Jouluaaton outo tunne
Lähetetty: 21.12.2014 22:40Taisto Salo
– Kas kummaa, kukas sieltä tulee viime tingan jouluostoksille. Mikäs sinut, korven asukkaan, on saanut näin varhain liikkeelle vieläpä jouluaattona? S-kauppias uteli Kallelta kaupan eteisaulassa.
– Sitähän mie itsekin olen ihmetellyt jo kukon kiekaisusta lähtien. Aamukahvia ryystäessäni tuli vain sellainen outo tunne, että jotakin on vielä hankittava, mutta mitä, se onkin vielä tietämättömyyden hämyssä, Kalle vastaili kauppiaan kyselyyn ja jatkoi: – Taidanpa tässä pujahtaa tuonne kaupan puolelle. Toivotan sinulle ja perheellesi ilontäyteistä joulua ja Vapahtajamme s jälkeen.
Kalle asteli kaupan puolelle, jossa ikivihreä tekokuusi koristeineen ja sähkökynttilöineen loi omaa rauhoittavaa tunnelmaa. Taustalla soi vanha tuttu, jo alaluokilla opittu joululaulu ”Heinillä härkien kaukalon nukkuu lapsi viaton”. Laulun myötä Kallen mieleen tulvahti kaihoisat muistot lapsuudessa vietetyistä joulujuhlista syrjäisessä kyläkoulussa.
Laulu loppui, ja Kalle havahtui ja katseli hetken ympärilleen hieman hämillään. Hän nappasi ostoskorin ja suuntasi kulkunsa ruokaosastolle ja lopulta vaateosastolle tietämättä mitä ostaisi. Turhautuneena hän pysähtyi ja oli aikeissa poistua kaupasta, kun hän tunsi, että aamuinen outo tunne kehotti häntä ostamaan tuntemattomalle miehelle alusvaatekerraston ja lämpöiset sukat.
Miesten vaateosastolta Kalle löysi sekä sukkia että kerrastoja, mutta valintaongelmaksi muodostui, minkä kokoisia niiden pitäisi olla. Kalle piteli kädessään L-kokoista kerrastoa ja päätteli mielessään, että se olisi varmaankin sopiva koko. Samassa aamuinen outo tunne herätteli Kallen huomiota ja tuntui sanovan, että sopiva koko olisi XXL ja sukkien 45/46. Kalle penkoi kerrastopinoa ja löysi lopulta XXL-kokoisen kerraston, mikä osoittautui kaupan ainoaksi. Sukat löytyivät helposti, koska ne olivat hyllyillä kokojärjestyksessä.
Kalle kiiruhti kassalle ja pani ostoksensa liukuhihnalle. Kassarouva tervehti Kallea ja katseli hänen ostoksiaan uteliaana ja virkahti hymyillen:
– Ovatko nämä nyt ihan oikean kokoiset? Minusta nämä ovat aivan liian suuria sinulle. Voit käydä vaihtamassa ne sopivan kokoisiin, jos haluat.
– Kiitos, kiitos, mutta täytyyhän vaatteissa olla kasvun ja lihomisen varaa näin joulun tienoilla, Kalle vastasi tutulle kassarouvalle ja naurahti leikillisesti sekä toivotti hänelle hyvää joulua. Kipin kapin hän kiiruhti ulkona odottavaan taksiin ja hyppäsi kyytiin.
– No niin, ostokset on ostettu ja nyt sitten palataan takaisin Korven hiljaiseen joulurauhaan, Kalle opasti taksikuskia.
Auto hyrähti käyntiin ja suuntasi nokan kylän pääraitille. Kalle katseli ympärilleen, raitin jouluvalaistusta, pihoissa palavia värillisiä ulkovaloja ja ikkunoilla loistavia kynttelikköjä. Kauempana hän näki yksinäisen miehen, ja hänet valtasi tuttu aamuinen outo tunne:
– Pysähdy tähän, minä kipaisen tuon miehen luona, odota tässä sen aikaa, Kalle sanoi hätäisesti kuskille ja harppoi reippain askelin vähän nuhruisessa asussa olevan miehen luo. Kalle rohkaisi mielensä ja kysyi kaverilta:
– Anteeksi, että utelen, mutta onko sinulla paikkaa minne mennä jouluksi?
Hämmentyneenä mies katseli Kallea ja vastasi hänelle alakuloisella äänellä:
– Mistä minä rahaton mies sellaisen löytäisin. Olen ollut pitkään työttömänä ja kodittomana eikä aurinko ole muutenkaan risukasaani viime aikoina paistanut, päinvastoin kylmät tuulet ovat tuivertaneet elämässäni ja tehneet minusta onnettoman miehen.
