ystävä. Ja se oli minulle liian raskasta kantaa."

Uskon, että monet Raamatun tutkijat ovat sitä mieltä, että tuo Daavidin vihamieheksi kääntynyt oli Ahitofel, hänen entinen neuvonantajansa ja luottamusmiehensä. Nuo kaksi miestä kysyivät toistensa neuvoa elämänsä jokaisessa asiassa. Joka kerta, kun Daavid meni Jumalan huoneeseen palvomaan, Ahitofel oli hänen vierellään, toimien Herran vastausten antajana hänelle. Ja Daavid avasi sydämensä Ahitofelille luullen, että hänellä oli hengellinen ystävä.

Kuitenkin tämä sama Ahitofel - ulkoa katsottuna niin viisas ja hengellinen, niin vilpitön, niin vihkiytynyt Daavidin asialle - äkkiä kääntyi kuningasta vastaan vihollisena. Tosiasiassa Ahitofel katkeroitui Daavidia kohtaan niin paljon, että hän lietsoi kansaa Daavidia vastaan. Hän sai jopa Daavidin oman pojan, Absalomin, salahankkeeseen tappamaan hänet.

Daavid vaikeroi: "Hänen suunsa on voita sulavampi, mutta hänellä on sota mielessä; hänen sanansa ovat öljyä lauhkeammat, mutta ovat kuin paljastetut miekat." (Ps.55:22). Hän siis sanoi: "Minä luulin, että Ahitofel oli minun ystäväni. Hän puhui niin hurskaasti, hän sanoi haluavansa minun parastani. Mutta sitten hän iski puukon selkääni."

Tämä kauhea petos sai Daavidin jatkuvasti vilkuilemaan olkansa yli. Hän sanoi: "Joka päivä he vääntelevät minun sanojani, kaikki heidän ajatuksensa tarkoittavat minulle pahaa. He ahdistavat, he väijyvät minua, he vakoilevat minun askeleitani, sillä he tavoittavat minun henkeäni." (Ps.56:6-7). Hän valitteli: "He tarkkailevat jokaista liikettäni, he vaanivat saadakseen minut ansaan."

Tuossa kauheassa loukatussa tilassaan, masentuneena ja suuttuneena, Daavid huusi kiihkeästi: "Karatkoon kuolema heidän kimppuunsa, menkööt he elävältä alas tuonelaan, sillä heidän asunnoissansa ja sydämissänsä vallitsee sula pahuus." (Ps.55:16). Toisin sanoen hän tarkoitti: "Tapa tuo petturi, Herra. Älä salli hänen elää päiviensä loppuun. Lähetä hänet helvettiin sen tähden, mitä hän on tehnyt minulle."

Vaikka Daavid sanoi noin, hän piti itseään viattomana. Hän todisti: "Mutta minä huudan Jumalaa, ja Herra pelastaa minut. Illoin, aamuin ja keskipäivällä minä valitan ja huokaan, ja hän kuulee minun ääneni." Ps.55:17-18). Daavid sanoi: "Herra, olen tehnyt ja yrittänyt kaikkeni tahtosi mukaan. En ole koskenutkaan tuohon mieheen - ja kuitenkin hän on noussut minua vastaan. Hänestä on tullut viholliseni."

Nämä sanat ovat tuon saman kuninkaan, joka itki, kun hänen murhanhimoinen vihamiehensä Saul kaatui taistelussa. Daavid repäisi vaatteensa surussa ja kutsui ystävänsä rukoilemaan ja paastoamaan, huutaen: "Israelin sankari on kaatunut. Saul oli ihana Jumalan mies." Kuitenkin nyt Daavid sanoi Ahitofelista, entisestä ystävästään: "Tapa hänet, Jumala. Syökse hänet nopeasti helvettiin." Sitten hän puolusteli asennettaan sanomalla: "Minä olen rukouksen mies. Olen aina polvillani."

Kuinka usein me uskovat olemmekaan kuin Daavid. Kun olemme pahoin loukatut ja masentuneet, me huudamme omavanhurskaudessamme vihamiehiämme vastaan: "Herra älä anna heidän enää elää."

Jatkuu..

[rita4]

Oletko koskaan joutunut läheisen ystäväsi pettämäksi?

Ehkä tunnet jonkun, joka kerran sanoi kaikille, että hän rakasti sinua. Mutta sitten yhtäkkiä - tuo henkilö pisti "tikarin" selkääsi. Hän kääntyi sinua vastaan ja loukkaa sinua.

