Herätys, joka on Jumalasta

[rita4]

Erkki Koskenniemi
(1988)

Lähtökohtamme: Jes 55:6-13

Tämän Jesajan sanan on saanut kuulla Baabelissa pakkosiirtolaisuudessa ollut Jumalan kansa. Se oli rikkonut raskaasti Herran käskyt ja menettänyt kaiken. Jerusalem oli raunioina, kuningasta ei enää ollut, Herran pyhä temppeli oli häpäisty ja hajoitettu. Nyt, kymmenien vuosien jälkeen tulee kansalle Jumalan sana ja uusi kutsu armoliittoon. Herra lupaa, että kansa saa riemuiten palata omaan maahansa. Jumala ei ole lähettänyt sanaansa turhaan. Niin kuin hänen antamansa sade tekee kaiken hedelmälliseksi ja kasvavaksi, niin on myös hänen sanansa laita. Se täyttää juuri sen tehtävän, jonka Herra on sille antanut. Näin kävikin ja kansa sai palata omaan maahansa.

Meidän maassamme on saatu usein kokea, miten Jumala on antanut sanansa kansamme keskuuteen. Nämä asiat eivät saa jäädä vain historiankirjojen lehdille tutkijoiden hämmästeltäviksi. Näin uhkaa käydä: Jos paikkakunnalla ei ole ollut herätystä muutamaan kymmeneen vuoteen, kasvava polvi on täysin tietämätön siitä, mitä on tapahtunut. Siksi mukana olleiden suuri tehtävä on kertoa nuorille uskoville siitä, mitä Jumala on meidän maassamme tehnyt. On ollut aikoja, jolloin Jumalan sana on kulkenut kuin tuli talosta taloon. Se on sytyttänyt sydämen toisensa jälkeen. Juuri kukaan ei ole voinut jäädä kylmäksi. On tehty itkien parannusta synneistä ja on iloittu valtavasta Jumalan armosta Karitsan veressä. Tämä kaikki on ollut Jumalan suurta lahjaa meille suomalaisille.

Emme jää katselemaan vain taaksepäin. Historia opettaa meille, että Jumalan sanalla on valtava voima. Tämä voima on tallella tänä päivänä. Siksi rukoilemme herätystä ja uskomme vahvasti, että Jumala voi sen antaa meille nytkin.

Onko sellaista herätystä, joka ei ole Jumalasta?

Otsikkonamme on "Herätys, joka on Jumalasta". Onko sitten muunlaistakin herätystä?

Kyllä on. On vahvasti ihmispohjaista hengellistä liikehdintää, joka ei ole aitoa herätystä. Kaikkein parhaiten tämän tietävät kaikki ne, jotka ovat olleet nuorten parissa, erityisesti rippikoululeireillä. Kun Jumalan sanaa tutkitaan ja ollaan yhdessä, moni löytää Kristuksen. Leirin vetäjälle saattaa kuitenkin tulla suuri kiusaus: Mahtaako se nyt sittenkään olla niin varmaa? Tulee kiusaus "varmistaa" asia. Jos viimeisinä iltoina etupäässä istutaan kynttilöiden valossa, puhutaan kumealla äänellä ja käytetään tehokkaita kertomuksia, jotakin kyllä varmasti tapahtuu. Liikutusta, kyyneleitä, jopa hysteriaa on koettu monen leirin viimeisinä iltoina. Emmehän me ole puupökkelöitä Jumalan edessä eikä meidän tarvitse ollakaan. Silti on kysyttävä, itketäänkö silloin omia syntejä vai eroa ystävistä, leirin loppumista vai rakkautta Kristukseen.

Vastaavanlaista tapahtuu myös varttuneempien parissa. Voidaan koota joukkoja, vedota tunteisiin, saada aikaan herkkiä hetkiä ja joukkokääntymisiäkin. Vakavasti on kuitenkin punnittava, mikä osuus näissä tilanteissa annetaan Jumalan sanalle ja Golgatan ristille. Jos kaikki perustuu vain tunnekuohuun, eväät on äkkiä syöty.

