ilosanoma.munfoorumi.com

Uskon sodassa ei mahdollista anoa vapautusta palvelusta
J.C.Ryle

Kristillinen sodankäynti ei ole kevyt aihe. Mitä Raamatussa sanotaan? "Kilpaile hyvä uskon kilpailu ja tartu kiinni iankaikkiseen elämään" (1 Tim. 6:12). "Kärsi vaivaa niin kuin Kristuksen Jeesuksen hyvä sotilas" (2 Tim. 2:3).

"Pukekaa yllenne Jumalan koko taisteluvarustus voidaksenne kestää Paholaisen juonet. Emmehän me taistele verta ja lihaa vastaan vaan hallituksia, ja henkivaltoja vastaan, tässä pimeydessä hallitsevia maailmanvaltiaita ja taivaan avaruuden pahoja henkiolentoja vastaan.

Ottakaa sen tähden yllenne Jumalan koko taisteluvarustus, niin että voitte pahana päivänä tehdä vastarintaa ja kaiken suoritettuanne pysyä pystyssä" (Ef. 6:11-13).

"Kilvoitelkaa päästäksenne sisälle ahtaasta ovesta" (Luuk. 13:24). "Valvokaa, pysykää lujina uskossa, olkaa miehuulliset, olkaa väkevät" (1 Kor. 16:13). "- taistelisit jalon taistelun, säilyttäen uskon ja hyvän omantunnon" (1 Tim. 1:18-19).

Meille on välttämätöntä taistella. Meidän on taisteltava. Herran Jeesuksen Kristuksen kirjeet seitsemälle seurakunnalle eivät sisällä lupauksia muille kuin niille, jotka "voittavat."

Siellä, missä on armoa, on myös yhteenoton tilanteita. Uskova on sotilas. Ei ole pyhyyttä ilman taistelua. Pelastettujen sielujen havaitaan aina taistelleen.

Ei pidä ajatella, että voisimme olla puolueettomia ja istua paikoillamme tässä sodassa. Taistelu on välttämätöntä maailmanlaajuisesti. Kukaan ei voi asemansa, yhteiskuntaluokkansa tai ikänsä perusteella anoa vapautusta tai paeta taistelua. Kaikki elävät maailmassa, jossa ansat, pyydykset ja piilevät vaarat saartavat sielun. Kaikkien lähistöllä on kiireinen, levoton ja pahansuopa paholainen.

Taistelu on välttämätöntä jatkuvasti. Se ei salli hengähdystaukoja tai aselepoa. Taistelun on jatkuttava keskeytyksettä arkipäivinä sekä sunnuntaisin, yksityisesti samoin kuin julkisesti. Sen on oltava käynnissä kotona perheen takan äärellä kuten myös ulkomailla, pienissä asioissa kuten kielen hallinnassa ja itsehillinnässä. Ja suuremmissa koetuksissa kuten valtakuntien hallitsemisessa - kristityn taistelun on jatkuttava keskeytetyksettä.

Vihollinen, jonka kanssa meidän täytyy olla tekemisissä, ei pidä lomaa, ei koskaan väsy eikä koskaan nuku. Niin kauan kuin elämme meidän on pidettävä taisteluvarustus yllämme ja muistettava, että olemme vihollisen maaperällä. "Jopa Jordanin rannalla", sanoi kuoleva uskova, "havaitsen Saatanan näykkivän kannoillani." Meidän tisteltava kuolemaamme asti.

Jatkuu osassa; Voittosi on kiinni varusteista

Voittosi on kiinni varusteista

Usko Sanaan ja Kristukseen

Todellinen kristinusko on uskon taistelua. Tässä mielessä kristillinen sodankäynti on täysin erilaista kuin tämän maailman selkkaustilanteet.

Taistelu ei riipu vahvasta kädestä, haukankatseesta tai nopeista jaloista. Sitä ei käydä lihallisilla aseilla vaan hengellisillä. Usko on sarana, jolla voitto kääntyy.

