Jumalan ylistämisen teologia
Lähetetty: 24.05.2016 11:10A.W.Tozer
Syntisen rukous johti oikeaan riemuun
Aadam ei syntiin langettuaan huutanut ”Jumala, missä sinä olet?” vaan Jumala huusi Aadamia. Jumala tahtoo meidät tänäänkin. Hän tahtoo, että me voisimme ylistää häntä. Hän ei tarvitse meitä, siksi että hän olisi itsessään jotenkin riittämätön ja tarvitsisi jotakin – mutta hän ei tarvitse, vaan hän haluaa meidät.
Tessalonikalaisille lähetetyissä kirjeissä, Psalmeissa ja koko Raamatussa puhutaan siitä, kuinka Jumala haluaa, että palvomme häntä. Hän on säätänyt myös palvonnan tavan ja se on ainoa tapa, jonka hän hyväksyy.
Murhenäytelmä?
On siis ylistyksen muotoja, jotka eivät tule kysymykseen. Jumalan valtakunta on kärsinyt suurta vahinkoa ihmisten takia, jotka mieluummin tappelevat kuin rukoilevat. Yhtä suurta vahinkoa ovat saaneet aikaan ne, jotka mieluummin silittävät kaikkia myötäkarvaan kuin avaavat suunsa oikean asian puolesta. Uskon, että Jumala haluaa, että pysymme totuudessa lähimmäisiämme rakastaen.
Ensimmäinen ihminen, jonka ylistys ei ollut oikeaa, oli Kain. Hänen palvonnassaan ei ollut sovitusta. Näin ylistävä ihminen olettaa, että Jumala on erilainen kuin todellisuudessa. Kun ihminen ei tunne Jumalaa, mutta pyrkii silti ylistämään häntä, jättää hän itsensä puhdistamatta ensin alttarin hiilillä. Sitä ei Jumala hyväksy.
Toiseksi, ihminen voi myös luulla, että hänellä on [itsensä tähden] tietynlainen suhde Jumalaan, eikä se pidäkään paikkaansa. Se, joka ylistää ilman Kristusta, vuodatettua verta, anteeksiantamusta ja puhdistusta, ei ole oikeilla raiteilla. Seurauksena on hengellinen murhenäytelmä.
Väärä pelottomuus ja samarialaisuus
Kolmas virhe on se, että syntiä ei pidetä niin vakavana kuin se on. Jotkut psykologit, psykiatrit ja sosiologit ovat poistaneet synnistä sen pelon. Voidaksemme ylistää Jumalaa hyväksyttävällä tavalla meidän täytyy vapautua synnistä. Kainin ylistys oli uudestisyntymättömän ihmisen ylistystä.
On myös olemassa ”samarialaista ylistystä”, joka on kirjaimellisesti harhaoppista. Heresia on sitä, että otetaan vastaan vain se, mikä itse halutaan, ja torjutaan muu– tai ei ainakaan välitetä siitä. Samarialaiset palvoivat Jahvea, mutta eivät tehneet sitä Jerusalemissa vaan Samariassa. Historia todistaa, että heidän joukossaan oli joitakin juutalaisia, joilla oli juutalainen teologia.
Se oli kuitenkin yhdistetty pakanalliseen teologiaan, mistä oli syntynyt epäpyhä sekoitus. Jeesus sanoi heistä: ”Te ette tiedä, ketä te palvotte.”
Luonnon ylistystä
On myös olemassa luonnollista ylistystä, joka jää runolliselle ja filosofiselle tasolle. Se on uskonnon, runollisuuden ja kaiken ylevän ihailua ja kunnioittamista.
Runoilijat katselevat puita ja kirjoittavat sonetteja, mikä voi olla hyvin uskonnollista ja muistuttaa ylistystä. Se on kuitenkin vain luonnon kauneuden arvostamista ja siitä nauttimista, eivätkä hienot elämykset muuta sitä ylistykseksi.
