ilosanoma.munfoorumi.com

Ari Tanhuala

Raamatun aikaan vartijan oli ilmoitettava aamunkoiton saapuminen. Hän ilmoitti, milloin aamun ensimmäinen tähti, kointähti ilmestyi. Silloin oli aamu jo tullut, mutta silti oli vielä yö. Valvova vartija tiesi tarkalleen, mikä hetki yöstä oli, ja siksi aamun merkit eivät tulleet yllättäen. Jes 21: 11,12)

Meiltäkin kysytään, mikä hetki yöstä nyt on? Jos ihmiset eivät saa meiltä Herran omilta selkeää ilmoitusta, mistä ne sen saa (Jes 52: 8-12) ? Me elämme lopunaikaa, joka alkoi Jeesuksen syntymästä. Elämme viimeisiä, vaikeita aikoja (Hebr 1:1,2)

Jumalan kansan on vaellettava Herransa yhteydessä niin, että me todella tunnemme Herramme kaikilla teillämme, että vaellamme hyvää ja oikeaa tietä. Saamme etsiä ja kysellä muinaisia polkuja. Jeesuksen toinen tulemus ei ole pelottava eikä vastenmielinen asia uskovalle, odottavalle uskovalle. Se on suuri vapautuksen, ilon, palkanmaksun ja lunastuksen päivä (1Tess 4:13-18 ) Kun vielä on päivä, tehkäämme Herran työtä. Tulee yö, jolloin ei kukaan voi työtä tehdä. (Joh 9:4) Vaikka Herramme tulo viipyisikin, meidän on oltava vartiopaikallamme. Myös kuolema niittää viljaa ympäriltämme. Olkaamme valona kaikille ja kaikkialla, ettei kukaan joutuisi pimeyteen, kadotukseen.

Alkuseurakunnalle Jeesuksen odotus ei ollut vieras eikä kaukainen asia. He elivät voimakkaassa ja innostuneessa odotuksen hengessä. Samaa odotuksen mielialaa ja sydäntä aikamme kristillisyys kaipaa. Silloin se ei salli meidän olla uneliaita, velttoja, rakkaudettomia, vaan se pitää meidät terveen itsetutkistelun paikalla. Se nostaa sydämiimme pyynnön: "Tutki minua, Jumala, ja tunne minun sydämeni, koettele minua ja tunne minun ajatukseni. Ja katso, jos minun tieni on vaivaan vievä, niin johdata minut iankaikkiselle tielle" (Ps 139:23,24) Tietäkäämme ja tuntekaamme oma vastuumme ja ojentautukaamme Jumalan Pyhän mukaan! (Mk 13:37, Luuk 12:37, 21:36, Ilm 16:15, 22:16-17)

"Ja sitä lujempi on meille nyt profetaalinen sana, ja te teette hyvin, jos otatte siitä vaarin, niinkuin pimeässä paikassa loistavasta lampusta, kunnes päivä valkenee ja kointähti koittaa. Sydämissänne tietäkää ennen kaikkea se, ettei yksikään Raamatun profetia ole kenenkään omin neuvoin selitettävissä; sillä ei koskaan ole mitään profetiaa tuotu esiin ihmisten tahdosta, vaan Pyhän Hengen johtamina ihmiset ovat puhuneet sen, minkä saivat Jumalalta" (2 Piet 1:19-21)

Meiltäkin kysytään, mikä hetki yöstä nyt on? Jos ihmiset eivät saa meiltä Herran omilta selkeää ilmoitusta, mistä ne sen saa (Jes 52: 8-12) ? Me elämme lopunaikaa, joka alkoi Jeesuksen syntymästä. Elämme viimeisiä, vaikeita aikoja (Hebr 1:1,2)

Jumalan kansan on vaellettava Herransa yhteydessä niin, että me todella tunnemme Herramme kaikilla teillämme, että vaellamme hyvää ja oikeaa tietä. Saamme etsiä ja kysellä muinaisia polkuja. Jeesuksen toinen tulemus ei ole pelottava eikä vastenmielinen asia uskovalle, odottavalle uskovalle. Se on suuri vapautuksen, ilon, palkanmaksun ja lunastuksen päivä (1Tess 4:13-18 ) Kun vielä on päivä, tehkäämme Herran työtä. Tulee yö, jolloin ei kukaan voi työtä tehdä. (Joh 9:4) Vaikka Herramme tulo viipyisikin, meidän on oltava vartiopaikallamme. Myös kuolema niittää viljaa ympäriltämme. Olkaamme valona kaikille ja kaikkialla, ettei kukaan joutuisi pimeyteen, kadotukseen.