Ehkä olette erillänne tai avioerossa ja nyt tuo puoliso "puukottaa" sinua. Kerran sinä olit vakuuttunut, että tuo toverisi rakasti ja kunnioitti sinua. Hän seisoi kanssasi alttarilla, lupautuen sinulle koko elämänsä ajaksi. Alussa hänen sanansa olivat helliä ja rakastavia, ja sinä ajattelit: "Me olimme niin läheisiä toisillemme. Hän on minun rakkain ystäväni."

Mutta nyt hän on hyljännyt sinut, ehkäpä jonkun toisen tähden. Ja hän moittii sinua - puhuu liehittelevästi ja kuitenkin selkäsi takana yrittää tuhota sinut. Itket itsesi uneen ajatellen: luulin tuntevani hänet. Kuinka hänestä on voinut tulla tuollainen?"

Ehkä vihamiehesi on läheinen, henkilökohtainen ystäväsi - ehkäpä saarnaajatoveri tai hengellisen työn tekijä. Kerran tuo ystävä näytti olevan jumalinen ja viaton ja sinä luotit häneen. Mutta yhtäkkiä, ilman mitään erikoista syytä, hän kääntyi sinua vastaan. Et mielestäsi tehnyt mitään sellaista, joka olisi aiheuttanut sen. Vieläpä, kun hän moitti sinua, olit silti ystävällinen. Ja nyt et saata uskoa millaista myrkkyä hän levittää sinusta toisille - loukkaavia sanoja, asioiden vääristelyä. Ja haavat loukkaavat enemmän ja syvemmälle, koska hän oli sinun ystäväsi.

Jotkut lukijat voivat kysyä: "Tapahtuuko todella tuollaista Kristuksen ruumiissa? En voi uskoa kuinka tosi uskova voisi tehdä noin." Olen pahoillani, mutta minun on myönnettävä, että se on totta.

Tunnen erään liikemiehen, joka pyydettiin liittymään erään uskovien järjestön johtokuntaan. Ensimmäisessä kokouksessa hän järkyttyi havaitessaan politikoinnin ja riitaisuudet kokouksen kulussa. Hän soitti minulle ja kysyi: "Onko todella näin kaikessa Herran työssäkin? Pidän tuota normaalina maallisessa liiketoiminnassa, mutta tulin hyvin masentuneeksi siitä, mitä näin ja kuulin näiden uskovien miesten seurassa. He eivät voineet olla Kristuksen Hengessä yrittäessään ratkaista erimielisyyksiään."

Voin sanoa, että on mahdotonta olla todella pyhittynyt ja olla tottelematta Herramme käskyä rakastaa toisiamme. Jeesus sanoi: "Näissä käskyissä riippuu kaikki laki ja profeetat - rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi, ja rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi." (Katso Matt. 22:37-40). Jumala mittaa rakkautemme itseensä sillä, kuinka paljon me osoitamme rakkautta veljillemme ja sisarillemme. "Jos joku sanoo: Minä rakastan Jumalaa, mutta vihaa veljeänsä, niin hän on valhettelija. Sillä joka ei rakasta veljeänsä, jonka hän on nähnyt, se ei voi rakastaa Jumalaa, jota hän ei ole nähnyt." (1Joh.4:20).

Sinä voit ylistää Herraa seurakunnassa, voit antaa ruokaa kodittomille - mutta jos sinulla on kaunaa ketä tahansa toista kohtaan, sinun rakkautesi Jumalaan on turhaa. Raamattu sanoo, että jos sinulla on sydämessäsi pahaa toista ihmistä kohtaan, niin sinä olet ulkokullattu Jumalan silmissä.

Niiden ihmisten rakastaminen, jotka ovat meitä loukanneet, ei ole vaihtoehto vaan käsky. "Ja tämä on Hänen käskynsä, että meidän tulee uskoa Hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen nimeen ja rakastaa toinen toistamme, niinkuin Hän on meille käskyn antanut." (1Joh.3:23). "Sen käskyn minä teille annan, että rakastatte toisianne." (Joh. 15:17).

Voit ehkä vastustella: "Herra, minä palvelen sinua, ylistän sinua, uhraudun sinulle - mutta älä odota, että minä niin helposti voin unohtaa tämän loukkauksen. Jos vain ymmärtäisit ne kipujen syvyydet, jotka olen läpikäynyt, et vaatisi tätä minulta. En kykene tekemään sitä."