Juuri tässä on meidän ongelmamme. On siis olemassa uskonnollisuutta ja herätystä, joka on ihmispohjaista. Silti me emme tarvitse mitään niin kipeästi kuin herätystä, Jumalan tulta. Näiden kahden välillä me olemme joskus ahtaalla.

Toisaalta meidän on arvioitava kaikki hengellisyys Jumalan sanalla. Ei se ole oikeassa, joka kovimmin huutaa ja joka kokoaa suurimmat joukot. Se on oikeassa, joka pysyy Jumalan sanassa. Se on Jumalan asialla, joka saa ihmiset tunnustamaan synnit ja uskomaan itsensä pyhäksi yksin Kristuksen tähden ja ojentautumaan Jumalan sanan mukaan. Oikealla herätyssaarnaajalla täytyy olla jotain sanottavaa myös sille, joka itkee oman sydämensä onnetonta hitautta ja kylmyyttä. Jumalan armo on tuotava niin alas, että pahasti hiipunut ja kylmennyt saa uutta rakkautta ja voimaa. Tässä on usein paljon toivomisen varaa, kun perustus lasketaan ihmissydämen pettävälle pohjalle.

On silti varottava tarkkaan, että emme omalla varovaisuudellamme ole sammuttamassa herätystä. Tässä me saamme monet varmaan katsella peiliin. Herätys on sellainen arvomaailman mullistus, että se väistämättä tuo mukanaan myös lieveilmiöitä. Mukaan tulee sellaisia ihmisiä, joilla ei ole aavistustakaan uskon ytimestä, mutta jotka tahtovat olla vahvasti esillä. Joku on tullut tuntemaan Hengen voiman ja vaatii rajusti ja rakkaudettomasti kaikkia tajuamaan saman asian viidentoista seuraavan minuutin aikana. Joku ei huomaa, että hänen oppinsa valtaosa on peräisin feministin aapisesta eikä Raamatusta. Voimme linnoittautua turvallisiin asemiin ja jaella sieltä tyrmääviä vastaiskuja. Toinen mahdollisuus on toimia Paavalin tavoin: Antaa tunnustusta siellä, missä niin voi tehdä, suostua käyttämään toisen rakastamaa kieltä, kärsiä toisen heikkoutta - mutta samalla tuoda selkeästi esille Jumalan totuus. Meidän tulisi olla omassa ympäristössämme valmiita kohtaamaan sellaisiakin herätykseen tulleita uskonsisaria ja veljiä, joiden käytöksessä on paljon vierasta ja väärääkin. Kyllä Jumalan sana hoitaa asiat kuntoon, kunhan pidämme siitä kiinni. Sietäähän Jumalakin meitä ja antaa meille aikaa oppia totuuttaan. Miksemme me tekisi samoin lähimmäisillemme?

Mikä on herätyksen ydin?

Room 3

Mikä hyvänsä herätys ei ole Jumalasta. Maailma on täynnä kiihkoliikkeitä, jotka ovat valovuosien päässä Jumalan sanan totuudesta. Uskonnollisuus voi joskus olla kristinuskon pahin vihollinen. Mistä tiedämme olevamme aidon asian parissa?