Yleinen usko Jumalan kirjoitetun Sanan totuuteen on ensisijainen perusta, jolle kristityn sotilaan luonne rakentuu. Hän on mikä on, tekee kuten tekee, ajattelee kuten ajattelee, toimii kuten toimii, toivoo kuten toivoo vain yhdestä syystä. Samoin hän käyttäytyy kuten käyttäytyy yhdestä yksinkertaisesta syystä.

- Hän uskoo tiettyihin väittämiin, jotka on ilmaistu ja vahvistettu pyhässä Raamatussa. "sen, joka Jumalan tykö tulee, täytyy uskoa, että Jumala on ja että hän palkitsee ne, jotka häntä etsivät." (Hebr. 11:6)

Erityinen usko meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen persoonaan, työhön ja toimeen on kristityn sotilaan luonteen elämä, sydän ja tärkein vaikutin. Uskossa hän näkee näkymättömän Vapahtajan, joka rakasti häntä, antoi itsensä hänen puolestaan, maksoi hänen velkansa hänen puolestaan.

Vapahtaja otti harteilleen hänen syntinsä, kantoi hänen rikkomuksensa, heräsi kuolleista hänen vuokseen ja toimii taivaassa hänen puolustajanaan Jumalan oikealla puolella.

Uskova näkee Jeesuksen ja pitää Hänestä kiinni. Nähdessään Vapahtajansa ja luottaessaan Häneen hän tuntee rauhaa ja toivoa ja haluaa taistella sielunsa vihollisia vastaan. Uskova näkee omat lukuisat syntinsä, oman heikon sydämensä, houkuttelevan maailman, kiireisen paholaisen. Jos hän katsoisi vain niitä, hän saattaisi vaipua epätoivoon. Hän kuitenkin näkee myös voimallisen Pelastajan, joka rukoilee hänen puolestaan, myötätuntoisen Pelastajan- Hänen verensä, Hänen vanhurskautensa.

Uskova Hänen ikuisen pappeutensa - ja hän uskoo, että tämä kaikki on hänen. Hän näkee Jeesuksen ja heittäytyy kokonaan Hänen varaansa. Nähdessään Hänet uskova jatkaa taistelua iloiten, luottaen täysin siihen, että hän saa enemmän kuin voiton Hänen kauttaan, joka on häntä rakastanut (Room. 8:37).

Tavaksi tullut elävä usko Jeesuksen läsnäoloon ja Hänen auliuteensa auttaa on kristityn sotilaan taistelumenestyksen salaisuus. Sodankäynnin huolet eivät paina, kun hänellä on varmuus Kristuksen rakkaudesta ja jatkuvasta suojelusta.

Mikään ei saa häntä sietämään uuvuttavaa tarkkailua, taistelua ja kamppailua syntiä vastaan yhtä hyvin kuin varmuus siitä, että sisällä asuva Kristus on hänen puolellaan ja että menestys on varmaa.

"Uskon kilpi" sammuttaa kaikki Pahan palavat nuolet. Hän, joka voi sanoa: " minä tiedän, keneen uskon", voi kärsimysten keskellä sanoa: " enkä sitä häpeä" (2 Tim. 1:12).

Hän, joka kirjoitti nämä ylistävät sanat: " me emme lannistu. - - - tämä hetkisen kestävä ja kevyt ahdistuksemme tuottaa meille iankaikkisen ja määrättömän kirkkauden, ylenpalttisesti" ( 2 Kor. 4:16-17), oli mies, joka kirjoitti samalla kynällä: " emme katso näkyväisiä, vaan näkymättömiä; sillä näkyväiset ovat ajallisia, mutta näkymättömät iankaikkisia."(4:18).

Mies joka sanoi: "elän uskossa Jumalan Poikaan" (Gal. 2:20), sanoi samassa kirjeessä: " maailma on ristiinnaulittu minulle ja minä maailmalle!" (6:14). Mies, joka sanoi: " minulle elämä on Kristus ja kuolema on voitto" (Fil. 1: 21), sanoi samassa kirjeessä. " olen oppinut tyytymään oloihini" (4:11). "Kaiken minä voin hänessä."(4:13). Mitä enemmän uskoa, sitä suurempi voitto. Mitä enemmän uskoa, sitä enemmän sisäistä rauhaa.