Ei - sinä kyllä kykenet tekemään sen. Jeesus sanoo, että hän on antanut meille kaiken vallan vihollisen yli. Hänen Pyhä Henkensä antaa meille voiman antaa anteeksi, vaikka olisimmekin syvästi haavoitetut.

Ymmärräthän sinä Kristuksen ruumiin jäsenenä, että me toimimme meidän päämme, Jeesuksen, määräysten mukaan. Ajattelehan: ei yksikään sormistasi liiku, eikä silmäsi räpäytä ilman aivojesi määräystä. Siis, jos Kristus on meidän päämme, niin jokaisen jäsenen tulee toimia Hänen ajatustensa mukaan. Ja Hän on selvästi ilmaissut ajatuksensa tässä asiassa: "Olkaa sensijaan toisianne kohtaan ystävällisiä, hyväsydämisiä, anteeksiantavaisia toinen toisellenne, niinkuin Jumalakin on Kristuksessa teille anteeksi antanut." (Ef.4:32).

Toimitko sinä Kristuksen viisauden mukaan? Vai pidätkö sinä oman pääsi, Hänestä riippumattomana? Oletko antanut anteeksi vihamiehillesi rakkaudessa, niinkuin Jeesus on antanut anteeksi sinulle? Vai kannatko vielä kaunaa, aiheuttaen omien syntiesi kasaantumaan päällesi?

Jatkuu..

[rita4]

Minulla on sinulle voimakasta hengellistä risiiniöljyä.

Usein Jumalan käsky rakastaa vihamiehiämme näyttää meistä katkeralta, pahamakuiselta lääkkeeltä. Mutta aivan kuin risiiniöljy, jota jouduin nuoruudessani ottamaan, se on lääkettä, joka parantaa. Monet uskovat eivät halua ottaa tuota lääkettä. He näkevät sen kirjoitettuna Raamatussa, mutta he tuskin sitä noudattavat. He tuntevat itsensä oikeutetuiksi vihata vihamiehiään.

Kuitenkin Jeesus sanoo selvästi: "Te olette kuulleet sanotuksi: 'Rakasta lähimmäistäsi ja vihaa vihollistasi'. Mutta minä sanon teille: rakastakaa vihollisianne ja rukoilkaa niiden puolesta, jotka teitä vainoavat." (Matt.5:43-44).

Oliko tässä Jeesuksella ristiriita lain kanssa? Ei ollenkaan. Hän muutti sen lihallisen hengen, joka oli tullut lakiin. Tuona aikana Jeesus rakasti vain juutalaisia. Juutalainen ei saanut tervehtiä pakanaa kädestä, eikä hänen vaatteensa saanut koskettaa pakanan vaatteeseen. Tämä ei kuitenkaan ollut lain henki. Laki oli pyhä, joka neuvoi: "Jos vihamiehelläsi on nälkä, anna hänelle leipää syödä; ja jos hänellä on jano, anna hänelle vettä juoda. Sillä niin sinä kokoat tulisia hiiliä hänen päänsä päälle, ja Herra sen sinulle palkitsee." (Sananl.25:21-22).

Jeesus myöskin puhui Vanhan Testamentin laista, joka koskee loukkaantumisia ja vammoja. Hän sanoi: "Te olette kuulleet sanotuksi: 'Silmä silmästä ja hammas hampaasta'. Mutta minä sanon teille: älkää tehkö pahalle vastarintaa; vaan jos joku lyö sinua oikealle poskelle, käännä hänelle toinenkin." (Matt.5:38-39).

Mooseksen lain alaisuudessa jokainen, joka aiheutti vamman, joutui korvaamaan samalla tavalla - vamma vammasta, isku iskusta. Tämä ei enää jatkunut Kristuksen armon alla. Jeesuksen käsky rakasta lähimmäistäsi todellakin sulki sisälleen vihamiehemmekin.

Ehkä kyselet: "Tuleeko meidän rakastaa pahoja ihmisiä, aborttilääkäreitä, häikäilemättömiä poliitikkoja, homoja, jotka väittävät, että Jeesus oli homo? Eikö Raamattu käskekin meidän huutaa syntiä vastaan ja vastustaa syntiä ja synnintekijöitä?" Kyllä, se on totta. Mutta meidän tulee vastustaa heidän pahoja tekojaan, eikä heitä henkilöinä.