Niin rakkaat ystävät ja kanssamatkaajat; mikä aika yöstä juuri nyt on? Tiedämmekö sitä, tai edes, välitämmekö siitä? Onko se aivan sama, mikä hetki yöstä on menossa? Monille uskoville kun Jeesuksen paluu uudestaan noutamaan omiaan on pelottava ja kielteinenkin asia. Sanotaan, että: sahan se Jeesus tulla, mutta toivottavasti ei tule vielä pitkään aikaan.

Minua ainakin ihmetyttää, kun vuosikymmeniä uskossa oleva näin sanoo. Ja syyksi ilmoittaa, että: Haluaa vielä nauttia tämän maailman ja ajan antimista. Jos en itse sitä olisi kuullut, niin en kyllä helposti uskoisi, että joku voi noin edes sanoa. Mutta niin on sanottu ja tuskin on ainoa uskova, joka haluaa virelä kuin nauttia ajan antimista ja maailman tarjonnasta, sekä mukavasta elämästä täällä...

Niin, kuulit aivan oikein; maailman tarjonnasta ja mukavasta elämästä. Kuitenkin Raamattu varoittaa meitä kiintymästä tämän maailman muotoon ja tarjontaan, elämän menoon, vaan: kehottaa lähtemään kuin ulos, jättämään sen kaiken; mitä maailma tarjoaa, antaa ...Sillä, jos me rakastamme sitä, mikä maailmassa on, niin Isän rakkaus ei voi olla meissä. Koska jokainen, joka haluaa olla Jumaaln tahdon alla ja suostua siihen, vaikka se ei aina oliskana mitään mukavaa, niin kuitenkin se Voittopalkinto, mikä jokaiselle kuuliaiselle Herran omalle on tarjolla taivaassa, niin se on niin paljon suurempi ihanuus ja voitto, ettei se kärsimyskään estä pysymästä Herran omana totuudessa ja Sanassaan. Vai voiko?

Raamattu ja Jumalan Henkikin kehottaa meitä etsimään muinaisia polkuja. Ei tämän aikamme polkuja ja tarjontaa, elämän mallia, Ei! Sillä, jos nyt vaikkapa minä mieltyisin siihen, mitä maailma tarjoaa, haluaisin vain mukavia asioita ja helppoa elämää, ilman kärsimystä, ilman omantunnon vaivoja/tuskia, huonoa omaatuntoa, kun olisin tehnyt, sanonut, elänyt väärin, toisin kuin Jumalan Sana opettaa, niin .. no joo.. Voisinhan minä toki täällä ajassa saadakin elää miten itse haluan, lihani tahtoa ruokkien ja silmäin pyyntöjeni mukaan, mutta...

Mitä se minua hyödyttäisi, sitten kun Jeesus saapuu noutamaan pois tästä ajasta ikuiseen elämään? Olisinko onnellinen, kun huomaisinkin jääneeni omien valintojeni ja lihallisuuteni takia pois Karitsan hääaterialta, vaikka Luulin pääseväni sinne lausumalla Jeesus nimeä, rukoilemallakin joskus ja Raamatusta itselleni korvasyyhyyni sopivia paikkoja hakien ja opettajilta, vääriltä todistajilta korvasyyhy saarnojaan kuunnellen?? Mitä iloa minulle siis olisi ollut pyrkiä elään vain itselleni ja olla ulkopuolisille hurskaan näköinen ja kuuloinenkin, mutta sydänten tuntija; Isä Jumala olisi jo paljastanut minut ja lepsuuteni, mukavuudenhaluni, sekä maailmallisuuteni (iso telkka ja hieno auto, komea rannekello kädessä, ym omistaen)

Mutta sydämeni ei oliskaan lähellä ristin Herraa, Jeesusta, eikä minulla olisi oikeanlaista huolta sieluista, lähimmäisistäni, tms.. Niin ja kun minut olisi aivan varmasti PH jo monetkin kerrat paljastanut vääränlaisesta elämästäni, mutta olisin aina vain sulkenut sen nuhteilta korvani ja sydämeni.vaientanut omantunnon äänen. Niin olisinko kuitenkaan elänyt oikeasti onnellisena silloin elämääni? Tai kun vasta perillä tajuaisin jääneeni ulkopuolelle päärlyporttien muiden uskottomien kanssa huutamaan ja itkemään, mutta aivan turhaan. Ovet pysyivät kiinni ja vain uskolliset, verellä pestyt ja nöyrät, kuuliaiset pääsivät sisällekin asti, mutten minä kurja..