Ralph Waldo Emerson sanoi, että kulkiessaan kuunvalossa niityllä ja haistaessaan sateen jälkeisen maan tuoksun hän tunsi itsensä niin onnelliseksi, että se lähenteli pelkoa ja kunnioitusta. Hän ei kuitenkaan ollut uudestisyntynyt eikä väittänytkään olevansa.
Runollisuus ei riitä
On tärkeää suhtautua varoen uskontoon, joka ei ole muuta kuin rakkautta, musiikkia ja runoutta. Itse olen hyvän musiikin ystävä, ja Beethovenin yhdeksän sinfoniaa ovat maailman hienoimmat teokset. Mutta tajuan kuuntelevani musiikkia, enkä välttämättä silloin ylistä Jumalaa. On olemassa ero kauniin musiikin ja ylistyksen välillä.
Teologinen linjaus
Oikealla ylistyksellä on selvä teologinen linjaus; sen täytyy olla ikuisen totuuden rajoissa tai se ei ole aitoa.
Jumala on Henki, ja häntä täytyy ylistää Hengessä ja totuudessa. Vain Pyhä Henki voi opettaa langennutta ihmistä ylistämään Jumalaa oikealla tavalla, sillä hän tekee kaiken oikein.
Kaikkien Hengen lahjojen pitäisi toimia Jumalan seurakunnassa, ja niin on vuosisatojen ajan ollutkin. Henki toimii lahjojensa kautta, eikä hän voi toimia seurakuntansa kautta elleivät lahjat ole läsnä. Augustinus, Krysostomus, Luther, Charnock, Wesley ja Finney olivat miehiä, jotka olivat saaneet lahjansa Pyhältä Hengeltä.
Pyhä Henki jakaa lahjojaan erikseen ja tahtonsa mukaan seurakunnalle. Jos näin ei olisi aina ollut, seurakunta olisi kuollut viimeisten alkuseurakuntaan kuuluneiden myötä. Se on kasvanut ja levinnyt Hengen vaikutuksesta, joten voimallinen ylistäminen, rukoileminen ja sananjulistaminen tapahtuu vain Hengessä. Tapahtukoon kaikki toimintamme Hengessä.
Usko mitä Jumala sanoo
Uskovan täytyy antautua totuudelle. Hän ei voi ylistää Jumalaa aidosti, ellei hän hyväksy, mitä Herra on sanonut itsestään. Me emme saa ”leikellä” Jumalaa niin kuin elokuvantekijät emmekä milloinkaan pyydellä anteeksi hänen puolestaan. Kellään ei ole oikeutta nousta puhujankorokkeelle ja alkaa silotella ja korjailla sitä, mitä Jumala on sanonut. Raamattu sanoo, että Jumala kovetti faaraon sydämen. On kirjoitettu kirjoja, joissa asiaa on yritetty selitellä eri näkökulmista, mutta sen täytyy antaa olla niin kuin se on kirjoitettu. On yhdentekevää, ymmärrämmekö sen vai emme.
Meidän täytyy uskoa myös se, mitä Jumala on sanonut Pojastaan. Sillä ei ole merkitystä, mitä mieltä filosofit ja teologit hänestä ovat, mutta uskovalle hän on Herra Jeesus Kristus. Minun täytyy uskoa sekin, mitä Jumala sanoo ihmisestä: uskon olevani syntinen, mutta hän on myös luvannut tehdä minulle paljon hyvää, ja hänen armonsa on niin suuri kuin hän sanoo sen olevan.
Syntisen hillitön rukous
On tärkeää uskoa se, mitä Jumala sanoo synnistä. Monet lukeneet ovat tehneet runsaasti vahinkoa kaunistelemalla syntiä; he kutsuvat syntiä syyllisyyskompleksiksi. Ne, jotka ovat kuunnelleet heidän selityksiään, voi tuntua pelottavalta ja epämukavalta nähdä jonkun ahdistuneena laskeutuvan polvilleen.
Peter Cartright oli kuuluisa metodistisaarnaaja, joka eli noin vuosisata sitten. Jumala käytti häntä voimallisesti. Kerran Peter julisti sanaa eräässä konferenssissa, joka oli pappisseminaarissa opiskelevan miehen vastuulla. Monet noudattivat alttarikutsua – myös suurikokoinen ja voimaa uhkuva metsuri. Mies heittäytyi maahan ja alkoi rukoilla.