Haluaako joku kilpailla kristityn sotilaan kilpailun onnistuneesti ja menestyvästi? Rukoilkoon hän jatkuvasti suurempaa uskoa. Pysyköön hän Kristuksessa, tulkoon lähemmäksi Häntä, tiukentakoon otettaan Kristuksesta elmänsä jokaisena päivänä. Olkoon hänen päivittäinen rukouksensa sama kuin opetuslapsilla: "Lisää meille uskoa" (Luuk. 17:5).

Vartioikaa uskoanne tarkasti, jos teillä on sitä. Se on kristityn luonteen linnake, jonka varassa koko linnoituksen turvallisuus on. Saatana hyökkää mielellään tähän kohtaan. Kaikki on hänen armoillaan, jos usko kumotaan. Tämän suhteen meidän on oltava erityisen varuillamme, jos rakastamme elämää.

Muistakaamme, että jos haluamme menestyä taistelussa, meidän on pantava yllemme Jumalan koko taisteluvarustus, ja niin kauan kuin elämme, sitä ei pidä koskaan panna sivuun. Yhtäkään varustuksen osaa ei voi unohtaa. Totuuden vyö, vanhurskauden haarniska, uskon kilpi, Hengen miekka, pelastuksen kypärä - jokaista ja kaikkia tarvitaan. Emme voi unohtaa yhtään tämän varustuksen osaa ainoanakaan päivänä.

Vanha Kristuksen armeijan veteraani, joka kuoli kaksisataa vuotta sitten, sanoi: "Taivaassa me saamme haarniskan sijaan kirkkauden vaatteen. Täällä ajassa on kuitenkin käytettävä taisteluvarustusta päivin ja öin. Meidän on käveltävä, työskenneltävä ja nukuttava se yllämme, sillä muuten me emme ole todellisia Kristuksen sotilaita."

Jatkuu osassa; Kristuksen vahva käsi tukenamme

Kristuksen vahva käsi tukenamme

Kristuksen kautta voittaneet

Muistakaamme, että rakastavan Vapahtajamme katse kohdistuu meihin aamulla, päivällä ja illalla. Hän ei koskaan salli meitä kiusattavan enempää kuin kestämme. Häntä voi koskettaa tunne meidän vaivoistamme, koska Hän on itse kärsinyt ja ollut kiusattu.

Hän tietää, mitä taistelut ja selkkaukset ovat, sillä tämän maailman ruhtinas on hyökännyt Häntä vastaan. Koska meillä on suuri ylipappi, Jeesus, Jumalan Poika, pitäkäämme kiinni tunnustuksesta (Hebr. 4:14).

Muistakaamme, että tuhannet sotilaat ennen meitä ovat käyneet saman taistelun kuin mekin ja selvinneet enemmän kuin voittajina Hänen kauttaan, joka rakasti heitä.

He voitttivat Karitsan veren voimassa - ja niin mekin voimme tehdä. Kristuksen käsi on yhtä vahva kuin ennenkin, ja Kristuksen sydän yhtä rakastava kuin ennenkin.

Hän, joka pelasti miehiä ja naisia ennen meitä on Hän, joka ei ikinä muutu: " hän myös voi täydellisesti pelastaa ne, jotka hänen kauttaan tulevat Jumalan luo" (Hebr. 7:25). Heittäkäämme siis epäilykset ja pelot sivuun. Seuratkaamme "niitä, jotka uskon ja kärsivällisyyden kautta perivät sen, mikä on luvattu" (Hebr. 6:12).

Viimeiseksi muistakaamme, että aika on lyhyt, ja Herran tuleminen on lähellä. Muutama taistelu vielä, kunnes viimeiseen pasuunaan puhalletaan, ja Rauharuhtinas saapuu hallitsemaan uutta maata. Vielä muutama kamnppailu ja selkkaustilanne, ja sitten voimme sanoa ikuiset hyvästit sodankäynnille ja synnille, murheelle ja kuolemalle.

Anna meidän siis taistella viimeiseen asti koskaan natautumatta. Näin sanoo pelastuksemme kapteeni: " Joka voittaa, on tämän perivä, ja minä olen oleva hänen Jumalansa, ja hän on oleva minun poikani." (Ilm. 21:7).

J.C.Ryle