Aito Jumalan antama herätys ankkuroituu pyhään Raamattuun. Siinä ihminen herää huomaamaan oman tilansa. Tälläkin hetkellä monet ihmiset eivät ollenkaan tarvitse Jumalaa. Jos he joskus tulevat ajatelleeksi uskonasioita, he ajattelevat ehkä herkkää kynttilähartautta, kaunista joulukirkkoa tai sydämeen käyvää tunnelmaa omaisten haudalla. Kirkkoa ei kuitenkaan tarvita muuhun kuin tunnelmointiin, jos edes siihen. Puhe synnistä ja armosta on silkkaa hepreaa. Kun en ole pankkiholveja räjäytellyt enkä ketään tappanut, ei kai minulla ole mitään pelättävää? Ei varmaan ihmisten edessä, mutta Jumalan edessä asia on aivan toisin. Room 3 puhuu siitä, miten jokainen ihminen on Jumalan edessä syyllinen. Pahat ajatukset, sanat ja teot merkitsevät sitä, että ihminen on "Jumalan kirkkautta vailla", kuten Room 3:23 sanoo. Se merkitsee sitä, ettei hänellä ole menemistä Jumalan kirkkauteen. Hänen paikkansa on iankaikkinen kadotus.

Tästä useimmat ihmiset välittävät yhtä vähän kuin sikeästi omakotitalossaan nukkuva siitä vienosta savunhajusta, joka kertoo tulen olevan irti talossa. Silloin tarvitaan heräämistä ja vaaran tajuamista. Jumalan sana on se, joka herättää meidät synnin unesta. Tajuamme, että juuri me olemme ansainneet Jumalan vihan ja rangaistuksen. Tämä ei synny päättelyllä. Se on Jumalan suuri lahja, Pyhän Hengen työ.

Jumala vaikuttaa myös sen, että emme kuole omaan epätoivoomme. Luemme, mitä muuta Raamattu sanoo: "Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja Jumalan kirkkautta vailla, ja saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa"(Room 3:23-24). Synnit on meille anteeksi annettu Karitsan veressä. Tämä on meidän ainoa turvamme, niin uskon tiellä ensi askeleitaan ottavan kuin vanhan veteraanin. Se turva kestää eikä petä.

Näin oikea herätys on siis synnin ja armon tuntemista. Se on alusta loppuun asti Jumalan Pyhän Hengen työtä. Uskomme Raamatun syntyneen Pyhän Hengen innoittamana. Siksi uskomme myös, ettei vieläkään Henki koskaan puhu Raamattua vastaan. Oikea herätys välittää aran tunnon suuren Jumalan ja hänen sanansa edessä.

Tarvitaanko herätyksen kokemista?

Jotkut kristityt pitävät välttämättömänä, että ihminen on elämässään kokenut herätyksen, uudestisyntymisen, uskoontulon - mitä nimitystä nyt sitten käytetäänkin. Tarvitaan sitä, että ihminen on koko sydämestään antanut itsensä Herralle ja täyttynyt Hengellä. Muuten ei voi kukaan olla Jumalan oma.

Me ihmiset olemme nopeita asettamaan omia vaatimuksiamme. Aivan erityisen taitavia olemme vaatimaan, että kaikkien on koettava asiat juuri niin kuin me olemme ne kokeneet. On selvästi sanottava, että tässä asiassa ei saa mennä Jumalan sanaa pidemmälle. Jos Kristus kelpaa ihmiselle, kaikki on kunnossa. Yksikään ihminen ei voi tulla Jumalan luo omin neuvoin (ks. esim 1Kor 2:14!). Se on aina Pyhän Hengen työtä. Me olemme erilaisia ihmisiä. Toiset ovat herkkiä, toiset jäyhiä, toiset vilkkaita, toiset hitaita. Isä itse tuntee lapsensa ja tietää, mitä teitä hän meitä kuljettaa. Jokainen, joka suree syntejään tai sydämensä kylmyyttä, tietäköön, että se on Pyhän Hengen lahjaa hänelle. Joka panee toivonsa Kristukseen, on pelastuksen tiellä, olipa hänen taustansa millainen hyvänsä. Riittää, että meillä on Kristus, meidän Herramme ja lunastajamme. Hän on ottanut meidät pyhässä kasteessa omakseen, hän jakaa meille armoaan Herran pöydässä ja vannoo rakkauttaan sinua kohtaan Jumalan sanassa.