Hän oli elänyt syntistä elämää ja kertoi siitä kovalla äänellä Jumalalle. Papiksi opiskeleva mies säikähti kauheasti, ryntäsi miehen luo ja sanoi: ”Hillitkää itsenne, veli hyvä, hillitkää itsenne!” Peter työnsi opiskelijan syrjään ja sanoi miehelle: ”Rukoilkaa vaan, koska helvetissä ei tunteita hillitä!”
Sitten metsurille valkeni Jumalan hyvyys ja ristin voima. Hän sai kokea armon ja sielunsa pelastuksen ja niin hän hyppäsi pystyyn riemuissaan ja etsi ihmisjoukosta jotakuta, jota voisi halata. Niinpä hän nappasi lähimpänä olevan pappisseminaarilaisen käsivarsilleen ja tanssahteli ympäri huonetta riemusta kiljahdellen. Opiskelijan kunniantunto sai kovan kolauksen, mutta oikean asian puolesta.
Ei kokemus vaan Jeesuksen veri
On mahdollista kokea jotakin uskonnollista ilman Jeesusta Kristusta ja myös ylistää ilman häntä. Ihminen voi puhua Jumalalle ja Jumala voi puhua ihmiselle, mistä on esimerkkinä Kain. Hänellä oli uskonnollinen kokemus, mutta Jumala ei hyväksynyt häntä.
Näin kerran eräässä vanhassa katolisessa kirkossa Meksikossa vanhan naisen polvistuvan Marian patsaan eteen. Hän koki jotakin uskonnollista, mutta se tapahtui Marian läsnäolossa.
Ihmisen ylistys ei aina miellytä Jumalaa. Kokemus ei meitä pelasta, vaan Herran Jeesuksen Kristuksen veri. Aito ylistäminen on sitä, että synnytään uudesti Pyhän Hengen kautta uskomalla Jeesukseen Kristukseen ja annetaan Pyhän Hengen toimia ylistyksen opettajana.
Syntisen rukous johti oikeaan riemuun
Aadam ei syntiin langettuaan huutanut ”Jumala, missä sinä olet?” vaan Jumala huusi Aadamia. Jumala tahtoo meidät tänäänkin. Hän tahtoo, että me voisimme ylistää häntä. Hän ei tarvitse meitä, siksi että hän olisi itsessään jotenkin riittämätön ja tarvitsisi jotakin – mutta hän ei tarvitse, vaan hän haluaa meidät.
Tessalonikalaisille lähetetyissä kirjeissä, Psalmeissa ja koko Raamatussa puhutaan siitä, kuinka Jumala haluaa, että palvomme häntä. Hän on säätänyt myös palvonnan tavan ja se on ainoa tapa, jonka hän hyväksyy.
Murhenäytelmä?
On siis ylistyksen muotoja, jotka eivät tule kysymykseen. Jumalan valtakunta on kärsinyt suurta vahinkoa ihmisten takia, jotka mieluummin tappelevat kuin rukoilevat. Yhtä suurta vahinkoa ovat saaneet aikaan ne, jotka mieluummin silittävät kaikkia myötäkarvaan kuin avaavat suunsa oikean asian puolesta. Uskon, että Jumala haluaa, että pysymme totuudessa lähimmäisiämme rakastaen.
Ensimmäinen ihminen, jonka ylistys ei ollut oikeaa, oli Kain. Hänen palvonnassaan ei ollut sovitusta. Näin ylistävä ihminen olettaa, että Jumala on erilainen kuin todellisuudessa. Kun ihminen ei tunne Jumalaa, mutta pyrkii silti ylistämään häntä, jättää hän itsensä puhdistamatta ensin alttarin hiilillä. Sitä ei Jumala hyväksy.
Toiseksi, ihminen voi myös luulla, että hänellä on [itsensä tähden] tietynlainen suhde Jumalaan, eikä se pidäkään paikkaansa. Se, joka ylistää ilman Kristusta, vuodatettua verta, anteeksiantamusta ja puhdistusta, ei ole oikeilla raiteilla. Seurauksena on hengellinen murhenäytelmä.