Kalle tarttui miestä kädestä ja oli hetken vaiti, katseli vain miehen murheellisia silmiä ja luki niistä yksinäisen ja hyljätyn miehen tukahdettua, itkemätöntä itkua. Kalle viittasi odottavaa taksia ja sanoi miehelle:
– Mie oon Korven Kalle. Aamulla luin jouluevankeliumista enkelikuoron ylistyslaulun: ”Kunnia Jumalalle korkeuksissa ja maan päällä rauha ihmisten kesken, joita kohtaan hänellä on hyvä tahto.” Tätä Jumalan hyvää tahtoa tahdon jakaa sinun kanssasi ja kutsun sinut kotiini, matalaan pirttiini, joulua viettämään.
Hieman vastahakoisesti mies lähti Kallen matkaan, ja yhdessä he istuutuivat lämpöiseen taksiin. Kalle antoi kuskille lähtöluvan, ja niin sitä mentiin läpi lumisten metsämaisemien syrjäiseen korpimajaan. Perillä Kalle maksoi kyydistä ja toivotti kuskille Jumalan siunaamaa joulua. Tuota pikaa taksi katosi lumesta pöllyävälle metsätielle.
Kalle ja hänen vieraansa astelivat pirttiin, jossa tuoksui paistuvan kinkun ja jouluruokien tuoksu. Valaistu kuusi oli ikkunan edessä ja loi kelmeää valoaan hämärään pirttiin. Kalle toivotti vieraansa tervetulleeksi ja jutusteli hänelle:
– Käyhän taloksi. Kotvan kuluttua saunomme, ja sitten onkin vuorossa tukeva jouluateria. Tää päivä on ollut minulle hyvin kummallinen, suorastaan outo. Aamulla outo sisäinen tunne pakotti minut kylälle ostoksille, ja kaupassa sama tunne käski ostamaan tietyn kokoisen miesten kerraston ja sukkaparin. Ja nähdessäni sinut, se samainen tunne kehotti minua kutsumaan sinut jouluvieraakseni.
Kalle kaivoi kauppakassista ostoksensa ja ojensi kerraston ja sukat miehelle ja sanoi hänelle:
– Nää mie tahdon antaa sinulle vaatimattomina joululahjoina, mutta älä ota niitä vastaan vain minulta vaan Jumalalta. Hän on edeltäkäsin ja sinun tietämättäsi valmistanut sinulle hyvän tahdon juhlan täällä korven keskellä. Mutta eiköhän me nyt yhdessä sukelleta joulusaunan höyryävään lämpöön.
– Kas kummaa, kukas sieltä tulee viime tingan jouluostoksille. Mikäs sinut, korven asukkaan, on saanut näin varhain liikkeelle vieläpä jouluaattona? S-kauppias uteli Kallelta kaupan eteisaulassa.
– Sitähän mie itsekin olen ihmetellyt jo kukon kiekaisusta lähtien. Aamukahvia ryystäessäni tuli vain sellainen outo tunne, että jotakin on vielä hankittava, mutta mitä, se onkin vielä tietämättömyyden hämyssä, Kalle vastaili kauppiaan kyselyyn ja jatkoi: – Taidanpa tässä pujahtaa tuonne kaupan puolelle. Toivotan sinulle ja perheellesi ilontäyteistä joulua ja Vapahtajamme s jälkeen.
Kalle asteli kaupan puolelle, jossa ikivihreä tekokuusi koristeineen ja sähkökynttilöineen loi omaa rauhoittavaa tunnelmaa. Taustalla soi vanha tuttu, jo alaluokilla opittu joululaulu ”Heinillä härkien kaukalon nukkuu lapsi viaton”. Laulun myötä Kallen mieleen tulvahti kaihoisat muistot lapsuudessa vietetyistä joulujuhlista syrjäisessä kyläkoulussa.
Laulu loppui, ja Kalle havahtui ja katseli hetken ympärilleen hieman hämillään. Hän nappasi ostoskorin ja suuntasi kulkunsa ruokaosastolle ja lopulta vaateosastolle tietämättä mitä ostaisi. Turhautuneena hän pysähtyi ja oli aikeissa poistua kaupasta, kun hän tunsi, että aamuinen outo tunne kehotti häntä ostamaan tuntemattomalle miehelle alusvaatekerraston ja lämpöiset sukat.
Miesten vaateosastolta Kalle löysi sekä sukkia että kerrastoja, mutta valintaongelmaksi muodostui, minkä kokoisia niiden pitäisi olla. Kalle piteli kädessään L-kokoista kerrastoa ja päätteli mielessään, että se olisi varmaankin sopiva koko. Samassa aamuinen outo tunne herätteli Kallen huomiota ja tuntui sanovan, että sopiva koko olisi XXL ja sukkien 45/46. Kalle penkoi kerrastopinoa ja löysi lopulta XXL-kokoisen kerraston, mikä osoittautui kaupan ainoaksi. Sukat löytyivät helposti, koska ne olivat hyllyillä kokojärjestyksessä.