Emme tarvitse välttämättä tiettyjä kokemuksia tai määrättyä kaavaa elämässämme. Tarvitsemme Kristuksen. Jos meillä on hänet, meillä on kaikki. Jos meillä ei ole häntä, meillä ei ole mitään, olimmepa miten uskonnollisia hyvänsä.

Kerran herätetty, aina hereillä?

Kerran herätykseen tullut ei välttämättä pysy hereillä loppuun asti. Kristus kehottaa omiaan valvomaan jatkuvasti. Meitä kohtaavat vaarat ovat suuret: Jumalan lapsi menettää osansa paljon helpommin kuin osaamme ajatella. Helvetin tiellä ei kerran nuoruudessa koettu herätys paljon auta. Omassa varassamme olemme juuri kuin opetuslapset Getsemanessa: jatkuvasti Kristuksen herättelemiä ja silti aina uudelleen syvässä unessa. Siksi rukoilemme jatkuvasti herätystä Jumalalta näin: "Herra, herätä Kirkkosi ja aloita se minusta!"

[rita4]

Me ihmiset olemme nopeita asettamaan omia vaatimuksiamme. Aivan erityisen taitavia olemme vaatimaan, että kaikkien on koettava asiat juuri niin kuin me olemme ne kokeneet. On selvästi sanottava, että tässä asiassa ei saa mennä Jumalan sanaa pidemmälle. Jos Kristus kelpaa ihmiselle, kaikki on kunnossa. Yksikään ihminen ei voi tulla Jumalan luo omin neuvoin (ks. esim 1Kor 2:14!). Se on aina Pyhän Hengen työtä. Me olemme erilaisia ihmisiä. Toiset ovat herkkiä, toiset jäyhiä, toiset vilkkaita, toiset hitaita. Isä itse tuntee lapsensa ja tietää, mitä teitä hän meitä kuljettaa. Jokainen, joka suree syntejään tai sydämensä kylmyyttä, tietäköön, että se on Pyhän Hengen lahjaa hänelle. Joka panee toivonsa Kristukseen, on pelastuksen tiellä, olipa hänen taustansa millainen hyvänsä. Riittää, että meillä on Kristus, meidän Herramme ja lunastajamme. Hän on ottanut meidät pyhässä kasteessa omakseen, hän jakaa meille armoaan Herran pöydässä ja vannoo rakkauttaan sinua kohtaan Jumalan sanassa.

Emme tarvitse välttämättä tiettyjä kokemuksia tai määrättyä kaavaa elämässämme. Tarvitsemme Kristuksen. Jos meillä on hänet, meillä on kaikki. Jos meillä ei ole häntä, meillä ei ole mitään, olimmepa miten uskonnollisia hyvänsä.

Kerran herätetty, aina hereillä?

Kerran herätykseen tullut ei välttämättä pysy hereillä loppuun asti. Kristus kehottaa omiaan valvomaan jatkuvasti. Meitä kohtaavat vaarat ovat suuret: Jumalan lapsi menettää osansa paljon helpommin kuin osaamme ajatella. Helvetin tiellä ei kerran nuoruudessa koettu herätys paljon auta. Omassa varassamme olemme juuri kuin opetuslapset Getsemanessa: jatkuvasti Kristuksen herättelemiä ja silti aina uudelleen syvässä unessa. Siksi rukoilemme jatkuvasti herätystä Jumalalta näin: "Herra, herätä Kirkkosi ja aloita se minusta!"

Näin sadepäivänä on hyvin aikaa lukea kirjoituksia ja pohtia niitä, niin itseään ajatellen, kuin kokonaisuutena seurakuntia ja kaikkia uskoviakin ajatellen. Kohdistan aina kirjoitukseni, ensin itseeni ja sitten vasta tuumailen sitä muidenkin kantilta.