Väärä pelottomuus ja samarialaisuus
Kolmas virhe on se, että syntiä ei pidetä niin vakavana kuin se on. Jotkut psykologit, psykiatrit ja sosiologit ovat poistaneet synnistä sen pelon. Voidaksemme ylistää Jumalaa hyväksyttävällä tavalla meidän täytyy vapautua synnistä. Kainin ylistys oli uudestisyntymättömän ihmisen ylistystä.
On myös olemassa ”samarialaista ylistystä”, joka on kirjaimellisesti harhaoppista. Heresia on sitä, että otetaan vastaan vain se, mikä itse halutaan, ja torjutaan muu– tai ei ainakaan välitetä siitä. Samarialaiset palvoivat Jahvea, mutta eivät tehneet sitä Jerusalemissa vaan Samariassa. Historia todistaa, että heidän joukossaan oli joitakin juutalaisia, joilla oli juutalainen teologia.
Se oli kuitenkin yhdistetty pakanalliseen teologiaan, mistä oli syntynyt epäpyhä sekoitus. Jeesus sanoi heistä: ”Te ette tiedä, ketä te palvotte.”
Luonnon ylistystä
On myös olemassa luonnollista ylistystä, joka jää runolliselle ja filosofiselle tasolle. Se on uskonnon, runollisuuden ja kaiken ylevän ihailua ja kunnioittamista.
Runoilijat katselevat puita ja kirjoittavat sonetteja, mikä voi olla hyvin uskonnollista ja muistuttaa ylistystä. Se on kuitenkin vain luonnon kauneuden arvostamista ja siitä nauttimista, eivätkä hienot elämykset muuta sitä ylistykseksi.
Ralph Waldo Emerson sanoi, että kulkiessaan kuunvalossa niityllä ja haistaessaan sateen jälkeisen maan tuoksun hän tunsi itsensä niin onnelliseksi, että se lähenteli pelkoa ja kunnioitusta. Hän ei kuitenkaan ollut uudestisyntynyt eikä väittänytkään olevansa.
Runollisuus ei riitä
On tärkeää suhtautua varoen uskontoon, joka ei ole muuta kuin rakkautta, musiikkia ja runoutta. Itse olen hyvän musiikin ystävä, ja Beethovenin yhdeksän sinfoniaa ovat maailman hienoimmat teokset. Mutta tajuan kuuntelevani musiikkia, enkä välttämättä silloin ylistä Jumalaa. On olemassa ero kauniin musiikin ja ylistyksen välillä.
Teologinen linjaus
Oikealla ylistyksellä on selvä teologinen linjaus; sen täytyy olla ikuisen totuuden rajoissa tai se ei ole aitoa.
Jumala on Henki, ja häntä täytyy ylistää Hengessä ja totuudessa. Vain Pyhä Henki voi opettaa langennutta ihmistä ylistämään Jumalaa oikealla tavalla, sillä hän tekee kaiken oikein.
Kaikkien Hengen lahjojen pitäisi toimia Jumalan seurakunnassa, ja niin on vuosisatojen ajan ollutkin. Henki toimii lahjojensa kautta, eikä hän voi toimia seurakuntansa kautta elleivät lahjat ole läsnä. Augustinus, Krysostomus, Luther, Charnock, Wesley ja Finney olivat miehiä, jotka olivat saaneet lahjansa Pyhältä Hengeltä.
Pyhä Henki jakaa lahjojaan erikseen ja tahtonsa mukaan seurakunnalle. Jos näin ei olisi aina ollut, seurakunta olisi kuollut viimeisten alkuseurakuntaan kuuluneiden myötä. Se on kasvanut ja levinnyt Hengen vaikutuksesta, joten voimallinen ylistäminen, rukoileminen ja sananjulistaminen tapahtuu vain Hengessä. Tapahtukoon kaikki toimintamme Hengessä.