Sinä ehkä haluat liittyä Daavidin rukoukseen: "Herra, enkö minä vihaisi niitä, jotka sinua vihaavat, enkö inhoaisi niitä, jotka sinua vastustavat? Kaikella vihalla minä heitä vihaan, he ovat minun omia vihollisiani." (Ps.139:21-22). Viimein Daavidkin löysi lain armollisen hengen. Hän oppi, että oli mahdollista vihata vain sitä pahaa henkilössä eikä henkilöä itseään. Hän kirjoitti: "En kiinnitä silmääni siihen, mikä on turmiollista.."(Ps.101:3). "...sentähden minä vihaan kaikkia valheen teitä." (Ps.119:4). "Valhetta minä vihaan ja inhoan..." (Ps.119:163).

Ajattele Jeesuksen esimerkkiä. Hän joutui kasvokkain kaikkien pahan voimien kanssa tuona aikana - valtion virkamiesten, poliittisten johtajien, kirkon johtajien. Kaikista näistä tuli Kristuksen vihollisia, jotka herjasivat häntä ilkeästi. Kuitenkin kivun ollessa pahimmillaan - aivan kuoleman partaalla - Jeesus rukoili: "Isä, anna heille anteeksi.." (Luuk.23:43).

Stefanuksella oli oikeus vastustaa niitä, jotka kivittivät hänet. Hän olisi voinut osoittaa sormella noita turmeltuneita uskonnollisia johtajia ja sanoa: "Tulen tapaamaan teidät viimeisellä tuomiolla. Ette selviä tästä. Jumala rankaisee tämän teidän syntinne." Mutta sensijaan Stefanus noudatti Jeesuksen esimerkkiä. Hän rukoili: "Herra, älä lue heille syyksi tätä syntiä." (Apt.7:60).

Kun Mirjam nousi veljeään Moosesta vastaan, hän teki syntiä, joka ansaitsi kuoleman. Ja Jumala oli uskollinen Moosekselle ja kosti hänen sisarelleen spitaalilla. Kuitenkaan Mooses ei iloinnut Mirjamin kärsimyksestä. Hän suri sydämessään, ja hän rukoili Jumalaa parantamaan: "Oi Jumala! Paranna hänet!" (4.Moos.12:13).

Paavali tunsi itsensä imarrelluksi, kun ulkokullatut herjasivat, loukkasivat ja puhuivat hänestä pahaa. Paavali sai vastustusta osakseen koko yhteiskunnalta - ilkeiltä poliitikoilta, roomalaisilta homoseksuaaleilta, jotka vihasivat Paavalia homouden vastustamisen tähden. Jopa seurakunnat nousivat häntä vastaan. Raivostuneet opettajat kateellisina Paavalin ilmestyksistä pilkkasivat ja vääntelivät Paavalin sanoja. Toiset syyttivät häntä rahan väärinkäytöstä.

Älä erehdy luulemaan, etteikö Paavali vihannut näiden ihmisten syntejä. Heidän petollisuutensa sai hänet murheelliseksi, ja hän puhui kaikkea heidän pahuuttaan vastaan. Mutta hän ei koskaan lakannut rakastamasta ihmisiä ja rukoilemasta heidän puolestaan. Hän todisti: "...Meitä herjataan, mutta me siunaamme; meitä vainotaan, mutta me kestämme; meitä parjataan, mutta me puhumme leppeästi." (1Kor.4:12-13). Paavali seurasi Jeesuksen esimerkkiä. Pietari myös kirjoitti Kristuksesta: "...joka Häntä herjattaessa ei herjannut takaisin, joka kärsiessään ei uhannut, vaan jätti asiansa sen haltuun, joka oikein tuomitsee." (1Piet.2:23).

Me voimme vihata hallituksen epämoraalisia päätöksiä. Me voimme vihata homoseksuaalien syntejä, abortintekijöitä ja Kristuksen vihaajia. Mutta Herra käskee meitä rakastamaan heitä ihmisinä - ihmisinä, joiden puolesta Jeesus kuoli. Ja Hän käskee meitä rukoilemaan heidän puolestaan.

Sensijaan me kuitenkin laskemme leikkiä heidän kustannuksellaan. Olen itse kertonut vitsejä ja nauranut presidentistämme. Uskon, että hänen asenteensa myöhäisemmän asteen aborttiin on Jumalan silmissä kauhistus, ja se saa vereni kiehumaan. Mutta se ei estä minua suhtautumaan hänen iankaikkisuussieluunsa vakavasti. Jos minä vihaan henkilöä enemmän kuin hänen periaatteitaan, niin en ole silloin todellinen Kristuksen edustaja.