Noh, muuten yhdyn tuohon veljen kirjoitukseen, mutta täytyy sanoa, etten yhdy ajatteluunsa lapsikasteesta. Mutta se suotakoon hänelle, koska on ns kirkon miehiä ja opetettu ajatteleen vauvakasteen olevan sen oikean, jota se ei Raamatun Sanan mukaan kuitenkaan ole.

Me ihmiset olemme nopeita asettamaan omia vaatimuksiamme.

Juuri tuota olen joutunut miettimään nyt paljon ja miten siihen itse suhtaudun. Millainen minä itse olen? Olenko minä se, joka sanelee säännöt ja muiden on toteltava, toimittava samoin kuin minäkin, ym?

Ja kuitenkin itse Jeesus Kristus riittää ja häneen uskominen, turvautuminen, jne.. Monissa seurakunnissa on sitä, että niissä on alistuttava ja toteltava vanhemmistoa, joka on muka ylin auktoriteetti kaikille, koska he ovat paimenia. Mutta ei tajuta, että; Herramme Jeesus Kristus on heitäkin korkeampi auktoriteetti, jota vanhemmistonkin olisi seurattava, uskottava, ja suostuttava .. Ja heidänkin pitää alistua Jumalan Sanan sekä Jumalan tahdon alle tottelemaan ja elämään uskovina. Olemme kaikki kuitenkin samalla viivalla ja kukaan, ei kukaan ole toistaan parempi tai pyhempi. Jumalan silmissä me kaikki olemme samalla viivalla riippumatta siitä missä asemassa olemme seurakunnassa, tai kuinka oppineita, tai oppimattomia olemmekin. Jumala ei katso henkilöön. (Room. 2:11)

Emme tarvitse välttämättä tiettyjä kokemuksia tai määrättyä kaavaa elämässämme. Tarvitsemme Kristuksen. Jos meillä on hänet, meillä on kaikki. Jos meillä ei ole häntä, meillä ei ole mitään, olimmepa miten uskonnollisia hyvänsä.

Oletko koskaan pysähtynyt miettimään omaa uskonelämääsi ja onko se mennyt kaavamaiseksi, samojen asioiden ja tapojen noudattamiseksi. Niin helposti kaikesta tuleekin rutiinia ja vain "hyvä tapa" ilman todellista haluakaan muuttua ja kuolla itselleen, sekä maailman tavoille ja tarjonnalle. Jo me itse koitamme itseämme muuttaa, niin harvoin s eonnistuu kovinkana pitkään. Mutta kun annamme ja pyydämme oikein Herraa; "Muuta minut, käytä minua!" Niin silloin alkaa tapahtua jos vain sallimme sen muuttumisen ja muutoksen, siis; itsemme takaisin pieneksi ja heikoksi, paljon Jeesusta tarvitsevaksi tulemisen, jne..!

Nythän on voimakkaasti esillä; kokemus kristillisyys. Tarvitaan muka vain tunteita ja kokemuksia, tai muuten kyllästytään ja ajatellaan: ettei olla edes uskossakaan, jos ei ole kokemuksia ja tuntemuksia, fiiliksiä. Tunteet tulee ja tunteet menee. Kokemus Jumalan, tai Pyhän Hengen läsnäolosta on toki suloista, mutta se ei valitettavasti ole kestävää.. Vaan pitää pystyä elämään uskovana ilman tunteita ja kokemuksiakin, jolloin tarvitaan uskon henkeä, että: tuntuipa tai ei, niin Jeesus Kristus ON kanssani ja välittää minusta, auttaa minua, johdattaa minua PH,sä kautta ja vie lopulta perillekin asti. Kunhan ei lähdetä pois verisen Golgatan ristin luota. Siellä ahjossakin ja sairauden kohdatessa, ihmissuhde ongelmissa, taloudellisssa vaikeuksissa, tms. Niin Jeesus On sielläkin kanssamme, vaikka siltä ei tunnukaan, tai siltä näytä. Pidetään siis lujasti kiinni Sanan lupauksista ja Mestarimme kädestä.