Usko mitä Jumala sanoo
Uskovan täytyy antautua totuudelle. Hän ei voi ylistää Jumalaa aidosti, ellei hän hyväksy, mitä Herra on sanonut itsestään. Me emme saa ”leikellä” Jumalaa niin kuin elokuvantekijät emmekä milloinkaan pyydellä anteeksi hänen puolestaan. Kellään ei ole oikeutta nousta puhujankorokkeelle ja alkaa silotella ja korjailla sitä, mitä Jumala on sanonut. Raamattu sanoo, että Jumala kovetti faaraon sydämen. On kirjoitettu kirjoja, joissa asiaa on yritetty selitellä eri näkökulmista, mutta sen täytyy antaa olla niin kuin se on kirjoitettu. On yhdentekevää, ymmärrämmekö sen vai emme.
Meidän täytyy uskoa myös se, mitä Jumala on sanonut Pojastaan. Sillä ei ole merkitystä, mitä mieltä filosofit ja teologit hänestä ovat, mutta uskovalle hän on Herra Jeesus Kristus. Minun täytyy uskoa sekin, mitä Jumala sanoo ihmisestä: uskon olevani syntinen, mutta hän on myös luvannut tehdä minulle paljon hyvää, ja hänen armonsa on niin suuri kuin hän sanoo sen olevan.
Syntisen hillitön rukous
On tärkeää uskoa se, mitä Jumala sanoo synnistä. Monet lukeneet ovat tehneet runsaasti vahinkoa kaunistelemalla syntiä; he kutsuvat syntiä syyllisyyskompleksiksi. Ne, jotka ovat kuunnelleet heidän selityksiään, voi tuntua pelottavalta ja epämukavalta nähdä jonkun ahdistuneena laskeutuvan polvilleen.
Peter Cartright oli kuuluisa metodistisaarnaaja, joka eli noin vuosisata sitten. Jumala käytti häntä voimallisesti. Kerran Peter julisti sanaa eräässä konferenssissa, joka oli pappisseminaarissa opiskelevan miehen vastuulla. Monet noudattivat alttarikutsua – myös suurikokoinen ja voimaa uhkuva metsuri. Mies heittäytyi maahan ja alkoi rukoilla.
Hän oli elänyt syntistä elämää ja kertoi siitä kovalla äänellä Jumalalle. Papiksi opiskeleva mies säikähti kauheasti, ryntäsi miehen luo ja sanoi: ”Hillitkää itsenne, veli hyvä, hillitkää itsenne!” Peter työnsi opiskelijan syrjään ja sanoi miehelle: ”Rukoilkaa vaan, koska helvetissä ei tunteita hillitä!”
Sitten metsurille valkeni Jumalan hyvyys ja ristin voima. Hän sai kokea armon ja sielunsa pelastuksen ja niin hän hyppäsi pystyyn riemuissaan ja etsi ihmisjoukosta jotakuta, jota voisi halata. Niinpä hän nappasi lähimpänä olevan pappisseminaarilaisen käsivarsilleen ja tanssahteli ympäri huonetta riemusta kiljahdellen. Opiskelijan kunniantunto sai kovan kolauksen, mutta oikean asian puolesta.
Ei kokemus vaan Jeesuksen veri
On mahdollista kokea jotakin uskonnollista ilman Jeesusta Kristusta ja myös ylistää ilman häntä. Ihminen voi puhua Jumalalle ja Jumala voi puhua ihmiselle, mistä on esimerkkinä Kain. Hänellä oli uskonnollinen kokemus, mutta Jumala ei hyväksynyt häntä.
Näin kerran eräässä vanhassa katolisessa kirkossa Meksikossa vanhan naisen polvistuvan Marian patsaan eteen. Hän koki jotakin uskonnollista, mutta se tapahtui Marian läsnäolossa.
Ihmisen ylistys ei aina miellytä Jumalaa. Kokemus ei meitä pelasta, vaan Herran Jeesuksen Kristuksen veri. Aito ylistäminen on sitä, että synnytään uudesti Pyhän Hengen kautta uskomalla Jeesukseen Kristukseen ja annetaan Pyhän Hengen toimia ylistyksen opettajana.