Uskon, että Jeesuksen nimeä on häväissyt monen uskovan suhtautuminen pahantekijöihin. Me olemme pilkanneet niitä, joiden puolesta meidän olisi pitänyt rukoilla. Niin sanotut uskovat ovat pommittaneet aborttiklinikkoja, murhanneet aborttilääkäreitä, ravistelleet vihassa nyrkkejään homojen mielenosoituksille. Tämä ei ole Kristuksen Hengestä. Voimamme on polvissamme, ei nyrkkien heiluttelussa tai vihan tuomioiden langettamisissa.

Jatkuu..

[rita4]

Puhukaamme nyt vihollisista seurakuntamme sisäpuolella.

Kuinka meidän tulee suhtautua uskoviin, joista on tullut vihollisiamme? Jeesus käskee meidän rakastaa heitä kolmella tavalla:

1. Siunatkaa heitä. 2. Tehkää heille hyvää. 3. Rukoilkaa heidän puolestaan. "...rakastakaa vihollisianne ja rukoilkaa niiden puolesta, jotka teitä vainoavat." (Matt.5:44).

Tutkikaamme elämäämme noiden kolmen asian valossa nähdäksemme, että olemmeko tottelevaisia Kristukselle, päällemme:

1. "Siunatkaa heitä, jotka kiroavat teitä." Mitä tarkasti ottaen tarkoittaa sana "siunata"? Kreikankielen sana "siunata" tässä tarkoittaa: "Puhua vain sitä, mikä on hyvää ja ylentävää, ääneen suustaan." Ei meidän tule vain ajatella hyviä asoita vihollisistamme, vaan puhua niistä avoimesti.

Minä olen epäonnistunut tämän käskyn kohdalla. Muistan tapauksen, kun jotkut minulle rakkaat henkilöt nousivat minua vastaan, vainoten ja moittien minua. Se oli pahin kipu, mitä olin koskaan kärsinyt, se kulutti ajatuksiani yötä päivää. Milloin vai tilaisuus tuli, minä purin sydäntäni kenelle tahansa, joka kuunteli.

Eräänä päivänä eräs rakas työtoveripariskunta pyysi vaimoani Gweniä ja minua lounaalle. Heti kun olimme istuutuneet, aloin purkaa taakkaani heille. Kerroin heille jokaisen yksityiskohdan kivustani - jokaisen minusta kerrotun valheen, jokaisen aiheutetun haavan. Tuo pariskunta oli ällistynyt. Tuntia myöhemmin he poistuivat hämillään. Kun katsoin Gweniä, näin hänen silmissään masennusta. Silloin minulle valkeni: minä olin ollut koko ajan äänessä.

Sain tietää myöhemmin, että tuo rakas pariskunta oli halunnut tavata meitä oman kipunsa tähden - enkä ollut kysynyt heiltä kuinka he voivat. He eivät olleet saaneet suunvuoroa - ja he poistuivat tyhjinä, kuivina ja alentuneina. Jos olisin totellut Jeesuksen käskyä siunata vainoojiani puhumalla heistä hyvää, niin tuokin pariskunta olisi voinut saada siunauksen. Sensijaan he lähtivät pois masentuneina.

2. "Tehkää hyvää vihamiehillenne." Mitä tarkoittaa tehdä hyvää niille, jotka meitä vastustavat? Kreikankielinen merkitys tässä on "rehellisyys ja takaisin voittaminen". Jeesus siis sanoo: "Tee kaikki minkä voit vihollisesi paranemisen ja saatanan kynsistä saamisen hyväksi. Tiedät, että tämä henkilö tekee sinulle pahaa, mutta painopiste ei ole sinun omassa kivussasi vaan petetyn vihollisesi sielussa."

Kristus todellakin käskee meidän nähdä vainoojiemme tuomittu sielun tila. Meidän ei tule tuntea oloamme hyväksi ajatuksella, että Jumala eräänä päivänä kostaa heille meitä vastaan tekemänsä rikkomukset. Sensijaan meidän tulee rukoilla heidän puolestaan. Meidän tulee yrittää repiä alas kaikki esteet, jotka voisivat tuomita heidät ja yrittää jälleenrakentaa siltoja heille.