On hyvin surullista ja valitettavaa, että opetetaan oppia, jossa kerran pelastunut ois myöskin aina pelastunut. Se on toki mahdollista, jos haluaa/päättää pysyä lähellä Herraa alusta loppuun asti. Mutta ihminen on heikko ja vajaa, olipa sitten risviuskova, tai pastorismies. Ja siksi niin helposti ensirakkauden jälkeen tulee väsyminen ja toiminnan tarve, tarve saada kokea kaikkea ja kulkea jopa lihansa tahdon mukaisesti. Pitää VALVOA USKONSA TILAA JATKUVASTI! Pitää mennä sinne kammioonsa ja suostua paljastettavaksi ja kestää se, kun Herra nuhtelee ja ojentaakin.

Hän tekee sen siksi, koska Hän Rakastaa sinua ja minua ja haluaa meidän pääsevän perillekin asti, kerran kirkkauteensa. Sinne ei mennä lihaansa tai maailmaa rakastaen, eikä korvadsyyhy saarnoja kuunnellen, jotka vievät sydäntäsi yhä vain kauemmaksi Herran tahdosta. Vaan sinne mennään vain yksin polvitietä, parannusta tehden tahtoen muuttua jatkuvasti, sekä kuollen itsellen ja maailman tarjonnalle, korvasyyhy saarnoillekin.

Sillä, sanoipa kerran pelastunut aina pelastunut oppikäsite ja sen kannattajat mitä tahansa, niin; Kyllä uskovakin voi joutua sivuun, eksyä tiellä, mieltyä vääriin asioihin ja oppeihin, elämäntyyliin, jossa ei enää kirkastetakaan Kristusta, vaan koroitetaan Jeesuksen sijaan Pyhäää Henkeä ja ruokitaan omaa lihaa. Ja silloin, niin silloin ei taivas kohtaa sellaista uskovaa, vaan hän jää uskonnollisuuteensa ja opittuihin tapoihinsa elämään, ilman todellista muutosta ja parannuksen tekoa synneistään.

Jeesuksen tulo lähestyy; siis herää jo valvomaan uskoasi ja sen tilaa, jotta et jää kerran itkemään, kun et päässytkään Karitsan häihin mukaan. Nyt voit vielä muuttua. Nyt voit vielä tehdä parannusta, kuolla itsellesi ja maailman houkutuksille, voit kieltäytyä uskomasta vääriä opettajia/opetuksia, ja alkaa kestään nuhde ja ojennus, kun Herra haluaa sinun tajuavan menneesi harhaan..Hän, Jeesus rakastaa Sinua ja siksi hän joutuu nuhtelemaan ja koetelemaan sinua, jotta palaisit luokseen ja ristinsä juurelle takaisin.

Hepr. 12:
1 Sentähden, kun meillä on näin suuri pilvi todistajia ympärillämme, pankaamme mekin pois kaikki, mikä meitä painaa, ja synti, joka niin helposti meidät kietoo, ja juoskaamme kestävinä edessämme olevassa kilvoituksessa,
2 silmät luotuina uskon alkajaan ja täyttäjään, Jeesukseen, joka hänelle tarjona olevan ilon sijasta kärsi ristin, häpeästä välittämättä, ja istui Jumalan valtaistuimen oikealle puolelle.
3 Ajatelkaa häntä, joka syntisiltä on saanut kärsiä sellaista vastustusta itseänsä kohtaan, ettette väsyisi ja menettäisi toivoanne.
4 Ette vielä ole verille asti tehneet vastarintaa, taistellessanne syntiä vastaan,
5 ja te olette unhottaneet kehoituksen, joka puhuu teille niinkuin lapsille: "Poikani, älä pidä halpana Herran kuritusta, äläkä menetä toivoasi, kun hän sinua nuhtelee;
6 sillä jota Herra rakastaa, sitä hän kurittaa; ja hän ruoskii jokaista lasta, jonka hän ottaa huomaansa".