Onhan nyt tarjolla jokaiselle jos jonkinmoista puhujaa ja opettajaa, saarnamiestäkin. On vaikka millasia seurakuntia, kun on aina perustettu uusi srk, kun on edellisessä loukkaannuttu johonkin jota ei ole voitu hyväksyä, niellä. Nyt on todellakin jokaiselle jotakin ja ulkomaita myöten tulee eksyttäjiä, jotka ovat pukeutuneet valkeuden valhevaatteisiin ja puhuvat korvasyyhyyn, tekevät ihmeitä jeesuksen nimeen, mutta eivät Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen nimessä, vaan valhe jeesuksen ja julistavat valhe evankeliumia, joka uppoaa moniin, jotka eivät tahdo kilvoitella ja kärsiä uskossaan, vaan jotka haluavat fiiliksiä, tanssia, kaiken hyväksymistä, jne...

Kuolemakin korjaa sieluja pois ja olemmeko olleet kertomassa heille evankeliumin ilosanomaa, kun vielä saatoimme sen tehdä? Vai olemmeko raukkoja, pelkureita, tai niin kamalan "rakkaudelisia" ettei syntiä ole haluttu sanoa synniksi, vaan on katsottu kaikkea kuin sormien läpi hyväksyen ja antaen syntielämälleen siunauksemme? (sori kovat sanani) Mutta meidän Täytyy haluta seurata Vapahtajaamme, Jeesusta Kristusta, kertoa hänen kuolemastaan, ja miksi hän suostui menemään sinne Golgatan keskimmäiselle ristille ja kuolemaan siellä. Sekä sen, ettei hän jäänyt hautaan, niin kuin ei ollut mahdollistakaan, koska olihan hän Jumala. Vaan hän nousi ylös haudasta kolmantena päivänä ja lopulta astui taivaaseen Isän Jumalan oikealle puolelle ja tulee kerran sieltä noutamaan omiaan taivaan kirkkauiteen ja iloon. Niitä, joille hän kelpaa kärsivänä, mutta ylösnousseena Jumalan Poikana ja Vapahtajanaan! Ja jotka ovat halunneet seurata häntä, jopa kärsimyksiinkin asti..Olla pilkattuna ja hyljättynä, kuin beetsebultin omana niiden silmissä, jotka vastustavat Kristusta Jeesusta ja hänen omiaan.

On pieni hinta kuitenkin kärsiä ja olla toisten itseään parempina uskovina pitävien silmissä pakanana, tai vaikka ihan luopiona, tms, ja päättää pysyä lähellä veristä ristiä, katsoa vain yksin Jeesukseen (ei ihmisiin, parhaimpiinkaan, kuuluisimpiinkaan, tms) ja näin eläen saada joka päivälle uutta voimaa jaksaa ja kestää, antaa anteeksi tuomitsijoillemme ja pyytää anteeksi omia syntejämme; joka päivä; Herraltaan. Ja näin eläen päästä lopulta kohtaamaan Jeesusta Kristusta, niin että saa nähdä hänet kasvoista kasvoihin, sekä: elää ikuisesti kanssaan, jne..

Kuin, että olisi siinä "uskossa", että kun kerran on saanut tulla uskoon, niin se sitten jo riittääkin ja pääsee sillä perustuksella myöskin taivaaseen; eli: toimi, puhui, ajatteli sitten miten halusi, ja eläisi vain itselleen, ruokkisi lihaansa ja mielihalujaan, sekä olisi ystävä vain samanmielisille, jne.. Mutta joutuiskin pettymään, kun taivas ei kohdannutkaan, vaan joutui lopullisesti eroon Herrastaan, vääränlaisen sydämen asenteensa ja elämän tapansa takia. Ei valvottu sydämensä tilaa, ei nöyrrytty vaan ylpistyttiin ja tuomittiin toisia, halveksuttiin ja pilkattiin, kuin herroina halliten..

Kumpaanko joukkoon sinä uskova ystäväni kuulut? Tutki sydäntäsi ja jos ja kun Herra sinne mahdollisesti puhuu muutoksen tarpeesta, niin ota se tosissasi, sillä vain siten olet perivä kerran iankaikkisuuden ihanuuden! Herää sinä joka nukut ja tee parannus, niin Herra armahtaa sinua ja saat syntisi, väärään menosikin anteeksi ja saat lähteä sille muinaiselle polulle, kaidalle tielle, (ei enää laveaa tietä kulkien, joka vie lopulta kadotukseen) joka ainaostaan johtaa sinutkin taivaan kotiin, luokse Herrasi ja Mestarisi Jeesuksen Kristuksen kasvoista iloitsemaan!

Valvo sydämesi tilaa! Seiso rohkeasti muurinaukossa ja uskalla uida uusia oppeja ja opettajiakin vastaan, ..Ei kaikki ole kultaa, joka kimaltaa.

Herrani en ymmärrä

Kun synnin yössä vaelsin