Jeesus lupasi: "Joiden synnit te anteeksi annatte, niille ne ovat anteeksi annetut; joiden synnit te pidätätte, niille ne ovat pidätetyt." (Joh.20:23). Antaa anteeksi tarkoittaa "unohtaa kokonaan, hyljätä, heittää sivuun." Ei tietenkään kukaan voi antaa anteeksi Jumalaa vastaan tehtyä syntiä. Ainoastaan Kristus voi tehdä sen ristillä tekemänsä työn kautta. Mutta me voimme antaa anteeksi ne synnit, jotka ovat tehdyt meitä vastaan. Jeesus sanoo: "Jos annat anteeksi sinua vastaan tehdyn synnin, minä annan sen anteeksi taivaassa. Minä annan sen anteeksi puolestasi vihollisellesi."

Jeesuksen käsky tässä on yksinkertainen: "Ota sinä aloite. Älä odota - älä menetä mahdollisuutta - koska vihamiehesi sielu voi joutua iankaikkisuuteen synteineen. Etsi sinä ensin sovitusta. On mahdollista, että laupeutesi voi tulla hyljätyksi.. Mutta jos se hyväksytään, voit seistä tuomiopäivänä tietäen, että sinun vihamiestäsi ei tuomittu sinua vastaan tehdyn synnin tähden."

3. "Rukoilkaa niiden puolesta, jotka teitä vainoavat." (Matt.5:44). Me näemme tämän käskyn toimivan ylimmäisen papin tehtävässä. Laki vaati papin ensin teurastamaan uhrin ja asettamaan sen alttarille kansan syntien sovittamiseksi. Sen jälkeen papin tuli rukoilla seurakunnan puolesta, toimia heidän välimiehenään.

Tuo pappeus tuli esille ristillä. Jeesus suoritti molemmat. Ensiksi Hän suoritti syntiuhrin omassa ruumiissaan, sitten Hän rukoili syntien anteeksiantamusta kansan puolesta, mukaan lukien hänen omat vainoojansa.

Juuri nyt Kristus rukoilee vihamiestesi puolesta: "...mutta jos joku syntiä tekeekin, niin meillä on puolustaja Isän tykönä, Jeesus Kristus, joka on vanhurskas." (1.Joh. 2:1). Jeesus on jopa niiden puolustaja, jotka ovat sinua väärinkäyttäneet vainonneet. Jos siis Hän rukoilee heidän sielujensa puolesta, kuinka sinä voit olla heidän vihollisensa? Se on aivan mahdotonta.

Jatkuu..

[rita4]

Kuinka tärkeää on antaa anteeksi ja siunata vihamiehiään?

Paavali kirjoittaa: "...vaan antakaa sijaa Jumalan vihalle" (Room.12:19). Hän sanoo lyhyesti: "Kärsi vääryyttä. Anna sen olla ja jatka elämääsi. Elä Hengessä." Jos me kuitenkin kieltäydymme antamasta anteeksi meidän loukkaajillemme, niin me saamme ottaa vastaan nämä seuraamukset:

1. Meistä tulee syyllisempiä, kuin henkilöstä, joka meitä haavoitti.

2. Jumalan laupeus ja armo meitä kohtaan loppuu. Kun asiat menevät vinoon elämässämme, emme voi ymmärtää sitä, koska olemme tottelemattomuudessa.

3. Meidän vainoojamme kiusat ryöstävät rauhamme. Hänestä tulee voittaja ja hän onnistuu tekemään meihin pysyvän haavan. Ja hän jatkaa nauraen, kun me jatkamme vihassa kiehumistamme.

4. Koska saatana onnistuu tuomaan meille koston ajatuksia, niin hän myös pystyy johtamaan meitä kuolettavampiin synteihin. Ja me teemme paljon pahempia tekoja kuin ne meille tehdyt olivat.

Sananlaskujen kirjoittaja sanoo: "Ymmärrys tekee ihmisen pitkämieliseksi, ja hänen kunniansa on antaa rikos anteeksi." (Sananl.19:11). Toisin sanoen meidän ei tule tehdä mitään ennenkuin vihamme on lauhtunut. Meidän ei tule koskaan tehdä päätöksiä tai toimenpiteitä niin kauan kuin olemme vielä vihaisia.

Ennen kaikkea tuotamme kunniaa Taivaalliselle Isällemme, kun emme kiinnitä huomiota loukkauksiin ja annamme anteeksi meitä vastaan rikkojille. Tämä kasvattaa meidän luonnettamme. Olemme jo lukeneet, että jos toimimme kuten Jeesus, niin: "..ja Herra sen sinulle palkitsee." (Sananl.25:22). Kun annamme anteeksi, kuten Jumala antaa anteeksi, hän antaa meille sellaisen näyn Herran hyvyydestä ja siunauksesta, jollaista me emme ole ennen kokeneet.