Kalle kiiruhti kassalle ja pani ostoksensa liukuhihnalle. Kassarouva tervehti Kallea ja katseli hänen ostoksiaan uteliaana ja virkahti hymyillen:
– Ovatko nämä nyt ihan oikean kokoiset? Minusta nämä ovat aivan liian suuria sinulle. Voit käydä vaihtamassa ne sopivan kokoisiin, jos haluat.
– Kiitos, kiitos, mutta täytyyhän vaatteissa olla kasvun ja lihomisen varaa näin joulun tienoilla, Kalle vastasi tutulle kassarouvalle ja naurahti leikillisesti sekä toivotti hänelle hyvää joulua. Kipin kapin hän kiiruhti ulkona odottavaan taksiin ja hyppäsi kyytiin.
– No niin, ostokset on ostettu ja nyt sitten palataan takaisin Korven hiljaiseen joulurauhaan, Kalle opasti taksikuskia.
Auto hyrähti käyntiin ja suuntasi nokan kylän pääraitille. Kalle katseli ympärilleen, raitin jouluvalaistusta, pihoissa palavia värillisiä ulkovaloja ja ikkunoilla loistavia kynttelikköjä. Kauempana hän näki yksinäisen miehen, ja hänet valtasi tuttu aamuinen outo tunne:
– Pysähdy tähän, minä kipaisen tuon miehen luona, odota tässä sen aikaa, Kalle sanoi hätäisesti kuskille ja harppoi reippain askelin vähän nuhruisessa asussa olevan miehen luo. Kalle rohkaisi mielensä ja kysyi kaverilta:
– Anteeksi, että utelen, mutta onko sinulla paikkaa minne mennä jouluksi?
Hämmentyneenä mies katseli Kallea ja vastasi hänelle alakuloisella äänellä:
– Mistä minä rahaton mies sellaisen löytäisin. Olen ollut pitkään työttömänä ja kodittomana eikä aurinko ole muutenkaan risukasaani viime aikoina paistanut, päinvastoin kylmät tuulet ovat tuivertaneet elämässäni ja tehneet minusta onnettoman miehen.
Kalle tarttui miestä kädestä ja oli hetken vaiti, katseli vain miehen murheellisia silmiä ja luki niistä yksinäisen ja hyljätyn miehen tukahdettua, itkemätöntä itkua. Kalle viittasi odottavaa taksia ja sanoi miehelle:
– Mie oon Korven Kalle. Aamulla luin jouluevankeliumista enkelikuoron ylistyslaulun: ”Kunnia Jumalalle korkeuksissa ja maan päällä rauha ihmisten kesken, joita kohtaan hänellä on hyvä tahto.” Tätä Jumalan hyvää tahtoa tahdon jakaa sinun kanssasi ja kutsun sinut kotiini, matalaan pirttiini, joulua viettämään.
Hieman vastahakoisesti mies lähti Kallen matkaan, ja yhdessä he istuutuivat lämpöiseen taksiin. Kalle antoi kuskille lähtöluvan, ja niin sitä mentiin läpi lumisten metsämaisemien syrjäiseen korpimajaan. Perillä Kalle maksoi kyydistä ja toivotti kuskille Jumalan siunaamaa joulua. Tuota pikaa taksi katosi lumesta pöllyävälle metsätielle.
Kalle ja hänen vieraansa astelivat pirttiin, jossa tuoksui paistuvan kinkun ja jouluruokien tuoksu. Valaistu kuusi oli ikkunan edessä ja loi kelmeää valoaan hämärään pirttiin. Kalle toivotti vieraansa tervetulleeksi ja jutusteli hänelle:
– Käyhän taloksi. Kotvan kuluttua saunomme, ja sitten onkin vuorossa tukeva jouluateria. Tää päivä on ollut minulle hyvin kummallinen, suorastaan outo. Aamulla outo sisäinen tunne pakotti minut kylälle ostoksille, ja kaupassa sama tunne käski ostamaan tietyn kokoisen miesten kerraston ja sukkaparin. Ja nähdessäni sinut, se samainen tunne kehotti minua kutsumaan sinut jouluvieraakseni.
Kalle kaivoi kauppakassista ostoksensa ja ojensi kerraston ja sukat miehelle ja sanoi hänelle:
– Nää mie tahdon antaa sinulle vaatimattomina joululahjoina, mutta älä ota niitä vastaan vain minulta vaan Jumalalta. Hän on edeltäkäsin ja sinun tietämättäsi valmistanut sinulle hyvän tahdon juhlan täällä korven keskellä. Mutta eiköhän me nyt yhdessä sukelleta joulusaunan höyryävään lämpöön.